Onko teillä parisuhteessa elävät ns. "omaa" elämää?

Koska vaimo pn muksujen kans päivät, niin mun pitää "luonnollisesti" olla lasten kanssa töiden jälkeen, jotta hän voi tehä mitä haluaa. Minähän olen töissä ollessani saanut olla yksin, joten se on "mun omaa" aikaa. Ja muutenhan en näe lapsia ikinä.

Luen paljon ihan itse. :D

niin voi olla ettei sitä päivää koskaan tulekaan. Elämä voi loppua jo huomenna. Aina pitäisi osata nauttia hetkestä, eikä koko ajan "jemmata tulevaisuuteen" ennen kuin alkaa oikeasti elää ja nauttia.

Eli lapsien kanssa (4 alle kouluikäistä) ei ole ollut juurikaan "omaa" elämää, saati sitten miehen kanssa laatuaikaa... tää ap on varmaan lapseton ;))) hesarin olen lukenut viimeksi 6 k sitten, surullista (ehkä) mutta totta.

Jos kokoajan ajattelet että: -"Sitten kun lapset ovat isompia." Tai ajattelet että kasvaisi nopeaa niin alkaisi helpottaa. Se aika menee pienten lapsten kanssa niin varkain. Siitä pitää osata nauttia. Ja osata yhdistää ne harrastukset. (Mennä lasten kanssa puistoon ja ottaa se Hesari sinne mukaan ;D, vähän extremeä!)

en saanut edes kirjoja luettua kun lapsi oli erityinen

---------------



nyt kun on töissä saan työmatkalla lukea romaaneja junassa ja oma jumppaa 1 h/ viikko

Mä en oikein ymmärrä, miten olisi aikaa edes johonkin omaan elämään. Meillä molemmat vanhemmat tekevät osa-aikatyötä, jotta lapset saavat olla kotihoidossa, joten jos en ole kotona lasten kanssa, olen töissä. Joskus harvoin käyn erään ystäväni luona iltateellä, jos/kun sattuu olemaan niin, että molemmat meistä vanhemmista on kotona viimeistään klo 20.00.



En tiedä, miten mieheni siihen suhtautuisi, jos olisi enemmän harrastuksia ja menoja. Luultavasti alkaisi vain ihmetellä, enkö aio nukkua lainkaan... Mies käy kerran kahdessa kuukaudessa kavereidensa kanssa ilta-/yöviihteellä, ja minä motkotan jo näistä menoista, että muistaahan hän, että aamulla pitää sitten olla skarppina hoitamassa lapsia, kun mä lähden töihin 6.30.



Mä kaipaisin enemmän sitä omaa elämää, mutta tämä on nyt tämä elämänvaihe, ja oma valintamme tämä on. Olisimme voineet laittaa lapset päivähoitoon ja tehdä samoja työvuoroja, jolloin jäisi aikaa harrastaa ja niin pois päin. Mutta minä halusin, että lapset saavat olla kotihoidossa eikä heidän tarvitse vielä mennä päivähoitoon. Mieheni oli samaa mieltä, eikä hän niinkään tunnu omaa aikaa haikailevankaan. Enemmän hän toivoisi aikaa parisuhteelle, mutta sekään ei ole tässä elämänvaiheessa mahdollista ihan jo ajallisesti ajateltuna, eikä toisaalta senkään puolesta, että meiltäkin ne babysitterit puuttuvat. Palkata emme voi, koska kahden osa-aikatyöläisen yhteenlasketut tulot eivät varsinaisesti päätä huimaa, ja kaikki mikä tulee, menee myös elämiseen.

ja työmatkalla hyötykävelyä

ja lukemista

ja kissanhoitoa lastenhoidon ohella

Meillä on ihan omat ystävät, joita tavataan ilman puolisoa, molemmilla on omia harrastuksia, ja satunnaisesti myös reissataan yksin. Minä tosin otan yleensä ainakin jonkun lapsista mukaan pidemmille matkoilleni.



Hyväähän se tekee molemmille kun ei aina nyhvätä yhdessä.

Harrastuksia urheilu.



Lisäksi tyttöjen iltoja, jolloin käymme yhdessä vaikkpa syömässä.



Joskus naisten kesken mökkiviikonloppuja.



Mieheni suhtautuu asiaan kuten minäkin: toiselta ei tarvitse pyytää lupaa tehdä tällaisia asioita. Mieheni harrastaa samoja asioita kuin minäkin, tosin menot miesten kesken on hänellä huomattavasti harvemmassa.



Osaamme kumpikin itse katsoa, milloin tilanne kotona on sellainen että voimme tehdä omia juttuja, ja siksi niihin ei tarvitse pyytää lupaa toiselta. Luottamus siis toimii.



Lapset on iältään 5, 4 ja 11kk.

omia menoja, harrastuksia, ystäviä ja olen joskus yötäkin poissa kotoa.



Samoin miehelläni on omat kuvionsa. Paljon teemme ja harrastamme myös yhdessä ja suurimman osan ajasta olemme keskenämme.



Mielestäni tämä on ihan normaalia, vai eikö kaikilla ole näin?

mieheni on nyt kalastusmatkalla 3 viikkoa, mä meen lapsen kanssa vielä viikoksi lomalla ( oltiin yhdessä 3 viikkoa) ja sitten sukulaisetni luo. Keväällää olin Keski-Euroopassa kaupunkilomalla tuttavien kanssa 5 päivää. Käydään myös ulkona joskus erikseen.

Täytyyhän sitä molemmilla olla oma elämänsä vaikka ollaan päätetty elää yhdessä, niin ei sentään joka ikistä tuntia tarvitse toisen kainalossa viettää. Menemme molemmat paljon omien, mutta myös yhteisten ystävien kanssa. Itse menen monena arki-iltana suoraan töistä kahvittelemaan ystävieni kanssa tai johonkin harrastukseeni. Viikonloppujen menot sovitaan yhdessä, ettei tule päällekkäisyyksiä. Noo, meillä ei siis vielä ole lapsia ja meno muuttuu ainakin mun osalta varmaan marraskuussa kun jään äippälomalle.

Käyn päivisin töissä kuten miehenikin. Mies on mun paras kaveri eikä paljon huvita tehdä mitään ilman sitä. Se on just sitä mun omaa aikaa kun saan viettää sen rakkaitteni kanssa. Yhteisiä kavereita meillä on vaikka kuinka, mutta mitkään ihme "tyttöjen illat" mua ei kiinnosta yhtään. Kauhee luuseri oon kai.

Omia ystäviä tietenkin, omia harrastuksia, minä harrastan liikkumista eri lajein ja mies käy kalassa ja valokuvaa, lomailemma erikseen siten, että minä lähden poikani kanssa lomalle ja hän oman poikansa, olemme siis uusperhe, nyt hän viettää omaa lomaa tämän viikon veneillen ja kalastaen, minä olin juuri yksin Lontoossa 3 päivää. Me emme voi olla koko ajan yhdessä vaikka ikävä tuleekin aika pian;D. Hyvin toimii näin.

Vitu..aa välillä ihan älyttömästi.Mun pitää aina kulettaa poikaa mukanani(3v),mutta mies menee miten haluaa ilman velvotteita.

Molemmat mennään ja tullaan ihan omien menojen puitteissa, joskin ne on lomitettu niin, että toinen on lasten kanssa silloin, kun toisella on menoa. Mitään yhteistä aikaa meillä ei ole, koskaan, emmekä käy yhdessä pariskuntana missään, koskaan. Toki olemme yhdessä liikkeellä silloin tällöin lasten kanssa, ja kotonakin olemme yhdessä lasten kanssa, mutta vain äitinä ja isänä. Mies ja vaimo emme ole olleet vuosikausiin, ja tuskin tulemme olemaankaan. Mies varmaan ottaa minusta eron ennemmin kuin tekee jotakin ihan kaksistaan minun kanssani, vaikka siihen joskus olisikin mahdollisuus/tilaisuus.

Teettekö jotain ihan itse, ja miten miehenne siihen suhtautuu? Harrastuksia, menoja, useampi päivä/yö poissa ym.....

Eli lapsien kanssa (4 alle kouluikäistä) ei ole ollut juurikaan "omaa" elämää, saati sitten miehen kanssa laatuaikaa... tää ap on varmaan lapseton ;)))

hesarin olen lukenut viimeksi 6 k sitten, surullista (ehkä) mutta totta.

Lapsivapaata välillä tarvin noiden vaippasankarien huudolta ja kitinältä.

Mulle riittää parituntia kirjastossa puhelin kiinni.



Mies suhtautuu hyvin sama minne menen. Viikon reissuun nyt olisi varmasti näreissään, mutta yrittäisi se peittää sen.

Kaikki harrastukset on ns. omia. Vievät 1-3 iltaa viikossa. Joskus lähden lisäksi ihan itsekseni shoppaileman tai pienille matkoille ystävieni kanssa.

Joskus lapset ovat mummolassa kun mies on töissä ja saan olla yksin kotona, tai sitten mies lähtee lasten kanssa jonnekin.

Toimii myös toisinpäin = miehelle omaa aikaa ja elämää.

Eli lapsien kanssa (4 alle kouluikäistä) ei ole ollut juurikaan "omaa" elämää, saati sitten miehen kanssa laatuaikaa... tää ap on varmaan lapseton ;)))

hesarin olen lukenut viimeksi 6 k sitten, surullista (ehkä) mutta totta.

Jos kokoajan ajattelet että: -"Sitten kun lapset ovat isompia." Tai ajattelet että kasvaisi nopeaa niin alkaisi helpottaa.

Se aika menee pienten lapsten kanssa niin varkain. Siitä pitää osata nauttia. Ja osata yhdistää ne harrastukset. (Mennä lasten kanssa puistoon ja ottaa se Hesari sinne mukaan ;D, vähän extremeä!)

Mutta jompi kumpi on sitten kotona lapsen kanssa. Viikoittain käyn harrastuksessa, ja yöpoissaoloja on ollut minulla 3 yhden yön mittaista, lapsi 1 v 8 kk nyt. Viimeksi olin lauantaina kaverin polttareissa.