Parhaimmat vinkit koiranpennun kasvattamiseen, apu ei ole haitaksi

Vaan ulos melkeinpä jatkuvasti. Heti viette pennun pissille kun on syöty tai herätty. :)



Ja kauheasti kehuja kun tekee sinne ulos.



Kannattaa myös opettaa pentu istumaan ja odottamaan ennenkuin annatte sille ruokakupin.



Ja kannattaa muuten ihan heti alusta alkaen puuttua pennun käsien ja vaatteiden järsimiseen. Eihän se pikkupennun pureskelu vielä miltään tunnu, mutta on sitten ikävää jos isompana vielä leikillään näykkii kun luulee sen olevan ihan ok.



Mutta onnea ihanan koiranpennun johdosta!

Minkä rotuinen ja -luonteinen koira on? Pitää oppia ensin tuntemaan pentu ja sen luonne, kasvatus riippuu niin paljon siitä. Toiset tarvitsevat paljon jämäkkyyttä ja kuria, toiset taas enemmän hellyyttä ja pehmeyttä.



Meillä on itsellä jo vanhus, varmaan viimeisiä vuosiaan elelee. Se on ollut alusta asti hyvin helppo. Leikkisä, älykäs, kotona rauhallinen, ei ole tehnyt mitään "tuhoja" (lukuunottamatta paria lipastonnappulaa pentuna).



Tärkeää on mielestäni antaa sille aikaa, tutustua siihen, opetella ihan perusasioita ja olla jämptinä alusta asti. Jos ette halua että se on sohvalla tai sängyssä, tai kerjää pöydältä, älkää kertaakaan antako sen sitä tehdä. Paljon leikkiä, myös lepoa, ja kannattaa mennä johonkin koirakouluun jos paikkakunnallanne sellaista on.

Niin ala nyt säästämään kaikki tyhjät vessapaperirullat.



Aloita 5 minuutista. Eli laita esim. makkaraa tyhjän paperirullan sisälle, käännä päät kiinni. Kulje vähän aikaa rulla kädessä sisällä ja näytä välillä pennulle kuin hyvää herkkua sulla on.



Kun pentu ottaa huomion rullaan, heitä se lattialle ja poistu talosta. Odota ulkona 5 min ja tule takaisin sisälle.



Pidennä poissaoloa pikkuhiljaa ja loppujen lopuksi tilanne menee siihen, että kun otat tyhjän rullan ja laitat herkkua sisälle, pentu jo odottaa koska hän jää yksin jotta saa palkinnon.



Itellä tämä toimi tosi mahtavasti. Pentu ei ollut koskaan stressaantunut yksinolosta vaan päin vastoin. Yksin jäämisestä tuli kohokohta hänelle, eikä koskaa ollut mitään tuhoja tehnyt kotona.



Toinen juttu: kun tulet kotia niin ÄLÄ huomioi pentua. Odota 5 min kunnes se rauhottuu ja alkuinnostus on ohi. Sitten voit ohi mennen silittää ja kehua sitä. Sillä jos koira opetetaan siihen että kotiin tulo on elämän mahtavin asia niin se yksin ollessaan stressaantuu ja odottaa ja odottaa koska isäntäväki tulee kotia ja hermostuksissaan saattaa alkaa puremaan vaikka sitä teidän ihanaa olkkarin sohvaa.



Näitä neuvoja oon ite toteuttanu ja 2 aivan mahtavaa kilttiä koiraa olen saanut :)

Opetatte pennulle marssijärjestyksen. Koiralta pitää pystyä ottamaan luut ja ruuat pois, jos tarve vaatii. Ja tosiaan niitä pissareissuja ulos kertyy nyt pentuaikana paljon..ihan 2-3 tunnin välein.



Opettakaa hänet myös olemaan yksin. Aluksi 10 min, sitten 20 min jne jne...ei tule sitten ongelmia ikävöinnin kanssa.



Oma 8-vuotias tosin vieläkin itkasee minun perään, vaikka jäisi miehenikin kanssa kotiin. Samaa sanoivat entiset naapurit että itku-ulinaa tulee n. 5 min. jos lähden ja kamu jää yksin kotiin =)

Itse pidän pennun kasvattamisessa tärkeimpinä asioina johdonmukaisuutta, lempeää mutta kuitenkin tiukkaa otetta ja sopeuttamista mahdollisimman moniin asioihin. Ajan kanssa, rauhassa.



Sisäsiistiksi opettamiseen paras keino on vain viedä pikkupentu riittävän usein ulos. Aina heti pennun herättyä, heti syönnin jälkeen, leikkien jälkeen jne. Minäkään en kannata sanomalehtipissatusta.



Alusta asti kannattaa opettaa tietysti pentu tuntemaan oma nimensä. Aina kun pentu juoksee luokse, kutsutaan nimellä ja sen tultua kehutaan vuolaasti. Äänenpaino on tärkeä!



Niitä kehotuksia/käskyjä, joita itse pitää tärkeimpänä, kannattaa alkaa opettaa jo ihan pienenä. esimerkiksi aina, kun pentu istuu, sanotaan samalla hetkellä kehotus "istu" ja taas kehutaan. Hyvällä menestyksellä olen opettanut koirani pissaamaan kehotuksesta samaa konstia käyttäen. Sitten, kun pentu jo tuntee nimensä, luoksetuloon kannattaa liittää kehotus "tänne".



Lauman hierarkiaa on hyvä opettaa pennulle alusta asti käytännön jutuilla. Esim. ruokaa saadessa pennun tulee odottaa lupaa, esim. "saa ottaa", mutta pikkupennulla tuo odotusaika on tietysti vain ihan lyhyt hetki. Sitten koiran kasvaessa voidaan jo odottaa pidempi hetki. Ulos mentäessä ihminen menee aina ennen koiraa. Yleensäkin kaikki mitä tehdään, tehdään ihmisen ehdoilla, ei koiran. Näin koira oppii paikkansa laumasssa luontevasti, ilman suurempia rankaisuja.



Kehuminen on kaiken a ja o, rangaituksia tulee välttää. Mitä enemmän pääsette kehumaan pentua oikein tehdyistä asioista sitä helpommin pentu oppii ne.



Käsittelyyn tulee opettaa pienestä pitäen. Harjaaminen, hampaiden tutkiminen (ja harjaaminen), kynsien leikkuu, korvien tutkiminen, tassujen käsittely jne. on syytä opettaa säännöllisellä käsittelyllä ja kehulla.



Kuten joku jo sanoi, käsien ja kiellettyjen tavaroiden pureskeluun on hyvä tarttua myös heti. Napakka ei yleensä riittää. Sitä toistetaan tarpeen mukaan ja estetään pentua tekemästä kiellettyä asiaa, suunnataan mielenkiinto toisaalle, sallittuun juttun (vaikka puruleluun).



Tässäpä näitä, mieleen nyt tulevia. Onnea pentuajalle!

on ystävällinen ja leikkisä, hieman itsepäinen mutta ulkona vielä ujostelee uusia tilanteita. Kovasti tykkää olla koko ajan kaikessa mukana, ja rapsutellakin sitä saa paljon. Touhottaa energisenä ympäriinsä ja antaa leluille kyytiä. Sitä ei näytä häiritsevän ympäristön melu tms. nukkuu ihan rauhassa vaikka ympärillä tehtäisiin kotitöitä tms.



Koirakouluista pitääkin ottaa selvää, onko lähistöllä sopivaa.



Ulkona käymme vähän väliä, nyt on onneksi hyvä sääkin olla paljon ulkona niin toivon mukaan oppii nopeasti sisäsiistiksi.



T:ap

Koira ei ole ihminen, sille ei selitellä ja perustella ja anneta vaihtoehtoja, vaan kielletyt jutut on kiellettyjä AINA. Pennusta asti.



Ja koiran annetaan olla myös rauhassa, sen tilaa kunnioitetaan (mutta tarvittaessa koiralta voi ottaa pihvin suusta, tätä kannattaa harjoitella jo pentuna) ja ollaa kaikessa sytemaattisia ja selkeitä. Silloin koiralla on rauhallinen mieli ja se tietää paikkansa laumassa. Perustyytyväisen koiran kanssa on sitten kiva leikkiä ja harrastaa.



"tempuista" sisäsiisteyden opettaminen ja paerustottelevaisuus (luokse tuleminen jne) kannattaa opettaa mahdollisimman nuorena, kehistykseen sopivalla tasolla tietysti. Noissakin periksiantamattomuus on ainoa tapa saada tuloksia.



lisäksi koiralta ei koskaan saa vaatia sellaista, mitä se ei voi tehdä sen hetkisessä vireystasossaan tehdä. Eli lopetetaan, kun homma sujuu hyvin, ekä ahnehdita liikaa.

Tuota vessapaperikartonkikonstia voitaisiinkin kokeilla, koira joutuu kuitenkin jatkossa olemaan välillä yksinkin. Onneksi ei vielä pitkään aikaan muuta kuin lyhyitä aikoja.



Koskettelua ja käsittelyä sietää jo aika paljon, antaa pestä tassuja ja kosketella hampaita. Turkin harjausta ja muuta käsittelyä on vielä varmasti harjoiteltava.



On se kyllä vaan niin lutunen kun se innoissaan touhuaa lelujensa kanssa :)



T:ap

Kannattaa opettaa pentu jo pienenä tutustumaan toisiin eläimiin, ettei tule myöhemmin vaikeuksia. Rohkeasti vaan kysymään kun tulee toinen koira (tai vaikka kissa) vastaan, että saako tulla morjenstamaan. Mitä enemmän se tottuu toisiin eläimiin, sen parempi myöhemmin.



Ja kannattaa muutenkin tutustuttaa erilaisiin ympäristöihin. Viekää sitä bussilla ja junalla, käykää torilla ja tapahtumissa, viekää kylään, käyttäkää hissiä ja metroa ja ratikkaa. Saa moikata kaikkia kummallisen näköisiä hiippareita, lapsia, vanhuksia. Aina parempi mitä enemmän se tottuu erilaisiin juttuihin.

koska otatte asioista noin tarkasti selvää. Tärkein vinkki, mitä mä voisin antaa, on se, että kun asiat ei joskus suju, on muistettava että syy hankaluuksiin on aina ihmisessä ja ihmisen käyttäytymisessä, sillä yleensä koira vain heijastaa omistajansa tunnetiloja ja koettaa jotenkin selvitä ristiriitaisten tai epäselvien viestien ja vaatimuksien kanssa.



Mä suosittelen myös lämpimästi, että hankitte pennulle samanikäisen kaverin tai kavereita. (= omistaja saa sillä tavalla itselleen vertaisryhmän). Koirilla on joskus vähän vallattomampia aikoja, eikä mikään ole silloin niin hyvää terapiaa kaikille, kuin samanikäisten vesseleiden yhteinen leikkihetki, jona aikana omistajat saa keskustella. Samanikäiset koirat auttaa erottamaan koiran ikävaihdeisiin kuuluvat asiat koiran persoonallisuudesta, ja silloin ei koiran vinkeitä tule vähäteltyä tai liioiteltua.



Kolmas vinkki on se, että älkää koskaan sekoittako kommunikointiongelmaa johtajuusongelmaan. Ylivoimaisesti enemmistö koiran kanssa tulevista "tottelemisongelmista" on koiran epävarmuutta siitä, mitä omistaja tahtoo ja mitä aikoo, ja omistajan turhautuminen, pettymys ja suuttuminen aiheuttavat vain sen, että koira menee lukkoon eikä tottele tai opi senkään vertaa kuin ennen.

Onnea pennusta!