Lasten kerjäävät kaverit

koska niiden kohdalla kyse on ihan jostain muusta kuin kohteliaasta tarjoamisesta. Sitäpaitsi meillä ei omatkaan syö silloin kun on kaverit kylässä, tässä nimenomaan oli kyse siitä että vieraat lapset tulevat oma-aloitteisesti pyytämään sulta "herkkuja" päivä toisensa jälkeen.. Siitä on kyse kun puhutaan kerjäävistä lapsista.

Jos lapsen kaveri tulee kerjäämällä pyytämään jotain herkkua, niin voi olla että sanon ettei meillä sitä herkkua juuri nyt ole. Jos nätisti pyytää tai lapseni kysyy saisivatko jätskit, niin antaisin kyllä.



Vähän riippuu siitä kaveristakin. Tiedän että joillain lapsen kavereilla on karkkipäivät ja heille en herkkuja anna muulloin kuin karkkipäivänään. Koitan noudattaa näin vanhempiensa tahtoa.



Jos oman lapseni pitäisi syödä, niin lähettäisin lapsen kaverin kotiin siksi aikaa.

on kyllä tapana tarjoilla ruoat, välipalat ja herkut myös lasten kavereille silloin kun paikalla sattuvat olemaan. Samoin oma lapseni näyttää saavan tarjoilut samalla lailla muiden lasten kotona. Ei tulisi mieleenikään jättää toista lasta kuivin suin. Tiedän allergiat ja muut ruokarajoitteet - ja alakouluikäiset lapset tuntuvat tietävän ne itsekin. Jos hiukkaakaan epäilyttää saako lasta ruokkia, pistän lapsen soittamaan vanhemmilleen ja kysyvän luvan - tai sitten soitan itse.

itse olisin todella vihainen jos joku antasi lapselleni herkkuja tai mehua. Viimeksi kun vietettiin esikoisen synttäreitä yli puolella kutsutuista oli jotain allergioita ja rajoituksia ruokailun suhteen. Hassua ettei näillä "kerjäävillä kavereilla " ole mitään.

lapsia. Ainakin täällä (hyvä omakotitaloalue ja fiksut, iäkkäämmät vanhemmat) on tapana tarjota vieraille lapsille samat kuin omillekin. Tottakai nyt helteilläkin annan tuolta jätskipuikot tai pillimehut. Vettä saavat toki janoonsa. Lisäksi kysyn aina, haluavatko ruokaa, jos ollaan syömässä.



Joku jätskipuikko...? Niitä ostetaan iso laatikko pakkaseen ja ei niiden syöntiä rajoiteta mitenkään. Sieltä saa lapset itsekin ottaa. Meidän talous ei heilahta suuntaan tai toiseen, jos vieraat muksut niitä syö.



Kerjäämistä en ymmärrä ja toivottavasti omani ei sitä harrasta!

Mä en käsitä, kuinka hirveä katastrofi se onkin, jos lapsi saa helteellä jätskin tai kaksikin. Mä toivon, ettei mun lapsen kaveripiiriin tule sellaisia lapsia, joiden vanhemmat on noin pipo kireällä. Kohtuus kaikessa, ei ne 5-6 -vuotiaat siihen kuole, jos janojuomana onkin mehua joskus.



Meidän lapset on muuten ihan hoikkia ja urheilullisia. Samoin lasten kaverit on hoikkia ja vanhemmat tuntuvat elävän ihan terveellistä peruselämää. Ei silti liian tiukkoja olla kukaan!



t:25

yksi kerjääjä vie hermot. Tulee tänne ja ensi töikseen kysyy, onko mehua, on niin kauhea jano. (Miksei juonut kotonaan.)



Ostin jätskit jätskikioskista molemmille. Olin ajatellut yksiä palloja, mutta tämä sanoi, että minä ainakin otan kaksi palloa ja kehtasi vielä sanoa hintaa halvaksi. Ei todellakaan 3.50 ole yhdestä jätskistä halpa hinta. Hermo meni.