Onko sinusta huono asia opettaa pieni lapsi lukemaan?

Ei ole kohteliasta muita kohtaan. Vanhemmat ja ehkä lapsetkin saattavat tuntea kateutta ja huonommuuden tunnetta, kun ei vielä osaa lukea.



Viesti on selvä teidän lapset ovat tavallisia typeryksiä ja meidän ultimaattinen nero.



Eli jos lapsenne osaa lukea niin pitäkää se tieto omananne. Ajatelkaa vähän muitakin.

Esikoiseni oppi itsestään parivuotiana, eikä se tietääksenoi ole vaikuttanut sen muuhun kehitykseen mitenkään.

Se ei välttämättä kerro tulevaisuudesta mitään. Säälin lapsia jouiden vanhemmat pyrkivät vain oettamaan lapselle kaikkea mahdollisimman aikaisin. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että leikkiminen kehittää nimen omaan lapsen älyä.

lukemaan kuin aivan harvinaisissa tapauksissa. Joten suurin osa näistä 2-vuotiaiden nerojen äideistä puhuvat/kirjoittavat puppua tai luulevat lukemiseksi sitä kun lapsi muistaa jonkun sanan kirjoitusasun.

Leikin varjolla on hyvä opettaa.

Tuo Domanin menetelmä (sanalappuja näkyvillä)on aika hyvä, koska lapsi oppii ikään kuin huomaamatta. Minkään taidon opettamisesta ei pidä kuitenkaan tulla stressiä lapselle (tai aikuiselle). Joissakin perheissä lapset oppiavt aikaisin lukemaan, toisissa uimaan, joissakin käyttämään tietokonetta, joissakin luistelemaan, joissakin tekemään kotitöitä...

jos lapsi itse on mukana ja kiinnostunut. Jotkut ovat kiinnostuneita jo pienestä. Meidän eka oli, toka ei.



Koulussa sitten ainakin pääkaupunkiseudulla ainakin puolet osaa lukea kouluun mennessään. Ne, jotka eivät osaa, saavat ilmeisesti jopa erityisopen apua,että oppivat pian lukemaan. Niille, jotka osa lukea, on oman tasoista toimintaa, eli ei tartte ihan jankata samaa niitten kanssan, jotka eivät osaa.



Todella viitseliäs äiti, jota en kadehti.

Mun mielestä pieni lapsi ei ole vielä valmis ottamaan vastaan sitä kaikkea tietoa, mitä saa lukemalla. Ei minua ainakaan kiinnosta selitellä 4-5 vuotiaalle lapselle, että mitä esim. iltapäivälehtien otsikot tarkoittavat. Mutta toki kukin tavallaan.

Kun lapsi opii lukemaan, aukeaa hänelle melkoisen paha maailma mm. lööppien muodossa.

lukemaan kuin aivan harvinaisissa tapauksissa. Joten suurin osa näistä 2-vuotiaiden nerojen äideistä puhuvat/kirjoittavat puppua tai luulevat lukemiseksi sitä kun lapsi muistaa jonkun sanan kirjoitusasun.

Ihan itse meillakin rupesi kaksivuotias kyselemaan kirjainten nimia ja siita se vaan lahti ihan itsekseen. Ei ole edes harvinaista.

Harvinaisempaa minusta on etta seitsemanvuotias ei osaa lukea.

Sehän on vaan hieno asia, jos noin nuori osaa jo lukea.

Ihan yhtä paljon ne aikaisin lukevat jaksavat myös leikkiä.

se, että tunnistaa tiettyjä sanoja, "lukee" niitä, mutta ei ihan mitä sanaa vaan, se ei ole lukemista vaan tunnistamista. Jotkut tosin oppii sen kautta lukemaan, mihin ap:n äidin menetelmäkin perustuu.



Lasta voi "opettaa" lukemaan silloin kun se sitä haluaa. Meilläkin lapsi kyseli kirjaimia alle 2 v:nä, mutta ei osannut lukea ennen kuin koulu alkoi. Tämä neljäs, nyt 2 v 4 vasta alkaa puhua sanoja, joten ei todellakaan ole kiinnostunut kirjaimista... Lapset on erilaisia.



Surullista on, jos vanhemmat päättää, että nyt meidän lapsi opetetaan lukemaan, ja lapsi ei siitä ole innoissaan. Se on väärin.



koulua alottaessa sillä ei ole mitään väliä osaako lukea vai ei.

jos lasta kiinnostanut on. Herkkyyskausihan lapsella on n. neljä vuotiaana lukemaan oppimiselle, joten esim. eskariin tulee paljon lapsia, jotka jo lukevat.



Kuitenkin esim. lööpit ovat sellaisia joiden ohi aina omaani pienenä lukemaan oppinutta koitin saada vauhdilla.

Sehän on vaan hieno asia, jos noin nuori osaa jo lukea.

Mun lapsi innostui kirjaimista ja lukemisesta 3-vuotiaana. Lapsi kyseli koko ajan, mitä missäkin lukee. Mun mielestä sillon oli luonnollista tukea lapsen innostusta. Luki muutaman vaikean sanan, mutta sen jälkeen innostus on lakannut (?) eikä lue muutamia sanoja enempää. Enkä ole pakottanut. Varsinkin kun kattoo noita lööppejä kaduilla, on ihan kiva ettei mun pieni tyttöni osaa vielä lukea kunnolla.



Jos noin pientä "pakotetaan" opettelemaan mitä tahansa, siinä ei ole kyllä mitään järkeä. Mutta uskon siihen, että tiettyjä ärsykkeitä tarjoamalla lapsi varmasti oppii "mitä tahansa". Jotkut vanhemmat sitten haluavat valmentaa muksujansa vauvasta asti...

Mun mielestä pieni lapsi ei ole vielä valmis ottamaan vastaan sitä kaikkea tietoa, mitä saa lukemalla.



Ei minua ainakaan kiinnosta selitellä 4-5 vuotiaalle lapselle, että mitä esim. iltapäivälehtien otsikot tarkoittavat.



Mutta toki kukin tavallaan.

Lukutaitohan on hyvä asia. Mun vanhin lapsi oppi lukemaan 3-vuotiaana, muut 4 - 5-vuotiaana. Ei noin pientä oikein voi pakottaakaan oppimaan, mutta jos lapsi on kiinnostunut, niin ei siitä mitään haittaa ole.

pieni lapsi väkisin opettamalla oppia lukemaan, jos hänellä ei ole asiaan kiinnostusta eikä valmiuksia... Oma lapseni kiinnostui kirjaimista 1v4kk vanhana, ja vastailin tietysti kuuliaisesti hänen kysyessään, mikä tämä ja tämä kirjain on. Ei tullut mieleenkään tehdä kirjainten oppimisesta mitään systemaattista tai tavoitteellista koulutusta, ja niinpä olinkin lähinnä puulla päähän lyöty, kun tajusin, että 1v7kk vanhana lapsi tunsi kaikki aakkoset! Oppi sitten lukemaan 2-vuotiaana. Olisihan tuo myöhemminkin ehtinyt, mutta ei sitä estääkään oikein voinut... Kyllähän siinä tuli tilanteita, joissa lapsi ehti lukea asioita, joita ei vielä kyennyt käsittämään ja käsittelemään :/ Ja tietysti oli niitä surkuhupaisia hetkiä kaupan kassalla, kun 3-vuotias heläyttää lööpin nähtyään: "Äiti, mitä talkottaa seksiskandaali?" :P

Meillä esikoinen oli tosi kiinnostunut kirjaimista ja sanoista jo 2-vuotiaana. Oman niemensä kirjoitti oma-aloitteisesti (ilman opettamista) 2-vuotiaana. Osasi kirjoittaa sanoja tosi varhain, mutta ei sitten kuitenkaan kiinnostunut kunnolla lukemisesta pariin vuoteen. Luki siis sanoja, vaikeitakin, kun huvitti. Ennen eskarivuotta sitten ryhtyi lukemaan kunnolla ja oppikin todella nopeasti lukemaan sujuvasti kaikenlaista tekstiä. Eli ei se varhainen kiinnostus välttämättä tarkoita, että lapsi automaattisesti ryhtyy aktiivisesti lukemaan. Meillä ainakin kiinnostus selvästi lopahti, kun tajusi idean.

Toisella lapsella ei ole ollut selvää kiinnostuskautta kirjaimiin ennen kuin 5-vuotiaana ja silloin oppikin "itsestään" lukemaan. Tai siis tajuttiin yhtäkkiä, että lapsihan lukee. Itse oli sitä mieltä, että laittaa vain kirjaimia peräkkäin ja pitkään saatiin selitellä, että se on juuri sitä lukemista... :)

Mun lapsi innostui kirjaimista ja lukemisesta 3-vuotiaana. Lapsi kyseli koko ajan, mitä missäkin lukee. Mun mielestä sillon oli luonnollista tukea lapsen innostusta. Luki muutaman vaikean sanan, mutta sen jälkeen innostus on lakannut (?) eikä lue muutamia sanoja enempää. Enkä ole pakottanut. Varsinkin kun kattoo noita lööppejä kaduilla, on ihan kiva ettei mun pieni tyttöni osaa vielä lukea kunnolla. Jos noin pientä "pakotetaan" opettelemaan mitä tahansa, siinä ei ole kyllä mitään järkeä. Mutta uskon siihen, että tiettyjä ärsykkeitä tarjoamalla lapsi varmasti oppii "mitä tahansa". Jotkut vanhemmat sitten haluavat valmentaa muksujansa vauvasta asti...