Onko muilla uskovaisilla samanlaista?

Mietin tuota samaa hyvin usein. Mutta minkälainen ihminen voi sanoa silmät kirkkaina olevansa niin hyvä ihminen että TIETÄÄ pääsevänsä taivaaseen?? ehkä itsensä epäileminen ja pelko ovat hyvästä, se saa meidät punnitsemaan tekemisiämme ja sanomisiamme. Lopulta se kuitenkin on korkeimman käsissä, kuka taivaaseen pääsee.





Elina

mä taas uskon että armo riittää mullekin. Olen matkalla taivaaseen. Ei ole tullut mieleenkään epäillä etteikö riittäisi, kun kuitenkin pyydän syntejäni anteeksi jne pidän yhteyttä yläkertaan päivittäin.

mulla ehkä liian helppoa kun olen kasvanut uskovaisten piireissä, kaikki ystävät uskossa tai tietävät ainakin että olen, mies uskossa ja myös hänen perjheensä, sukulaisiensa ja ystävänsä. Ja harrastuksista viimestäin tulee selville, että olen uskoss,a kun käyn lähes joka ppv seurakunnassa, äitilapispiireissää jne



tämä siis vastauksena edelliselle, joka ei kehtaa kenellekään näyttää että rukoilee. " sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi, suun tunnustuksella pelastutaan"

siksi monesti juuri sitä seurakuntayhteyttä tarvitaan, yksin on vaikea olla uskossa ja kertoa sitä kenellekään. mutta sitten kun ympärillä on paljon uskovaisia, niin on paljon helpompi itsekin olla uskossa. . vaikka ihan hyvin taivaaseen pääsee vaikkei kuulukaan mihinkään seurakuntaan.

Kaikkihan sinne menevät. Olemme jumalan lapsia kaikki.

jumalan lapsia, mutta emme pääse taivaaseen, jos emme ota vastaan sitä armoa, mikä meille on annettu.

Armostahan sinne mennään ja rakkaudesta. Kukaan ei sinne pääsyä ole ansainnut.

no kuten jo sanoin, mä yritän taivaaseen, joka muu varmaan kadotukseen. ikuiseen tuskaan. ja pahinta siinä tuskassa on varmaan se, että se on ikuista, enää ei tule valinnan paikkaa, vaan se täytyy tehdä täällä maanpäällä.

ja ottaa meidät vastaan ilolla kun täältä lähdemme. Mutta tietenkin joudumme siellä kohtaamaan tekomme mitä täällä olemme tehneet. Ja antamaan itsellemme anteeksi, eikä se tule kaikille olemaan kovinkaan helppoa. Mutta kaikki me taivaaseen menemme, näin uskon. T.9

uskoa, että Kristuksen sovitus koskee niitäkin. Pelkään että Jumala on hylännyt minut ja paaduttanut sydämeni... Toisaalta tunnen itseni vielä syyllisemmäksi epäilyn vuoksi: onhan epäuskokin syntiä. Eipä jää ainakaan varaa kehuskella omalla erinomaisuudellaan.

Kuitenkin " uskon, auta minun epäuskoani" ...

pelastuksen olevan VAIN ARMOSTA.