Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ammatillisesti ihan hukassa- onko kohtalotovereita?
22.07.2010 |
Hoitovapaa alkaa kohta loppua, ja mä olen ihan hukassa sen suhteen että mitä teen. Mulla on ihan hyvä koulutus, mut töitä on erittäin vähän tarjolla. Olin ä-lomaan asti töissä, firma on tehnyt konkurssin. Työvoimatoimistosta olen saanut alustavan päätöksen alkaa opiskella uutta ammattia - mut meillä mies jo opiskelee uutta ammattia joten kahta opiskelijaa ei okein tämän perheen talous kestä. Olen hakenut hanttihommia, ihan kaikenlaisia, mut ei tärppää, kun työttömiä on niin paljon.
Mä olen jotenkin ihan hukassa, ammatillisesti. En tiedä yhtään mitä tehdä. Harjoitteluihin en halua lähteä, sillä tein niitä työurani alussa, ja mä tiedän että tässä työtilanteessa ne ei johda mihinkään - mun alalla on ihan yleistä, että kokonaiset osastot pyörii pelkillä harjoittelijoilla tms, jotka ei koskaan saa oikeaa palkkaa.
Onko joku muu joko nyt vastaavassa tilanteessa, tai ollut tällaisessa tilanteessa? Mitä olette keksineet ja löytyikö ratkaisu?
Kommentit (3)
minulla hoitovapaa loppuu vähän yli puolen vuoden päästä, ja stressaa jo.. töihin haluaisin mielelläni, mutta mulla ongelmana on se, että erittäin suurella todennäköisyydellä tulen roikkumaan työttömänä ties kuinka monta vuotta :/
(esim. yksi tuttavani, jolla sama koulutus kuin mulla mutta enemmän työkokemusta aiemmilta vuosilta, on kuitenkin ollut työttömänä jo yli vuoden aktiivisesta työnhausta huolimatta)
Asun niin pienellä paikkakunnalla, että täällä ei ole töitä oikeastaan kenellekään, varsinkaan tälle mun alalle, ja vaikka mulle kelpaisi siivouskin tai ihan mikä vaan, on todella epätodennäköistä että mut palkataan edes siivoamaan koska täällä on ihan koulutettuja siivoojiakin työttömänä!
Niin ja alanvaihdoshan varmaan tulisi nyt mieleen, mutta kun ei täällä ole niitä koulujakaan, ja matkat lähimpään kouluun ovat niin pitkät, ettei siitä perheellisenä ihmisenä tule mitään, niin taloudellisesti kuin muutenkaan.
Ja mieheni kun ei tahdo missään nimessä muuttaa, hänellä on täällä vakityö josta tykkää, niin.. koen olevani täydellisessä umpikujassa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntuu, et olen umpikujassa. Työvoimatoimistosta ei osattu auttaa, ja ammatinvalintapsykologi eli jossain ihan toisessa todellisuudessa kuin minä, koska hänen ehdotuksensa oli että lähtisin yliopistoon opiskelemaan, mikä ei ole tässä elämäntilanteessa millään lailla realistinen vaihtoehto. Mä olen tehnyt aiemmin todella paljon töitä työllistymisen eteen, olen lähtenyt töiden perässä eri paikkakunnille, tehnyt ilmaiseksi hankesuunnitelmia ja hankkinut niihin rahoituksen että olen niihin sit päässyt töihin, jne. Mikään näistä vanhoista selviytymiskeinoista ei nyt auta, mun mies tekee jo opintojen ohessa reissutyötä ja uusia projekteja ei tässä vaiheessa missään käynnistellä. Ainoa realistinen vaihtoehto tässä vaiheessa on oppisopimuskoulutus, jota nyt sitä lähden selvittelemään heinäkuun jälkeen.
Oletko sä kolmonen saanut mitään apuja työkkäristä?
Alue: Aihe vapaa
töitä voi olla vähän tarjolla, jos sulla on hyvä koulutus? Sehän yleensä pitää sisällään sen, että töitä on kaikkina aikoina. Esim. lekuri.