Miehen kiusantekoa?
Mies julistaa, ettei häntä kiinnosta kotiin liittyvät asiat.Minä kiertelen tarjousten perässä ja esitän hänelle kohtuuhintaisia hankintoja, hän kieltäytyy maksamasta niistä.
Tämän takia on moni todellinen löytö mennyt sivusuun. Tarkennan nyt että hankinnat olisivat sopineet budjettiin, joten en nyt tässä ole elämässä rouva Bovarynä..
Tämä kuvio on alkanut risoa minua niin paljon, että hetkittäin tunnen ääretöntä halua erota.
Kommentit (28)
ja se on kyllä edelleen käytössä. Nykyisin on saatavana hyviä pesuaineita ja mm. höyrypesuria voi vuokrata.
Jos teillä ei ole varaa ostaa uutta sohvaa, niin peset vanhan.
T: se 17v. huuushollia pyörittänyt
minä yleensä maksan huonekalut, astiat ja tekstiilitkin, koska minä siellä kaupoissakin juoksen. Mies ostaa autot ja usein ulkomaanmatkatkin, joten olen silti vielä nettosaaja.
Kompromisseja teen lähinnä minä.
Taloudellisesti en pysty yksinään tekemään suurempia hankintoja. Mies on se joka tienaa, minä elelen tukien varassa. Ks.hankintoihin minulla olisi ollut varaa, jos puoliksi olisi maksettu. Ruokaa kannan kaupasta kotian, ihan omilla rahoillakin. Ehkä jopa enemmän kuin mies.
ja se on kyllä edelleen käytössä. Nykyisin on saatavana hyviä pesuaineita ja mm. höyrypesuria voi vuokrata.
Jos teillä ei ole varaa ostaa uutta sohvaa, niin peset vanhan.T: se 17v. huuushollia pyörittänyt
Minusta on sairasta, jos sisustan omilla rahoilla yhteisen kotimme.
Jos miestä ei kiinnosta kodin sisustus, mutta sinua kiinnostaa niin vaihtoehtoja on kaksi. Hyväksyt sen ettei kotia sisusteta tai sisustat itse.
Itse olen asunnut pari kymmentä vuotta yhdessä mieheni kanssa ja empä ole ikinä ajatellut kenen rahoja käytämme... Eli jos minä ostan sohvan en voi maksaa tässä kuussa ruokamenoja...Ne maksaa sitten mies..Meille rahat ovat aina olleet yhteisiä:) Tosin kysyn kyllä mielipidettä isoissa
hankinnoissa, ei mieskään osta autoa kysymättä minulta.
Minusta on sairasta, jos sisustan omilla rahoilla yhteisen kotimme.
Jos miestä ei kiinnosta kodin sisustus, mutta sinua kiinnostaa niin vaihtoehtoja on kaksi. Hyväksyt sen ettei kotia sisusteta tai sisustat itse.
Itse olen asunnut pari kymmentä vuotta yhdessä mieheni kanssa ja empä ole ikinä ajatellut kenen rahoja käytämme... Eli jos minä ostan sohvan en voi maksaa tässä kuussa ruokamenoja...Ne maksaa sitten mies..Meille rahat ovat aina olleet yhteisiä:) Tosin kysyn kyllä mielipidettä isoissa
hankinnoissa, ei mieskään osta autoa kysymättä minulta.
että minä pienempituloisen joutuisin yksin tekemään myös kaikki isommat hankinnat sekä osallistumaan puoliksi juokseviin menoihin. Ei puhettakaan, että saisin syödä miehen yksinään ostamaa ruokaa.
Miksi ap:n pitäisi ostaa omilla rahoillaan nuo?
Meille kodin laitto yhteiseksi pesäksi on ollut luonnollinen ja yhteinen asia.
Mä kokisin syvää surua, jos mieheni ei olisi kiinnostunut rakentamaan yhdessä elämämme eri osa-alueita.
Miksi ap:n pitäisi ostaa omilla rahoillaan nuo?
Meille kodin laitto yhteiseksi pesäksi on ollut luonnollinen ja yhteinen asia.
Mä kokisin syvää surua, jos mieheni ei olisi kiinnostunut rakentamaan yhdessä elämämme eri osa-alueita.
Aivan näin, siinähän se on tiivistettynä.
Sitoumuksen puute.
AP
Miksi ap:n pitäisi ostaa omilla rahoillaan nuo?
Meille kodin laitto yhteiseksi pesäksi on ollut luonnollinen ja yhteinen asia.
Mä kokisin syvää surua, jos mieheni ei olisi kiinnostunut rakentamaan yhdessä elämämme eri osa-alueita.
Aivan näin, siinähän se on tiivistettynä.
Sitoumuksen puute.
AP
Lohduttaa voin siten, että meillä on ollut hieman erilaisia, mutta tavallaan samanlaisia suuria ongelmia, mitkä ovat parantuneet ajan kanssa.
Miksi ap:n pitäisi ostaa omilla rahoillaan nuo?
Meille kodin laitto yhteiseksi pesäksi on ollut luonnollinen ja yhteinen asia.
Mä kokisin syvää surua, jos mieheni ei olisi kiinnostunut rakentamaan yhdessä elämämme eri osa-alueita.
Tässäkin suhteessa on ollut aiemmin ongelmia, jotka ovat menneet ohi vain sen myötä että minä olen tehnyt kompromissin. Kyseessä on aika isot asiat, mutta niin se elämä vain juoksee eteen päin. Katkeruutta on hankala välttää.
Aivan näin, siinähän se on tiivistettynä.
Sitoumuksen puute.
APLohduttaa voin siten, että meillä on ollut hieman erilaisia, mutta tavallaan samanlaisia suuria ongelmia, mitkä ovat parantuneet ajan kanssa.
meillä se olen esim.minä joka kustantaa lapsen/lasten vaatteet,kodin hankinnat esim. lakanat,astiat myös lasten ym.ym. jne.jne.jne. hiukan menee nurin kurin nämä hommat. minä se järjestän aina synttärin ja maksan ne...ja vaikka mitä muuta... vittu et inhottaa miehet!!!
ottavat kaiken rakkauden ja huolenpidon, mutta eivät anna takaisin mitään.
Liian usein nainen on vain kotiorja ja itsestäänselvä miehen tarpeiden tyydyttäjä. Onko ne oppineet kotona tähän? vai onko naiset ottaessan parisuhteessa ohjat opettaneet miehet siihen?
Minä en kestä. Nyt ottaa päähän niin että leukaluut murenevat.
En voisi kuvitellakaan että ruikuttaisin mieheltä rahaa lautasiin ;-)
Minusta on sairasta, jos sisustan omilla rahoilla yhteisen kotimme.
Osta lautaset ja käytä niitä vain itse.
mistä hankinnoista on kyse.
Jos kyse on vaikka siitä, että haluat ostaa ruokapöydän kun edellisestä on jalat poikki tai pitää ostaa uusi imuri vanhan ja toimimattoman tilalle, niin toki miehen pitää osallistua.
Jos taas on kyse siitä, että haluat ostaa jotain ihan vain huvikseen tai siksi, että joku juttu on kiva niin ei kai miehen tarvitse sellaisiin osallistua jos ei koe niitä tärkeinä.
tosin meillä on tämä huusholli ollut kasassa jo 17 vuotta. Huonekalut on vanhoja, epämuodikkaita, mutta toimivia. Samoin tekstiilit. Kodinkoneet toimii, kun hajoaa ostetaan uudet tai vähän käytetyt. Vaatteiden suhteen heräteostot tulee kirpparilta. Muuten ei kotiin tarvitse tehdä hankintaoja oikeastaan lainkaan.
Jos tahdon hankkia uudet verhot, en pyydä mieheltä lupaa tai tarvitse siihen hänen mielipidettään, kuten ei hänkään tarvitse minulta jos tahtoo uudet verhot hankkia.
Onko ostaminen pakkomielle vai miksi se hallitsee elämääsi?
sinä sohva, mies maksaa jotain juoksevia kuluja enempi?
Eikö liitoissa yleensä tehdä kompromisseja?