Voi itku, yo-lakin juuri saanut siskoni ei päässyt yhteenkään
niistä 3 opiskelupaikasta joihin haki:/
Hän laittoi paperit Hgin yliopistoon 2 eri tiedekuntaan sekä diakonikouluun.
Eikä ollut mitkään huonot paperit.
Kommentit (31)
Ja välivuosi työkokemuksineen/matkusteluineen ei ole yhtään hullumpi ratkaisu, vaikka au pairiksi ulkomaille.
päästä kuin mennävuosina oli se, että työllisyystilanne on niin surkea, että entistä enemmän jengiä haki opiskelemaan.
Sinänsä ikävää, mutta hyvät suhteet tai hyvä tuuri saa kyllä olla, jos meinaa valkolakin varassa kehittää itselleeen työpaikan.
Jopa kesätöitä on ollut vaikea löytää: opintotuen kesänostajien määrä on kasvanut, joka paikkaan on tullut selvästi enemmän hakijoita ja on tarvittu enemmän meriittiä, että pääsee yhtään mihinkään.
Esimerkiksi pääkaupungin jätksikiskoille ei ole tänä vuonna palkattu juuri niitä perinteisiä 16-17-vuotiaita, koska täysi-ikäisiä hakijoita on ollut niin paljon.
Kyllä ne paperit ratkaisee 99%sti varsinkin yliopistoon hakiessa
Vierailija - 22.07.10 08:29 (ID 10842102)
kokemusta on.
Suomen yliopistoihin, tiedekuntiin ja opetusohjelmiin...
Kuule, aika moneen paikkaan on erillinen pääsykoe.
Tai teologiselle puolelle?
yliopistojen suivuilta. Niistä löytyvät aiempien vuosien pääsykoekysymykset.
yliopistoissa on nykyään syksylläkin hakuaika, ei tietenkään kaikille aloille mutta aika montaa alaa voi syksylläkin hakea opiskelemaan ja aloittaa sitten tammikuussa
sekä 3 eri yliopistoon että useampaan ammattikorkeaan ja sai 2 opiskelupaikkaa. Ilmoitin, että välivuosi matkustellen ei välttämättä ole yhtä hyvä perusta kuin vuoden opiskelu ei-niin-mieluisessa opinahjossa. Onneksi pääsi juuri sinne, minne halusi eli kauppakorkeaan.
niihin ei voi päästä kuin yhteen. Onneksi lapsesi pääsi sinne mihin halusi, omani pääsi viisi vuotta sitten myös, piti välivuoden kesken opiskelun, valmistuu ilmeisesti syksyllä/keväällä, töissä on ollut koko opiskeluajan, minusta tuntuu että tuo välivuosi kasvatti hänestä aikuisen, oli pakko pitää huoli itsestään kun reissasi ulkomailla. En ole ollenkaan varma onko välivuosi ennen opiskelemaan pääsyä huono. Toinen lapsistani ei päässyt opiskelemaan kirjoitettuaan, takana on jo kaksi välivuotta, toinen armeijassa toinen paskaduunissa, syksyllä aloittaa amk-opinnot ja nyt tuntuu olevan myös motivaatiota toisin kuin olisi ollut kaksi vuotta sitten.
MInä luulin, että saa ottaa vastaan vain yhden opiskelupaikan eli voi valita, mihin menee.
ja se vuosi opetti enemmän kuin yksikään vuosi sitä ennen tai sen jälkeen. Ja lasken tähän mukaan myös omien lasten syntymät ja kaiken muunkin. Eli suosittelen todella lämpimästi jotakin pestiä ulkomaille.
Vuosi maailmalla saattaa jopa muuttaa ajatuksia siitä, mitä haluaa elämällään tehdä. Liian monet menevät yliopistoon opiskelemaan yhtä alaa ja huomaavatkin jossain vaiheessa, että haluavat tehdä jotain aivan muuta...
ja se vuosi opetti enemmän kuin yksikään vuosi sitä ennen tai sen jälkeen. Ja lasken tähän mukaan myös omien lasten syntymät ja kaiken muunkin. Eli suosittelen todella lämpimästi jotakin pestiä ulkomaille.
Vuosi maailmalla saattaa jopa muuttaa ajatuksia siitä, mitä haluaa elämällään tehdä. Liian monet menevät yliopistoon opiskelemaan yhtä alaa ja huomaavatkin jossain vaiheessa, että haluavat tehdä jotain aivan muuta...
Vuosi ulkomailla ei välttämättä opeta mitään tai kasvata yhtään. Sitä voi päätyä pakkaamaan osia johonkin tehtaaseen.
kohdalla oli silleen, että jo hakuvaiheessa ne ammattikorkeakoulut piti laittaa toivejärjestykseen ja jos heti ensimmäinen hakutoive tärppäsi, ei muita sitten enää voinut harkitakaan, vaikka niihin olisi pisteiden valossa päässytkin. Mies haki aikuisopintopuolelle ja sai paikan.
Itse pääsin haluamaani paikkaan seitsemän vuoden hakuruljanssin jälkeen. Meinasin luovuttaa jo monta kertaa, mutta päätin yrittää ja yrittää.
Välivuodet eivät menneet hukkaan. Tein oman alani pätkätöitä ja opiskelin iltaisin. Kun sitten viimein pääsin yliopistoon, mulla oli niin paljon opintoja tehtynä, että valmistuin kolmessa vuodessa.
Ja kun jotkut alat on suosittuja ne sit kans on. Sekin pitää kyllä muistaa että pelkällä yo-lakilla ja hyvillä papereilla ei pääse minnekään noin vain, vaan pitää onistua myös pääsykokeissa.
Sitkeyttä siskolle ja uutta hakua putkeen!
Oma tyttöni kirjoitti myös keväällä mutta pääsi ensi yrittämällä lääkikseen.
Ei kannattaisi kasvattaa lapsiaan pumpulissa luulemaan, että hyvät paperit riittää.
Oppi Numero yksi on se, että elämässä ei selviä hyvällä ylioppilastodistuksella yhtään mihinkään.
Lukiolaisille pitäisi kaikille pudottaa karu totuus: vain muutama huippu menestyy, muut ovat surkeaa keskiluokkaa.
Siskosi kannattaa etsiä töitä ja / tai hankkiutua vaikkapa avoimene korkeakouluun. Itse en ekalla yrittämällä päässyt haluamaani opiskelupaikkaan, luin sitten vuoden avoimessa yliopistossa (suoritin appron kys. aineesta) ja pääsin seuraavana vuonna heittämällä sisään - olihan suurin osa asioista tuttuja kun niitä oli vuoden opiskellut. Ja tietty ne avoimen opinnot hyväksyttiin tutkinnon osaksi.
Itse pääsin haluamaani paikkaan seitsemän vuoden hakuruljanssin jälkeen. Meinasin luovuttaa jo monta kertaa, mutta päätin yrittää ja yrittää. Välivuodet eivät menneet hukkaan. Tein oman alani pätkätöitä ja opiskelin iltaisin. Kun sitten viimein pääsin yliopistoon, mulla oli niin paljon opintoja tehtynä, että valmistuin kolmessa vuodessa.
Gradun tekee ½ vuodessa
ja ensi vuonna sitten uusi yritys, jos syksyn yhteishaussa ei tärppää. Kannattaa miettiä myös avoimen yliopiston opintoja.
Ensi vuonna uudelleen yrittämään. Diakoniksi opiskelemaan pyrkiessä on pääsykoe, vai kuinka. Kannattaa varmaan yrittää päästä johonkin ihmisläheiseen työhön saamaan kokemusta.
niin ei ne paperit pelasta yliopistoon pyrkiessä. Ja noihin ammattikorkeakouluihin pääsykokeisiin pääsee papereilla plus mahdollisilla mtyökokemuspisteillä, mutta pääsykoe ratkaisee.
Hakuaika lokakuussa.