Oletko ikinä pelastanut lastasi?
joltain vakavalta, esim. mahdolliselta vakavalta tippumiselta, tukehtumiselta, hukkumiselta, auton alle jäämiseltä tms.?
Vaaransitko tilanteessa oman henkesi?
Toimitko rauhallisesti ja varmasti vai menitkö shokkiin?
Entä mitkä olivat tunteesi jälkikäteen?
Entä olisitko valmis toimimaan samoin tuntemattoman lapsen kohdalla, niin että joutuisit ehkä riskeeraaman oman henkesi?
Kommentit (6)
näki tien toisella puolella meidän auton ja syöksähti - pakettiauto muutaman metrin päässä. Hätäpäissäni nappasin olkapäästä kiinni niin, että vetäisin kynsillä pitkät naarmut.. Yhden juoksuaskeleen ehti ottaa, onneksi oli lapsi ihan vieressä ja nopeat refleksit. No, olihan naarmut aika pientä verrattuna auton alle jäämiseen.
olen pelastanut esikoisen jäämästä auton/moottoripyörän alle, kun on päättömänä meinannut rynnätä tielle.
Kuopuksen sain viime tingassa kiinni, kun oli hilkulla tippua jyrkistä portaista.
Toimin rauhallisesti, mutta kyllä sydän hakkasi tuhatta ja sataa tilanteiden jälkeen. Kerran ihan itku pääsi helpotuksesta ja järkytyksestä.
Omaa henkeäni en ole sentään joutunut riskeeraamaan.
t. 4
Kun näin lapsen vajoavan veden alle, aika tuntui hidastuvan. Yhtä-äkkiä siinä jotenkin näki kaiken ja tiedosti kaiken niin paljon tarkemmin kuin yleensä. Toimin vaiston varassa ja rauhallisesti siihen asti, kun sain lapsesta kiinni ja vedin kuiville. Rannalla lapsi oksensi merivettä ja vasta sitten minulle tuli paniikki siitä, mitä olisi voinut tapahtua. Tästä on nyt kolme vuotta, ja näen joskus vieläkin siitä painajaisia.
Jos näkisin tuntemattoman lapsen vajoavan samalla tavalla pinnan alle, totta hemmetissä menisin apuun! :O
Mies pelasti tosin pojan palamiselta, takki jo roihusi ja mutsi on pelastanut mut tulipalosta.
3v tyttö ei osannut vielä uida ja hänellä oli kellukkeet. Menimme vähän syvemmälle koska isoveli halusi harjoitella uimista (hänkään ei osannut vielä kunnolla ja normaalisti kellukkeet). Sanoin 3v tytölle että seisoo siinä reunalla vedessä jossa on matalaa ja odottaa kun otan kiinni isoveljen joka ui minua kohti. Minun tarvi siis kääntää selkäni tyttöön vain pariksi minuutiksi. Kuinka ollakaan hän oli sillä aikaa ottanut kellukkeet pois ja ajatellut harjoitella ihan itsekseen. Kolmas lapsemme alkoi huutaa että "pikkusisko on veden alla!". Käännyin ja siellähän se oli tyttö vajonnut melkein pohjaan! Onneksi olin vain harppauksen päässä ja sain napattua tytön veden alta. Olin siis ihan vieressä koko ajan mutta olisihan se hukkunut kun upoksissa oli!! Eli otti kellukkeet pois ja vain hyppäsi syvään veteen kuvitellen että osaa uida tosta vaan! Isovelikin joutui räpiköidä kun tarkoitus oli että otan hänet vastaan enkä ottanutkaa kun pienintä joutu pelastaa... Koskaan en enää mene yksin lasten kanssa uimahalliin! (kolme lasta siis meillä)