Lue keskustelun säännöt.
Seksi vauva-aikana
21.07.2010 |
Tästä on tehty palstalle jo monta aloitusta, mutta jutut on aina kuivunut kasaan heti. En tiedä johtuuko se siitä, että joku ehtii aina kommentoimaan seksittömänä elävien olevan säälittäviä, lihavia tai muuten vaan todella epäonnistuneita ja vastenmielisiä yksilöitä, kun eivät saa tehtyä asialle mitään.
Kaipaisin nyt vertaistukea ja vähän ideoita, että miten tämän seksittömän liiton saisi taas toimimaan.
Vähän taustaa:
Ollaan oltu miehen kanssa kohta kymmenen vuotta yhdessä, naimisissa puolet ajasta. Ollaan nuoria, terveitä, työssäkäyviä aikuisia (no minä tällä hetkellä äitiyslomalla) joilla on aina sujunut seksi ja sitä on ollut määrällisesti ihan mukavasti. Ollaan myös aika ennakkoluulottomia, kokeillaan kaikenlaista..;)
...Niin, tämä siis ennen raskautta ja vauvaa. Ollaan nyt oltu vuoden verran ilman seksiä, siis ei mitään asiaan liittyvää ole tapahtunut VUOTEEN. Lapsi on kohta 6kk vanha. Seksi loppui kuin seinään raskausaikana. Mies ei vaan pystynyt, kun tiesi, että sisälläni on pieni ihmisen alku..Olin todella pettynyt, mutta hyväksyin tilanteen. Tiedän, ettei miehelläni ole toista naista tai ettei hän petä minua.
Nyt en enään jaksa miehen "pihtaamista". Olen kysynyt useasti syytä tähän, mies kertoo, että pelkää, ettei asiat mene niin kuin ennen. Pelkää varmasti mun muuttuneen alatiesynnytyksen jäljiltä. En tiedä osaanko tai haluanko tehdä aloitetta, pelkään niin paljon torjutuksi tulemista. Kaipaan miestäni ja seksiä hänen kanssaan.
Jotenkin vielä miestäni hirvittää ajatus seksistä pinnasängyn vieressä ja pienessä kaksiossa kun nyt ei ole toista paikkaa vauvan sängylle...
Miten te joilla seksielämä on ollut katkolla, olette saaneet asiat taas luistamaan?
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös näistä pareista, joilla valitettavasti loppuu sitten seksi kokonaan..:(
se on ikävää, kaikki muu suhteessa toimis mutta ei ole seksiä. Ei kait sitä kukaan kovin kauan jaksa?
mun miehellä oli raskausaikana sama pelko. Hän jopa vaati keisarinleikkausta, koska uskoi että vaimon värkki on väistämättä pilalla synnytyksen jälkeen. Vaan eipä käynyt niin, kuulemma on ihan yhtä hyvää kamaa vaikka repesin pahasti synnytyksessä.
Raskauden alussa minä pidin taukoa, koska olin todella väsynyt ja pahoinvoiva. Kun oma vointini parani, mies koki vatsani hankalana. Sanoi kyllä sen olevan kaunis yms. mutta seksistä tuli jotenkin kauheen varovaista ja vaikeaa ja lopulta hiipui. Jälkitarkastuksen jälkeen otimme asian puheeksi siihen tyyliin, että eikös se nyt kuulu aloittaa, ja olikin jotain ok kertoja. Ehkä vähän varovaisempaa kuin ennen, kuitenkin ihan hyvin meni. Mekin asuimme kaksiossa ja ihan suosiolla oltiin olkkarin sohvalla, tuskin vauva olisi häiriintynyt, mutta pystyi itse olemaan rennommin. Sitten taas jostain syystä tuli pitempi tauko, oli vauvan valvomisia yms. No, tästä tulikin sitten ongelmallisempi tilanne, puolin ja toisin tilanne vaan meni siihen, ettei kumpikaan tehnyt aloitetta, kun pelkäsi torjutuksi tulemista, kynnys kasvoi mitä pidemmäksi tauko venyi, kinaakin asiasta oli. Olisiko ollut jotain reilun puolen vuoden luokkaa. Yksi ilta vaan oli sellanen hyvä rento fiilis ja päätin, että nyt ei puhuta vaan aletaan hommiin, tein siis aloitteen ja ilokseni mieskin lähti mukaan. Sen jälkeen sovittiin, että vaikka väkisin ei päästetä taukoa enää pitkäksi. Yleensä vaikka aluksi tuntuisi, ettei jaksa, kuitenkin jossain vaiheessa innostuu hommasta. Puhuminen on tärkeää, mutta jos ja kun olette jo paljon puhuneet asiasta, entä jos vaan joku ilta viettelisit hänet? Tekisit sen siihen tyyliin, ettei hänellä ole oikein ole suunvuoroa, toivoisit hänen olevan leikissä mukana... Vaarana on tietysti se, että mies kokee painostavana ja sinä tulet torjutuksi. Itse koen usein helpottavana sen, jos mies vähän kuin väkisin vie homman niin pitkälle, että olen kiihottunut enkä enää haluakaan lopettaa. Ihan alussa on liian helppo sanoa, että en nyt jaksa.