Odotan että kesäloma jo loppuisi

ja pääsisin töihin... olen ikävöinyt koko loman sivusuhdettani, entistä työkaveria jonka kanssa pikkuhiljaa ystävyys muuttui intohimoksi. Molemmat olemme perheellisiä. Olemme sopineet, että kaikki yhteydenpito tapahtuu vain ja ainoastaan työsähköpostilla. Ei tekstiviestejä, ei mitään, sillä emme halua jäädä tästä kiinni. Haluan että tämä rinnakkaissuhde jatkuu vanhuuteen asti!

Tapaamme hyvin harvoin, tiettyjen työhön liittyvien matkojen ja tapahtumien yhteydessä sekä joskus kun molemmat saavat vapaaillan "kavereiden kanssa". Mieluiten siten, että olemme ihan eri paikkakunnalla, ettei kukaan tuttu voi nähdä meitä yhdessä. Sitä ihanampaa on sitten tavata. Muut ajat molemmat omistautuvat täysin perheilleen, kumpikaan ei halua rikkoa lapsiltaan ydinperhettä.



Nyt hän oli ensin lomalla 3 viikkoa, sitten minä jäin lomalle 4 viikoksi, eli parin viikon päästä on seitsemän viikon hiljaiselo ohi ja pääsen viimein työpaikalle ja työsähköpostiin. Hän on varmaan jo kirjoittanut jotain, koska on palannut töihin, ihanaa... (emme pysty lukemaan työsähköpostejamme muualta käsin, ovat suljetussa verkossa).