PS. Kuva ois kiva. Rillipäät älkööt vaivautuko!

Myös minä tunnistin itseni monesta kirjoituksesta. Oliko teidllä alaasteella diskoja joihin joidenkin vanhemmat tulivat valvojiksi. Siellä oli pikki kiska mistä sai suklaapatukoita ja limsaa...Aina ku tuli hitaat ni katelitiin ujosti poikiin päin...silloin ei alettuukkaan seurusteleen jo ala-asteella. Oli bestiksiä...ja joku tuli kysyyn" Alkasiksä oleen Tuomon kans...ja tuomo katteli nolosti taustalla...hmm...



Kouluun mentäessä oli joka vuosi saatava uusi reppu ja se oli samana päivänä täynnä kirjotuksia...ja voi että oli mukavaa ostella niitä koulutavaroita ku äiti anto kympin rahaa..



Meillä oli koulussa tapana kierrättää kirkkaria...elikkäs kirjevihkoa jonku kaverin kans..tavallisia ruutuvihkoja saatto ola 20 kappaletta liimattuna toisiin. SIihen aina kirjotettiin viestejä ja annettiin vihko kaverille joka vastas...jne...nuo vihot sisälsivät mm. sivut ylläripussi, me vihataan, me rakastetaan..Ja sai aina peläti että pojat " pöllii" teinarin..ja muistatteko kuinka noloa oli ku alko ekat menkat?

ja pakko laittaa jotain omia muistoja:

eli ala-asteella:

säärystimet, jätti-t-paidat, penaalit jossa mahdollisimman monta napeilla avattavaa luukkua, permis OTSATUKASSA, avaimet jotka roikku sellasessa puhelinjohdossa, kaikilla samanlaiset karseet talvilenkkarit (siis ne korkeevartiset) jotka väänsi jalan ihan hirveeks, kovikset jotka uskals kirjottaa yleisiin paikkoihin tyyliin sade was here (lausutaan: vashere), europe ja tietty final countdown, hitaat diskossa, parit vähintään puolen metrin päässä toisistaan.....slämärit/testarit (luettele viisi luokan kauneinta tyttöä, ja jos oma nimi ei löytynyt listalta niin uusi kysymys, luettele 10 luokan kauneinta tyttöä)

sit vähän vanhempana:

se otsatukan lakalla kiinnitettävä tötsä, joka ei hievahtanut ei niin millään, kirkkaan valkoset farkut, järkyttävät salihousut, regina ja tuhmat jutut, apua kyllähän näitä riittää. nyt meen lukemaan eteenpäin.

80-luvun kuolematon keksintö!! Kampaaja föönasi sen Farrah-lookkiin, ja sitten sitä itse väännettiin föönillä ja ilmakihartimella tai muovipaplareilla, ja tulos oli aina kamala. Lopulta ei jaksanut föönata, vaan se roikkui villakoirakiharana muun tukan ollessa piikkisuora. No, Filmstar-kakkumaskara pelasti tilanteen! Harjaan tai kakkuun sylkäistiin ja sitten hinkutettiin sitä väriä monta paksua kerrosta ripsiin.

heitto otsatukassa, eli kuulimpi versio tötsästä. niin ja ne jotka ei vielä ihan ollut Levis-tasolla sai MicMacit (kuten minä, leviksiin ylsin vasta parin vuoden mangunnan jälkeen kun isoveli omalla rahalla osti itelleen). ja yks vielä, kaikki oli " noloo" kuten esim jos kanto koulureppua kahdella olalla, jos halus omata minkään vertaa katu-uskottavuutta niin reppu heilu yhdellä olalla.

mutta muistan kun äiti ei suostunut permikseen " jos en sitten tykkääkään siitä" joten sain luvan ottaa " pehmiksen" eli pehmennyksen. Menin about 10vuotiaana kampaajalle mukanani Farrah Fawcet-Majorsin kuva että sellanen kiitos. joo, arvatkaa sata kertaa tuliko musta sillä äidin tilaamalla pehmiksellä saman näkönen?!?!

muistiin on jäänyt Don Johnson (ihana Miami Vice pyöri Subilla vielä jokin aika sitten) ja Tom Cruise (Top Gun). 80-l:n alku: Tunnistan kyllä pillifarkut (MicMac stretch), niitä piti itse kaventaa lisää: lahkeen suu oli aina niin tiukka ettei jalkaa meinannut läpi saada ja lahje aina sitten repesikin... ja sitä piti ommella uudelleen. Tukka oli kuin Italian lippu ja mahdollisimman pystyssä. Kaikki kuteet oli mustia ja rotsia/Farkkutakkia komistivat lätkät (Pelle Miljoona, Ratsia, Eppu Normaali). Vaihtoehtoisesti roiskittiin farkuille klorittia (=valkoisia länttejä) ja maalia (muun värisiä länttejä). Niittiejä jokapuolella ja niitti-/panosvyö retkotti lanteilla. Voi pyhä sylvi! Kuka muistaa Dekadentzin? Sieltä sai jos jonkinlaista punkkarisälää, nykyään goottityypeillä on vähän samanlainen maku. Kerrospukeutumistakin harrastettiin, ts. collegepaidan alta lepatti iso t-paita tai vastaava. Puseroissa oli niin leveä kaula-aukko, että olkapäät näkyivät (Flashdance-tyyli). Oi niitä aikoja!



Synt. 1970

Sitähän on ollut aivan hirveän näköinen siihen aikaan kun nyt miettii, silloin tosi muotitietoinen :)

Meillä oli tapana kerätä hirveät avaimenperäniput, yksi avain ja kilon painosta kaikenlaisia killuttimia mitä vaan sai avaimenperään kiinni :)

Housutkin roikkui melkein polvissa kun avaimenperänippu oli taskussa, paitsi että ne oli niin tiukat että avaimenperän tunkeminen sinne oli mahdotonta ja siksipä oli sellaiset kierreavaimenperät joissa oli sellainen koukku mikä laitettiin vyölenkkiin kiinni. Muistatteko, sellaista muovia ja venyvää kierrettä, pinkki tietysti. Ja koulureppuun kans ripustettiin kaikkea mahdollista. Pepsi ja Coca-Cola oli meillä päin muotia.

Sitten farkkuihin piti kirjoittaa tussilla " Wham" " Bangles" " Bananarama" " Samantha Fox " Sabrina" " Dingo" jnejne, voi tsiisus :D

Taisi olla 90-lukua kun oli Date- hajusteet, vieläkin muistan sen punaisen pullon tuoksua ja eikun diskoon joraan :)

Oranssi hikipanta ja valkoiset varsilenkkarit+säärystimet ja olin tosi cool.

Talvella neonpinkki tuulipuku jossa myös neonvihreää ja neonkeltaista. Ja neonvihreä pipo+niitä värikkäitä pakkasrasvoja naamaan, miksi niitä sanotaan. Pipo oli tietysti päässä vaan silloin kun kukaan kaveri ei varmasti ollut näkemässä :)

Oi ihana 80-luku..

vaan joka iikalla putkikassi, johon oli kirjoiteltu lempibändien nimiä tms. Minkäänlaista lakkia/pipoa ei talvella suvaittu (olispa mennyt punkkaritukka tai permanenttitupeeraus lyttyyn), 25 asteen pakkasilla poljettiin fillarilla kouluun, hyvä ettei korvat tippunu päästä. Myöhemmin tuli niitä arafat-huiveja, niillä sai osan päästä ja korvat piiloon (ei kuitenkaan mitään mummo-tyyliä).

Jokaisella itseään kunnioittavalla naisenalulla piti olla fritsuhuivi kaulassa, vaikka feikin vuoksi, vaikkei fritsuja ollutkaan, muuten oli todella säälittävä tapaus. Ja nimenomaan se sellainen kulta- tai hopealangoilla koristeltu huivi, jossa oli reunassa tupsuhapsuja. Niitä oli eri värisinä. Radion suosikkijuontaja oli Tapani Ripatti ja Anneli Tempakka ja Uma Aaltonen ratkoivat teinien ongelmia. Nuorten Sävellahjasta, ja yleensäkin radiosta, nauhoitettiin musikkia kasetille (Duran Duran, ABC, Frankie goes to Hollywood). Seiniä peittivät Suosikin julisteet ja Interrailaamaan piti päästä.

Oon syntynyt 1974, ja nyt tajuan että oon tosiaankin ratsastanut muodin etujoukoissa 80-luvulla peruskoululaisena ja 90-luvulla lukiolaisena! Sillon tuntui ettei vanhemmat sallineet mitään muodikasta...



Mutta tuttuja ovat takatukat, otsapermikset, kreppiraudat...

Pillifarkut, revityt farkut, levikset...

Varsilenkkarit, purkkarit...

Pastellivärit, neonvärit, pinkki ja musta...

Dingohuivit, muovikorut...

Jättimäiset korvarenkaat ja toispuoleinen kampaus...

Samantha Foxin kasetit, omppupomppu-viini, jopa NKOTB...

Kirjeenvaihtoilmotukset, juttuluurit, teinarit...



Ja miten kummassa tosiaan kaikkeen piti aina kirjotella tussilla jotain? Siis penaaliin, koululaukkuun, farkkuihinkin! :)



Ihanaa nuoruutta, ihana ketju!

puserot piti työntää kireiden farkkujen sisään - tyyliin Matti Nykänen.

Muistatteko millaisia siteitä silloin pidettiin? Jumalattomia halkoja, kaverilta piti kysyä: näkyyx se?

tosi coolia että pidettiin sellaista ns. kapteenin lakkia päässä. Sellainen valkoinen ja siinä mustaa, vähän kuin ylioppilaslakki ja siinä keskellä keltainen olisiko joku purjehdusrengas vai mikä lie. Se sitten vedettiin näiden muiden ihanien vaatteiden jatkoksi kun viikolla ei jaksanut repata hiuksia voi tsiisus...

Mistä niitä saikaan, muistatteko ne rintanapit joissa luki " pidän selvistä pojista" ja " sorry en tykkää dokaajista" yms. Sitten jostain pankista (osuuspankki? säästöpankki?) sai " toimintanappeja" jossa luki jotain että " baby sinussa on karismaa" ja " let' s have som action" . Mulla oli koko sarja!!

Olikohan se joku sellainen...

Meillä oli kans noita kapteenin lakkeja. Löysin muuten sellaisen vanhempieni vaatehuoneesta. En raaskinut poiskaan heittää, josko se vielä tulis muotiin!

Nyt kun tuota kasarimuotia on kaupoissa, saa hirnumiskohtauksia hyllyjen välissä, vaikka se ei ainakaan vielä niin kamalana ole kun aidolla kasikytluvulla. Ajattelin pysyä pois muutaman vuoden muodin eturintamasta, on tuo kasari niin kamalaa!

Siinä vasta kova sana telkkarissa. Silmät pyöreinä tuijotettiin sitä ihmeauto Kitiä ja sitä nahkarotsiäijää joka myöhemmin oli Baywatchissa. Ihmemies oli vähän myöhemmin, se piti nähdä joka kerta.



90-luvun alussa oli mutanttininjakilpikonnat se juttu, ainakin pojilla. 80-luvulla oli ne He-Man -lelut (sellaset muskelihirviöt, yöks)

tv ohjelmista tietty Dallas, Dynastia ja Robin Hood (Michael Pread)

Ihanan hauskoja juttuja.

Hehheh, miten voitkaan muistaa kaikki noin hyvin?!? kiitos tuosta Hattuset.tiedosta, olenkin yrittänyt tiedustella, että missä lastenohjelmassa hoilattiin miu mau lallallallala-hommaa.



Telkkarista muistan pienenä nähneeni monesti mainoksen jossa varoitettiin autoilijoita mustasta jäästä: mustaan viittaan pukeutunut pitkä mies lakaisi katua luudalla hidastetusti, takaa kuului kohtalokkaasti " varokaa mustaa jäätä" . Lastenohjelmista Pikku Kakkosen (-70 -luvulla juontajana Hessu jolla oli valtava parta ja tukka ja pyöreät silmälasit) Karvakuonojen, Pelle Hermannin, Piilomaan pikku aasin, Rosvo Rudolfin ja Lasse Pöystin kertoman iltasadun lisäksi Käytöskukka (" kotiporsaan poikanen Hinku ja metsäporsaanpoikanen Vinku, Suursyömäri ja metsän viisas Pöllö" ) ja Hattuset joiden alkumusiikissa laulettiin vain " miu-maau, miu-maau, lal lal lal la laa" , myös tuon musiikin muistan vieläkin.

eräs tuttava (mies) pitää vieläkin niitä etelän matkoilta tuotuja boss ym. paitoja.Eivät varmaan hajoa ikinä!!!

kaikki " kaverit" kirjoitti nimmarinsa tussilla. Myöhemmin Kiina-shopista ja muualtakin sai niitä kuuluisia Kiinan-tossuja, joissa jonotettiin Turun Kårenille 28 asteen pakkasessa. Ja Kåren oli paikallinen ylioppilaskunnan juottola, joka oli jossain vaiheessa supersuosittu ja herättänee paikkakuntalaisissa jotain muistoja...



Ala-asteella teinikalenteri piti ehdottomasti päällystää jollain, ja luokan suosituin oli keksinyt pistää siihen Hesarin sarjakuvia, hopeahilettä ja koko komistuksen päälle läpinäkyvää muovia.



70-luvun lopulla punkkarit vs. diinarit, Täältä tullaan elämä, Cocis-merkki vaatteissa, SATIINISET koripallotossut oli kalliit ja must, niiden mainoksessa soi " Fire!" , farkkuhaalarit oli ala-asteella pakko olla.



80-luvulla olin futu-synkkis (vertaa nykyiset tekno-gothic-piirit) ja tukka piti saada pystyyn jollain. Ainoa geeli mitä oli tarjolla oli nimeltään Kimallus ja pito oli yhtä hyvää kuin meijerin voilla. Hätä ei lue lakia, siis sokerivettä päähän. Punkkarit laittoivat viiksivahalla tukkansa koreaksi ja sen " tuoksun" muistan vieläkin...



Ja niin, Dekadenz...sieltä piti tilata niittivyöt ja mustat lakeeripiikkarit.



Niin, sen pystyyn kammatun otsatukan virallinen nimihän on Turku-tötsä.