Riittääkö lapsille miestänne halvat/ilmaiset harrastukset ja halvat/ilmaiset vaatteet vai

minkä haluaa..Ton ikänen voi ainakin kotihommia tehdä ja siten saada osan haluamastaan,mutta kyllä lapsi ilman merkkivaatteita pärjää tai ostat sitten vaikka yhden kivan??

Eikä lasten todellakaan tarvitse saada kaikkea, mitä muutkin saa.

Enpä usko että 9v vielä kaipaa niin merkkivaatteita, luulen että muuten vaan kivat vaatteet riittää tälle.

Ja mitä väliä sillä on, mistä kivat tai merkkivaatteet ovat? Eli oletko saanut tai ostanut kirpparilta merkkivaatteita.



14v voisi jo alkaa käydä töissä ja alkaa tienata rahaa harrastuksiinsa ja merkkivaateisiin. Jos niitä asioita oikeasti haluaa, niin kyllä aina keino löytyy. (esim. hevostalleissa on usein mahdollisuus ratsastaa edullisemmalla hinnalla jos osallistuu hevosten hoitoon, jne.)



Enpä usko että jää psyykkisiä jälkiä jos muuten asiat ovat kunnossa.

Kasvattaa itsetuntoa ja sisua jos ei kaiken saa eteensä tarjottimella.

muksu oppii siinä, ettei kaikkea vaan voi saada. Tosin olisi oikeus ja kohtuus lapsenkin joskus saada haluamansa.



Minut on noin kasvatettu, enkä koe menneeni pilalle. Samaa linjaa toteutan omien lasteni kanssa.

muksu oppii siinä, ettei kaikkea vaan voi saada. Tosin olisi oikeus ja kohtuus lapsenkin joskus saada haluamansa.

Minut on noin kasvatettu, enkä koe menneeni pilalle. Samaa linjaa toteutan omien lasteni kanssa.

riittää, tosin harrastukssa meillä ei ole ollut tarvis että riittää, harrastuksiin on laitettu rahaa koska siihen on ollut varaa laittaa, vaatteissa ei kaikkein kalleinta ole ostettu vaikka olisikin ollut varaa, mutta välillä on saanut vaikkapa joulu- tai synttärilahjaksi ja sitten, jos on ostanut lahjarahoillaan.

tosin itsellä vanhin lapsi vasta kahdeksan että ei ole kokemusta kuin omasta lapsuudesta.



itsellä ollut aina varsin kallis harrastus (ratsastus) jota olen jo yläaste ikäisenä rahoittanut tekemällä tallitöitä.

Luulen että ihan hyvää. Oppii että kaikkea ei voi saada.



Sitten jos itse työtä tekemällä, rahaa säästämällä saakin niin oppiipa sitäkin puolta.

entä kallis harrastus?



Mä olen sen verran ekoihminen, etten osta kertakäyttökamaa ruotsalaisista halpahalleista, vaan ne Gantin ym. vaatteet lapsillekin, mutta niitä on vain sen verran kuin tarvitaan, turhiin riepuihin ei ole varaa. käytön jälkeen menevät eteenpäin hyvässä kunnossa.



Harrastuksiin olen panostanut, teini-ikäisen fudiksen peluu maksaa n. 2000e/v, mutta on mun mielestä hintansa arvoista. Kartingin ajelua on ollut hillitä ihan rahan vuoksi, siihen ei asuntovelkaisen yksinhuoltajan varat riitä.

saisi uutta vaatetta, juuri tselle ostettua, mutta en usko edullisten harrastusten kiveävän tietä helvettiin.



Siis en usko sen tekevän psyykeelle mitään, mutta erilaiset ja eri psyykeellä varustetut lapset reagoi eri tavalla.

että mitä käy lapsen psyykelle, jos ei saa mitä tahtoo. Tätähän voi lähteä miettimään mitä käy aikuiselle, joka ei saa mitä tahtoo.



Vastaus lienee, että yleensä ei mitään, mutta jos ei koskaan saa haluamaansa, niin eipä se kivalle tunnu. Minä ainakin alan epäillä, että näinkö musta oikeasti kukaan välittääkään, kun en lähes tulkoon koskaan saa sitä mitä haluan (olkoon vaikka hyvä kirja, peli, lehti tai uudet housut).



Kaikkea haluamaansa ei tarvi siis saada, kenenkään, mutta lapsi on oikeutettu siinä missä aikuinenkin

Täällä sitä on helppo sanoa, miten kasvattavaa on tulla toimeen ilmaisilla vaatteilla ja harrastuksilla. Mutta oikeasti, miltä tuntuu siitä lapsesta, jonka pitää AINA tulla toimeen sillä mikä ei mitään maksa? TUleehan selapsi toki sillä toimeen, mutta samalla hän näkee, että vanhemmilla riittää rahaa itseensä, muttei häneen. Että mitään ei kannata haluta eikä toivoa, sillä mitään ei saa kuitenkaan. Että hän ei ole minkään arvoinen.



Kyllä lapsen pitää saada siinä missä aikuistenkin, ja enemmän. Lapsella on oikeus siihen että hänen tarpeidensa - myös niiden materiaalisten - eteen nähdään vaivaa. Erittäin kasvattavaa on nähdä se, että jos ja kun rahaa ei kaikkeen ole niin sitten tehdään töitä ja säästetään että saadaan jotain kivaa! Mutta työnteon ja säästämisen idea valkenee lapselle vain jos siitä myös saa palkinnon - lapsi joka joutuu ahertamaan ja säästämään saamatta koskaan mitään, näkee ahertaminen ja säästämisen pelkkänä loputtomana kurjuutena, josta ulospääsyä ei ole. Että lapesta tulee yritteliäs, hänen pitää saada myös jotain palkkiota.



On vähintään yhtä vahingollista, jos lapsi ei saa koskaan mitään, kuin jos hän saa aina kaiken helposti (tosin sellaista 9-14vuotiasta ei ole, joka edes voisi saada kaiken mitä haluaisi, tämän ikäisten lasten mielikuvitus on jo aika hyvä haluamaan asioita, jotka ovat joko mahdottomia tai laittomia tai niin edelleen). Keskitie olisi kiva...

Kaikkea ei todellakaan tarvitse saada, mutta joitain lapselle itselleen tärkeitä asioita pitää saada. Varsinkin, jos vanhemmilla on varaa ja toiveet muuten kohtuullisia.

Ja vaikka kyse olisi vähävaraisesta perheestä, niin minusta vanhempien pitää kuitenkin hieman nähdä vaivaa pystyäkseen tarjoamaan lapsilleen joitain heidän haluamiaan asioita. Esim monissa harrastuksissa voi vähävaraisuuden perusteella saada alennusta harrastusmaksuista, harrastusvälineitä (tai niitä merkkivaatteita) voi toivoa sukulaisilta synttärilahjaksi jne. Kyllä minusta vanhempien pitää myös hieman nähdä vaivaa, eikä aina vaan kuitata kaikkea perheen vähävaraisuudella. Toki perheen ruokarahat ym. on tietysti etusijalla, mutta yleensä on mahdollista vinkata jollekin tutulle/sukulaiselle lahjatoiveesta (ostavat vaikka kimpassa) tai kysellä lapsen puolesta vapaaoppilaspaikkaa esim. musiikkiopistossa. Harrastusasioissa varsinkin tuon ikäinen vielä tarvitsee vanhempiensa apua.

Ja isomman kanssa voi miettiä ansaitsemismahdollisuuksia, niin että lapsi voisi itse hankkia haluamiaan asioita. Naapurin koiraa ulkoiluttamalla tms. voi hyvinkin tienata merkkifarkkurahat.

Ei ole mitenkään "ylevää" jäädä aina paitsi haluamiaan asioita.

Täällä sitä on helppo sanoa, miten kasvattavaa on tulla toimeen ilmaisilla vaatteilla ja harrastuksilla. Mutta oikeasti, miltä tuntuu siitä lapsesta, jonka pitää AINA tulla toimeen sillä mikä ei mitään maksa? TUleehan selapsi toki sillä toimeen, mutta samalla hän näkee, että vanhemmilla riittää rahaa itseensä, muttei häneen. Että mitään ei kannata haluta eikä toivoa, sillä mitään ei saa kuitenkaan. Että hän ei ole minkään arvoinen. Kyllä lapsen pitää saada siinä missä aikuistenkin, ja enemmän. Lapsella on oikeus siihen että hänen tarpeidensa - myös niiden materiaalisten - eteen nähdään vaivaa. Erittäin kasvattavaa on nähdä se, että jos ja kun rahaa ei kaikkeen ole niin sitten tehdään töitä ja säästetään että saadaan jotain kivaa! Mutta työnteon ja säästämisen idea valkenee lapselle vain jos siitä myös saa palkinnon - lapsi joka joutuu ahertamaan ja säästämään saamatta koskaan mitään, näkee ahertaminen ja säästämisen pelkkänä loputtomana kurjuutena, josta ulospääsyä ei ole. Että lapesta tulee yritteliäs, hänen pitää saada myös jotain palkkiota. On vähintään yhtä vahingollista, jos lapsi ei saa koskaan mitään, kuin jos hän saa aina kaiken helposti (tosin sellaista 9-14vuotiasta ei ole, joka edes voisi saada kaiken mitä haluaisi, tämän ikäisten lasten mielikuvitus on jo aika hyvä haluamaan asioita, jotka ovat joko mahdottomia tai laittomia tai niin edelleen). Keskitie olisi kiva...

vai pitääkö jättää kiva harrastus sen takia väliin, kun se on maksullinen??

esim. jos lapsi on musikaalinen, niin sitä ei saa laittaa soittotunnille, koska se maksaa? Kyllä se itsekin oppii...

tai jos tykkää jalkapallosta, niin sinne vaan pihalle potkimaan, ei se mitään joukkuetta tarvitse??

Harrastukset (ohjatut, esim soitto-tai tanssitunnit) ovat valitettavasti yllättävän monille perheille aivan liian kalliita. Suomessa on kymmeniätuhansia lapsia ja nuoria jotka haluaisvat harrastaa ja lisätä taitojaan opetuksen avulla, kokea onnistumisia ja osallistumista, mutta kotioloista tai muista lapselle itselleen "force major"-syistä ei ole mitään mahdollisuutta. Surullista. Ja tosiaan tuo ohjattu harrastustoiminta on ihan eri asia kuin potkia pihalla palloa tai koittaa pimputtaa pianoa yksin kotona ilman osaamista...