Lue keskustelun säännöt.
Tunnen surua ja syyllisyyttä
18.07.2010 |
Tilanne on tämä. Lyhyen ajan sisällä on lähipiirissä ollut useampia surullisia keskenmenoja ja lapsettomuuden kanssa kamppailua. Minä taas olen sellainen, joka raskautuu erittäin helposti. Raskauduinkin tässä aikaa taaksepäin ja päädyin monen itkun jälkeen aborttiin. Nyt tunnen kamalaa syyllisyyttä monesta asiasta. Etenkin siitä, että minä yritän löytää sanoja lohduttaakseni, kun tunnen olevani syyllinen heidän suruunsa. Typeräähän tuo on varmaan. Onko kenelläkään ollut samanlaisia tuntemuksia tai kokemuksia?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelkästään siitä, että minulla oli aborttiaika varattuna vaikken sitten sutä tehnytkään,
kun tiedän kuinka hankalaa muutamalle kaveripariskunnalle on lasten saaminen ollut. En ole ollut koko raskausaikana innoissani tulokkaasta, ja poden kyllä moraalista tuskaa joka kerta kun olen näiden kavereitteni kanssa tekemisissä. Mä tosin odotan rangaistusta itselleni, en koe että olisin syyllinen muiden onnettomuuteen.