Lue keskustelun säännöt.
Nukkumaan omaan sänkyyn!
18.07.2010 |
Ja tarkoitan siis itseäni.
Poika 1,5 vuotta. Ei nukahda yksin, huutaa enemmän tai vähemmän hysteerisenä, en ole yrittänyt huudattaa kunnes nukahtaa. Nyt viime aikoina olen nukuttanut sitteriin, vienyt pinnikseen ja itse nukkunut lastenhuoneen lattialla. Huoneessa nukkuu myös isosisko 2,5 vuotta.
Jos jätän yksin nukkumaan huoneeseensa (eli olen nukuttanut sitteriin ja vienyt pinnikseen) herää jossain vaiheessa, ja sitten olen taas nalkissa lastenhuoneessa.
Jos yritän nukuttaa illalla pinnikseensä poika seisoo ja huutaa pinniksen reunaa vasten, vaikka on melkein unissaan. Jos vaikuttaa nukahtaneen ja yritän hipsiä pois vähin äänin, poika havahtuu viimeistään kun olen päässyt olkkariin asti. Ja karjunta alkaa.
Vieressä on paha nukkua, koska poika on hirveän levoton nukkuja, kääntyilee, potkii päähän... Ja puhumattakaan siitä miten lämmintä se on tällä ilmalla.
Tähän pitää saada jokin ratkaisu. Yhdessä vaiheessa poika jo nukahti säännöllisesti kiltisti sänkyynsä illalla, mutta sitten tuli lomat jotka sotkivat kaikki rutiinit.
Unettomuus ja edes niiden parin hiljaisen iltatunnin puute tekevät että olen räjähdysaltis ja ilkeämielinen ämmä, ja kaikilla minua itseäni myöten on paha olla.
APUA! Vääntäkää rautalangasta, aivot ovat liian väsyneet ymmärtämään hienovaraisia vihjeitä.
Kommentit (19)
Viet pojan sänkyyn ja annat huutaa. Ehkä kävisin pari kertaa laskemassa uudelleen petiin, sanoisin, että nyt nukutaan. Sitten antaisin huutaa niin kauan, kun vaan jaksaa. Samoin jos herää yöllä, pari kertaa käyt laskemassa petiin ja sanot, että nyt nukutaan. Ei muuta puhetta, ei sängystä pois, ei juomaa ei ruokaa, eikä valoja.
Tätä toistat muutaman illan, niin kyllä se siitä.
Tämä edellyttää tietenkin sitä, että sisko nukkuu nämä yöt jossain muualla. Toisessa huoneessa.
Mutta sun on pakko, oman unesi vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän mitä on olla niin umpiväsynyt, että ei kykene itse enää minkäänlaiseen järkevään päätöksentekoon.
Eli jos lapsi saa vielä iltamaidot, niin asetu rauhalliseen hämärään paikkaan antamaan maito, sen jälkeen kannat omaan sänkyyn, hyvää yötä ja poistut. Jos ja kun lapsi alkaa karjumaan, käyt kippaamassa nurin, et puhu mitään ja tätä toistat niin kauan kunnes jää sänkyyn ja nukahtaa. Yöllä toistat tarvittaessa. Heti ei ensimmäisestä kiekaisusta tarvitse sännätä huoneeseen, ja voit vähän kerrallaan pidentää reagoimisaikaa jos huudattaminen tuntuu liian sydämettömältä.
Kyllä lapsi oppii. Itselle vain rautaista itsekuria, pitkää pinnaa ja hyvät korvatulpat. Lapsen itkua ja huutoa on niin vaikea kestää, korvatulpat jeesaa hiukan.
Ei sielu kestäisi kuunnella huutoa mutta pakko kai se. Ymmärrän sen itse, tarvitsen vain hieman kannustusta.
Asiaa ei ollenkaan auta mies joka ei tajua koko asiaa, "ei sen voi antaa siellä huuta, hae se jo pois" jne jne. Se että tässä tilanteessa on vielä niin yksin raastaa vielä enemmän. Tulen syyllistetyksi lapsen kiusaamisesta suurin piirtein.
Ensi viikolla miehellä on iltavuoro, joten silloin se on mahdollista. Nukun itse vaikka sohvalla ja isosisko saa nukkua meidän makkarissa miehen kanssa. Isosiskolla ei ole onneksi ongelmia olosuhteiden muuttumisen kanssa, aina nukkunut hyvin kauhukohtauksia lukuunottamatta. Tai sitten aika kultaa.
Lisää neuvoja saa antaa, vaikka kaikki olennainen avrmaan tulikin jo näillä muutamilla viesteillä sanottua.
Komppaan vahvasti edellisiä ja yksi hyvä vinkki on heittää sinne pinnikseen sun hikinen paita, jossa siis sun tuttu ja turvallinen tuoksu. Toiminut meillä molemmilla :)
Viet pojan sänkyyn ja annat huutaa. Ehkä kävisin pari kertaa laskemassa uudelleen petiin, sanoisin, että nyt nukutaan. Sitten antaisin huutaa niin kauan, kun vaan jaksaa. Samoin jos herää yöllä, pari kertaa käyt laskemassa petiin ja sanot, että nyt nukutaan. Ei muuta puhetta, ei sängystä pois, ei juomaa ei ruokaa, eikä valoja.
Tätä toistat muutaman illan, niin kyllä se siitä.
Tämä edellyttää tietenkin sitä, että sisko nukkuu nämä yöt jossain muualla. Toisessa huoneessa.
Mutta sun on pakko, oman unesi vuoksi.
Itse siirsin 1v10kk juuri nukkumaan isojen sänkyyn, ja meillä ylläripylläri, helpottui yöunet!
Ennen poika poinniksessä nukahti juuri mainitsemallasi tavalla, eli huutaen. Sitten oppi nukahtamana nätisti. Kun tämä oli ohi, siirsin isoon sänkyyn. Nyt viedään n. 10 krt/ilta takaisin omaan sänkyyn, ennenkun rauhottuu unille. Mutta nukkuu yöt läpeensä, hurraa, ei tule viereen! pinniksestä tuli aina puoliltaöin viereen, kun en yöllä jaksanut huudattaa.
Kärsivällisyyttä, jaksamista. Tuo on opetettu tapa, ja nyt vaan opetat toisen tavan, piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään siivoan patjani pois tuolta lastenhuoneesta ja aloitan operaation. Tai, tänään taidan vielä istua lastenhuoneessa kunnes lapsi nukahtaa, lukea tai jotain. Reagoimatta vaatimuksiin. Se hikinen paita oli hyvä vinkki. Niitä riittääkin tällä ilmalla...
Toivon mukaan kukaan hyvä ihminen ei näe asiakseen soittaa lastensuojelua tänne, koska huutoahan tämä tulee olemaan.
istun siellä huoneessa sen vuoksi ettei mies rupeaisi valittamaan että "ei noin voi tehdä".
Huomenna sitten "järeämmät aseet" käyttöön.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilta 1.
Istun lastenhuoneen nurkassa. Lapset ovat pedissä. En sano mitään, en tee mitään. Poika huusi ehkä vartin hysteerisenä silmät ristissä tuossa, mutta nyt makaa rauhassa. Nukkumisesta en tiedä, enkä tarkistakaan kun makaa noin rauhassa.
Yleensä kun yritän lähteä pois huoneesta poika tosiaan havahtuu ja rupeaa karjumaan. Koitan poistua jonkin ajan päästä.
Kiitos kaikille kannustavista viesteistä vielä.
pulmiin, myös näihin nukahtamisvaikeuksiin. Soita siis alueenne perheneuvolaan, kyllähän 1,5-vuotiaan jo pitäisi nukahtaa omaan sänkyyn. Meillä samanikäinen lapsi nukahtaa omaan sänkyynsä, kunhan rakas unilelu on vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tuo taas huutaa kuin itse saatana tuolla sängyssä, istun huoneessa hiljaa, tekemättä mitään. Mies odotetusti vain tokaisi että "no eikö sun pitäisi tehdä jotain".
Tekisi mieli itkeä itsekin.
Lapsikin kärsii, kun nukahtaminen on aina tuollaista huutamista. Soita sinne perheneuvolaan heti huomenna ja kerro tilanne. Sieltä saa apua varmasti. Ei kannata jäädä miettimään ja kiusaamaan itseään ja lasta, vaan kannattaa kysyä apua sieltä mistä sitä saa.
13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimi meilläkin.
Ja miehellesi sanot, että jos sinun tapasi ei kelpaa, niin kokeilkoot itse. Tai pitää päänsä kiinni. Hänen kommentit ei auta asiaa.
Tyhmä olin kun en odottanut että mies on iltavuorossa eikä poissa kotoa. Riitahan siitä tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että laitoin lapsen pinnasänkyyn. Peittelin, silittelin hetken ja lauloin vähän. Sitten sanoin "hyvää yötä, nyt on uni aika" ja lähdin pois. Huutoa siitä seurasi, mutta menin aina välillä sanomaan "nyt nukutaan, nyt on uniaika". Katsoin kellosta noin 5min välit, ettei tekisi niin mieli rampata.
Tätä kesti tunnin. Sitten lapsi nukahti. Ekana yönä heräsi sitten ehkä kolmesti itkemään, jolloin kävin myös noin 5min välein sanomassa "nyt nukutaan, nyt on uniaika", ja lapsi nukahti noin 20-30min jälkeen.
Tokana iltana huutoa kesti jonkun puoli tuntia, eikä yöllä enää kuin kahdesti 5min. Kolmantena iltana itki taas noin 20min, eikä yöllä lainkaan.
Voin suositella lämpimästi. Ennen meillä herättiin 6-100kertaa yössä, nyt ei kertaakaan ilman hyvää syytä (esimerkiksi sairaana tai noissa pahoissa helteissä heräili useammin). Jälkikäteen ajatellen en tajua miten olin edes pystyssä kun en ollut nukkunut 9kk aikana kuin pisimmillään 3h putkeen, ja jo parin kuukauden ajan herätyksiä oli tullut vähintään 1,5h välein. Olin niin väsynyt että nyt ajatellen säälin itseäni, vaikka silloin en kokenut asiaa niin vakavana.
Jaksamista! Kyllä ne yöt helpottavat kun on järjestelmällinen!
Sovittiin että koitetaan minun tapaani lauantaihin asti, ja jos ei tule merkittävää parannusta kokeillaan hänen tapaansa.
Tulos: meillä on nyt läpi yön nukkuva taapero. Ensimmäisenä iltana nukahti kuudessa minsassa. Nukkui tunnin, heräsi ja huusi tunnin. Huusi siis koko ajan enemmän tai vähemmän, ei hysteerisesti. Herä klo 1 ja klo 2.40 ja huuteli molemmilla kerroilla about 15 minsaa.
Nyt jo kolmatta iltaa on nukahtanut 15 minsassa muutamalla huutelulla, ei herätyksen herätystä yöllä.
Tekisi mieli ilkkua miehelle mutta enhän minä. >:)
Kiitos tänne kaikille vastaajille kannustuksesta. En olisi koskaan uskonut tämän näin hyvin menevän.
Siis 1,5-vuotias sitterissä??? Anteeksi, mutta miksi tuon ikäinen on vielä sitterissä?
että se oli helpoin tapa nukuttaa huutava vauva. Siksi että mentiin siitä missä aita oli matalin, ja siksi oltiinkin kusessa. :) Tyydyttääkö vastaus?
Toivon mukaan luit myös lopun jossa selvisi että ongelmaa ei enää ole.
kunnes lapsi nukahtaa. Jos hän yrittää pystyyn makuuaaennosta, kaadat hellävaroen makuuasentoon.
Pinnasänky kannattaa laittaa oman sänkysi viereen, ja sitten menet yhtä aikaa lapsen kanssa nukkumaan. Auttaa univelkaan :)
Palaat takaisin tiukkoihin ilta- ja nukahtamisrutiineihin jotka lähtevät siitä, että iltaisin mennään nukkumaan omaan sänkyyn ja siellä nukutaan koko yö. PISTE.
Vain kierrätät ongelmaa sillä että nukutat muualle jne.
Voit aluksi istua poikasi vieressä ja kun nukahtaminen alkaa jo helpottaa, olet siinä vaikka vain enää hetken tai lähenet ovea ja lopulta pääset toiselle puolen.
Jos huudon kuuleminen on muulle perheelle rankkaa, lähtekööt karkuun muutamiksi öiksi alkuun.
Sun pitää vaan olla lujana. En ihan oikeasti käsitä, miten ihmiset päästävät nukahtamiskuviot tähän pisteeseen. Vanhempia tarvitaan turvaksi joo mutta myös asettamaan rajat ja säännöt elämiselle. Ryhdistäydy! Hyvät yöunet on lapsenkin etu.