Tajusin tänään

että elämässäni on melkein kaikkea, mitä toivoa voi. Ei ole paljon rahaa, ei autoa, ei kalliita lomamatkoja jne.



Olen onnellinen.



Syntymäpäiväni lähestyy. Sanoin miehelle, että älä osta mitään lahjaa, vaan vietetään aikaa perheen kesken (vaikka piknikillä tai jotain).



Olenkohan vihdoinkin oppinut elämään tässä hetkessä? Tuntuu, etten haikaile menneitä. Enkä kokoajan odota, että jotain "vielä kivempaa" tapahtuu tulevaisuudessa.