Miten kostaa miehelle raskausajan seksittömyys?

Ymmärrän kyllä kuitenkin tunteesi ja ajatuksesi, olen itsekin ollut sun asemassasi ja peräti kahteen kertaan. Täytyy myöntää, että edelleen, varsinkin huonoina päivinä, ne koston ajatukset pyörähtävät mieleen, ja edelleen, varsinkin huonolla tuulella ja riitojen yhteydessä, tulee kuitattua herkästikin miehelle munattomuudesta. Edellisestä synnytyksestä on kuitenkin jo 1,5 vuotta, ja jo loppuraskauden aikaan tämä asia nousi esille ja sitä on keskusteltu, keskusteltu, keskusteltu ja keskusteltu.



Kaiken kaikkiaan asia on suurin piirtein saatu käsiteltyä siten, että siitä on päästy eteenpäin niin, etten ole vihainen miehelle (kuin joskus harvoin, aiemmin olin koko ajan). Mutta edelleen se vaikuttaa seksielämäämme - sanon nimittäin paljon entistä herkemmin ei, jos minua ei huvita/haluta/kiinnosta. Minäkin nimittäin olen aina ollut sitä mieltä, että parisuhteessa kuuluu joustaa toisen mieliksi aina silloin tällöin, ja noudatin sitä itse monen monta vuotta. Näiden raskausaikojen pakkoselibaattien myötä olen tullut itsekkäämmäksi, ja usein, jos itseäni ei huvita joustaa, tai on huono päivä ja vituttaa muutenkin, kuittaan itselleni oikeuden olla joustamaton paskapää-vaimo - ja ihan vain siksi, että mies piti mua puutteessa raskausajat, sekä pitkälti myös imetysajat.

että yhdessä oltiin 7 vuotta ennen raskautta. Suostuin seksiin useimmiten sen takia, että tiesin mieheni haluavan ja tarvitsevan seksiä.



Mutta. Siitä lähtien kun raskaustesti näytti plussaa aina siihen asti, kunnes lopetin imetyksen (imetin 13 kk), mieheni kieltäytyi seksistä. Ja sen lisäksi, kieltäytyi aivan kaikesta hellyydestä: suukoista, halailuista, KAIKESTA!

Olin niin raivostuttavan vihainen: seksissä AINA mentiin miehen pillin mukaan. Jos hän halusi seksiä, sitä piti antaa ja jos hän ei halunnut, niin sitten ei.



Asiasta puhuttiin ja puhuttiin ja mies vannoi, ettei enää hylkää minua. Ja kuinkas kävikään: sama homma toisen lapsen kanssa eli raskaustestistä aina imetyksen loppuun olin ilman seksiä ja hellyyttä.



Kun mies taas toisen lapsen imetyksen jälkeen halusi seksiä, en ollut enää sitoutunut mieheen. Jotain vain oli vuosien varrella mennyt rikki. En enää pystynyt seksiin vain siksi, että mies sitä tarvitsi. Entäs minun tarpeeni raskauden/imetyksen aikana? Miksi minun tarpeitani ei tarvitse tyydyttää, mutta miehen tarpeet täytyy?

Minä menin rikki miehen torjumisesta. Meille tuli ero, jonka syytä mies ei ole vieläkään, vuosien jälkeen, ymmärtänyt. (vaikka olen puhunut asiasta)

vetoa siihen että sinäkin olet tyydyttänyt hänet ennen raskautta monesti vaikka mielesi ei ole tehnyt seksiä.



Vaativathan miehetkin itsensä tyydyttämistä...

Huomaa lukiessa tätä ketjua. Ap: et anna sille vuoteen synnytyksen jälkeen, treenaat itsesi "täydelliseksi" ulkoisesti, vihjailet toisesta miehestä tai sitten hommaat sellaisen.

Ajattelenpa asiaa milta kantilta tahansa, en pysty ymmartamaan kostonhimoista asennettasi. On ymmarrettavasti rankkaa ja turhauttavaa ja satuttavaa tulla jatkuvasti torjutuksi, mutta kostokirteeseen lahto ei kannata.



Olettaisin, etta olet varmaan keskustellut rauhallisesti ja asiallisesti miehesi kanssa aiheesta, ja han mahdollisessti on kertonut miksi han ei seksia kanssasi halua. Jos nain ei ole, olisi syyta alkaa aiheesta keskustelemaan. Monesti miehet kuvittelevat seksin satuttavan tai vahingoittavan sikiota, ja kieltaytyvat tasta syysta.



Olipa miehesi syy mika tahansa, on yksi vaihtoehto nostaa keskustelussa esiin vaihtoehtona seksilelut taikka rakastajan ottamisen. Tuon jos otat puheeksi, alkaa miehesi varmasti ymmartamaan miten tarkeaksi koet asian.



Voimia jaksamiseen, ja toivottavasti asianne suttaantuvat parhain pain.

Seksi on kuitenkin vain seksiä. Ei se ole elämän ja kuoleman kysymys. Dorka. Teit palveluksen miehellesi.

että yhdessä oltiin 7 vuotta ennen raskautta. Suostuin seksiin useimmiten sen takia, että tiesin mieheni haluavan ja tarvitsevan seksiä.

Mutta. Siitä lähtien kun raskaustesti näytti plussaa aina siihen asti, kunnes lopetin imetyksen (imetin 13 kk), mieheni kieltäytyi seksistä. Ja sen lisäksi, kieltäytyi aivan kaikesta hellyydestä: suukoista, halailuista, KAIKESTA!

Olin niin raivostuttavan vihainen: seksissä AINA mentiin miehen pillin mukaan. Jos hän halusi seksiä, sitä piti antaa ja jos hän ei halunnut, niin sitten ei.

Asiasta puhuttiin ja puhuttiin ja mies vannoi, ettei enää hylkää minua. Ja kuinkas kävikään: sama homma toisen lapsen kanssa eli raskaustestistä aina imetyksen loppuun olin ilman seksiä ja hellyyttä.

Kun mies taas toisen lapsen imetyksen jälkeen halusi seksiä, en ollut enää sitoutunut mieheen. Jotain vain oli vuosien varrella mennyt rikki. En enää pystynyt seksiin vain siksi, että mies sitä tarvitsi. Entäs minun tarpeeni raskauden/imetyksen aikana? Miksi minun tarpeitani ei tarvitse tyydyttää, mutta miehen tarpeet täytyy?

Minä menin rikki miehen torjumisesta. Meille tuli ero, jonka syytä mies ei ole vieläkään, vuosien jälkeen, ymmärtänyt. (vaikka olen puhunut asiasta)

kai sinä kuitenkin runkkaat ja niin, että mies on siitä tietoinen? Tilaa sellainen iso, luonnollisen näköinen kuminen dildo. Suosittelen sellaista, jonka saa imukupilla esim. sängynpäätyyn kiinni. Ota siitä kaikki ilo irti ja pidä huoli, että miehesi näkee sen. Lakkaa vonkaamasta häneltä seksiä. Kehu kuinka mahtava ja iso dildo on, ja että harmi kun et ole aiemmin hoksannut sellaista hankkia.



Synnytyksen jälkeen vaadi, että dildon on oltava leikeissä mukana. Mies voi esim. tyydyttää sinua nuolemalla kun dildo hoitaa muut hommat.

Itsekin olen nyt 7. kuulla raskaana ja olemme harrastaneet seksiä tasan 2 kertaa alkuraskauden aikana, kun mahaa ei ollut vielä ollenkaan. Näinä kertoinakin se oli miehelleni pakkopullaa. Piti silmiään kiinni koko aja, rynkytti lähetyssaarnaaja-asennossa vain muutaman minuutin. Itkin molempien kertojen jälkeen ja mies ei suostunut ymmärtämään mikä minua muka vaivasi, olinhan saanut seksiä kuten olin rukoillut.. Todella loukkaavaa. Nykyään ei suostu seksiin kanssani, mutta haluaa kyllä, että annan hänelle suuseksiä. Olen suostunut tähän muutaman kerran, koska mies on luvannut hoitelevansa minut sen jälkeen ja koska olen innostunut ajatuksesta, että mieheni haluaa minua vielä jollain tasolla. Joka kerta mies on kuitenkin poistunut paikalta vähin äänin saatuaan oman tarpeensa tyydytettyä. Olen ollut todella loukkaantunut ja vihainen miehelleni. Tuntuu, kuin hän olisi täysin eri ihminen, johon rakastuin ja jonka kanssa olen ollut yhdessä yli 10 vuotta. Miten hän voi satuttaa minua tällä tavalla? Enää en todellakaan suostu mihinkään seksuaaliseen pyyntöön, joka tulee hänen suunnaltaan. Ja uskon todella, että tämän raskauden ja imettämisen jälkeen en tule enää haluamaan häntä, kuten ennen. Olen jo nyt niin katkera, että en varmaan edes pysty enää seksiinä hänen kanssaan. Se on todella järkyttävää, koska saamme kuitenkin yhteisen lapsen ja olimme hyvin rakastuneita nuo 10 vuotta, kunnes tulin raskaaksi (mies halusi tätä lasta enenmän kuin minä!). Eroon me varmasti päädymme, jos ei ennen synnytystä niin piakkoin sen jälkeen. Olen yirttänyt puhua miehelleni satoja kertoja, mutta hän ei ota kuuleviin korviinsa. Väittää, että minun odotukseni häneen päin ovat epärealistiset, ettei kukaan normaali mies halua panna isomahaista, raskaana olevaa naista ja on typerää että nyt tämän takia olisin häntä jättämässä. Minun tunteeni ovat siis typeriä ja epärealistisia, pääni on sekaisin hormoneista. Olen kuitenkin aivan samanlainen, kuin aina ennenkin. En ole huomannut, että edes mielialani olisivat vaihdelleet ollenkaan. Olen aina ollut aurinkoinen ja hyväntuulinen, niin nyt kuin ennen raskauttaikin. Painoa on tullut raskausaikana vain 5 kiloa ja olen kuitenkin jo 7 kuulla. Olen hyvin hoikka, aina ollut urheilullinen ja katsonut tarkkaan mitä suuhuni pistän. Tämä ihan vaan tarkennuksena, koska saan varmasti muuten kommentteja tyyliin "olet varmaan kauhea läski valas, miehesi on vain vihdoin saanut oivan tekosyyn olla koskematta suhun".



Olen kertonut miehelleni tyydyttäväni itseäni usein, koska haluni ovat aika huipussa nyt raskausaikana. Ajattelin tämän sytyttävän häntä jollain tasolla tajuamaan, etten vain odottele makuuhuoneessa josko hän haluaisi seksiä kanssani. Hänen mielestään olen epänormaali ja likainen. Hänen mielestään raskaanaolemisessa ei ole mitään seksuaalista ja on irstasta kuvitella, että aiheutan itselleni orgasmin vauva mahassani. Voitteko kuvitella missä helvetissä elän? Tämä on kuin suoraan pahimmasta painajaisestani. Ennen olin onneni kukkuloilla, elämä hymyili, mutta nyt elän maanpäällisessä helvetissä. En saa vauvastakaan enää mitään iloa irti, itken vain kohtaloani ja epävarmaa tulevaisuuttani todennäköisimmin yksin vauvamme kanssa.

älä sinäkään jousta. älä anna jos ei tee oikeesti mieli

Jollain tasolla mä ehkä ymmärrän, koska en haluais itekkään olla itteni kanssa tässä kuosissa(rv 35), mutta onneks mun mies haluaa!!

Tästä saa nyt kuitenkin sen kuvan että miestenne kieltäytyminen on ihan täysin psyykkistä, eikä liity teidän ulkomuotoon ja viehättävyyteen millään tavalla!! Taitaa liittyä enemmän mielikuviin isyydestä, äitiydestä ja vauvasta ja siihen että he jotenkin kokevat nyt vauvan osaksi sun kehoa, eivätkä kykene sitä seksinkään ajaksi unohtamaan, eli pitää vauvaa ns.kolmantena pyöränä ja kyllähän se voi vähän haluja syödä jos ajatus on kovinkin vahvana. Itsellä oli myös ensimmäisen kohdalla samoja ajatuksia ja silloin seksi loppuikin siihen kun vauvan liikkeet alkoivat tuntumaan selkeästi, normaaliksi se palautui vasta sitten kun vauva oli ulkona ja nukkui omassa sängyssä :) Että yrittäkää selvitä ja ymmärtää miehiänne, kyllä se elämä palautuu taas ennalleen kun mies saa koko vartalonne "omaan" käyttöönsä :)

Älä kuitenkaan tee asiasta liian isoa numeroa. Kunhan synnytät, niin mies varmaan haluaa sitten entiseen malliin, edellyttäen, että pillusi ei löysty liikaa.

olimme hyvin rakastuneita nuo 10 vuotta, kunnes tulin raskaaksi (mies halusi tätä lasta enenmän kuin minä!). Eroon me varmasti päädymme, jos ei ennen synnytystä niin piakkoin sen jälkeen.

Olen kertonut miehelleni tyydyttäväni itseäni usein, koska haluni ovat aika huipussa nyt raskausaikana. Ajattelin tämän sytyttävän häntä jollain tasolla tajuamaan, etten vain odottele makuuhuoneessa josko hän haluaisi seksiä kanssani. Hänen mielestään olen epänormaali ja likainen. Hänen mielestään raskaanaolemisessa ei ole mitään seksuaalista ja on irstasta kuvitella, että aiheutan itselleni orgasmin vauva mahassani.

ihan kauhea kohtalo

että mies voi yksin päättää, ettei seksiä ole. Ylipäätään parisuhteessa on vikaa, jos toinen vaan omin päin kieltäytyy seksistä lähemmäs vuoden ajan. En ymmärrä suhteita, joissa ei ole seksiä. Minusta ne eivät ole oikeita liittoja, ehkä sitten ystävyyttä, mutta eivät täydellistä naisen ja miehen välistä rakkautta.



Ymmärrän todella hyvin ap:n ja muiden vastaavassa tilanteessa olevien tunteita. Se, ettei toinen halua fyysisesti, on ikään kuin suhteen loppuminen ja muuttuminen ystävyydeksi. Mitä ihmettä sitten olla edes yhdessä sen jälkeen, tulee vaan mieleen.



Seksittömiä kausia on ja aina ei halut kohtaa, mutta vuosi alkaa olla jo niin pitkä aika, että sellaista päätöstä ei toinen voi ilman todella painavia perusteluita tehdä. Ja jotenkin outoa sanoa, että "se on vain seksiä". Selvästi tämän kirjoittaja ei tajua, miten isoista asioista seksissä on kyse. Tai torjutuksi tulemisessa. Jos se on "vain seksiä", sitähän voisi harrastaa kenen vastaantulijan kanssa vaan.

Mun mies kertoi ihan suoraan sillon raskausaikana,että se vauvamaha häiritsi sitä seksin aikana.. Ymmärsin miestä vaikka se välillä loukkasikin, suuseksiä meillä harrastettiin paljon silloin. Heti synnytksen jälkeen kun olin taas entisissä mitoissani kotiutunut, alkoi se miehen vinkuminen, että "vitsi kun tekis mieli pimppiä" ja "koska sä oot taas kunnossa, että voidaan panna?". Vauva nyt 4kk ja nykyään harrastetaan seksiä päivittäin.

että nainen saa yksin päättää, ettei seksiä ole. Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta, joista seksiä oli korkeintaan ensimmäisen 2 vuoden ajan. Tämän jälkeen seksiä ei ole oikeastaan ole ollut suunnilleen kuin hedelmöittämistarkoituksissa. Ja joskus korkeintaan kerran kuussa suostuu tyydyttämään käsin ja silloinkin vastahakoisesti, tosi alentavaa. Itse ei kaipaa mitään tyydytystä, vaikka haluaisin sitä hänelle tarjota. Vaimo ei ole kertaakaan tehnyt aloitetta suhteemme aikana. Kaipaisin myös hellyyttä ilman seksiä, mutta tätäkään vaimo ei tarvitse. Tekisin mitä vaan seksistä edes kerran viikossa, mutta ei. En ymmärrä miksi jotkut miehet ei suostu harrastamaan seksiä raskaana olevien vaimojensa kanssa. Minä haluaisin oli hän raskaana tai ei, vaikka olisi menkat ja suostuisin tekemään ihan mitä tahansa hän haluaa. Meillä meni itse asiassa raskaudenkin aikana toisin päin. Varsinkin viimeisen raskauden vaimo kylmeni totaalisesti, josta seurasi 2 vuoden seksitön kausi. Onko tämä normaalia?



Olen ruvennutkin miettimään mistä voisi saada "fuck buddyn" tai jos sekään ei onnistu niin kohta tässä alkaa kypsymään maksullisiin. Jos lapsia ei olisi niin lähtisin heti. Olen kuitenkin menestyvä ja ulkonäöstäkin olen saanut hyvää palautetta. Jos olisis itse valinnut selibaatin olisin mennyt munkkiluostariin!

alkaa olla masentavaa ja nöyryyttävää tulla jatkuvasti torjutuksi

sellaista se on keskivertomiehellä baarissa. Mutta se pitää vain kestää.

Vaimo ei ole kertaakaan tehnyt aloitetta suhteemme aikana.

Ap:n tapaus on hieman erilainen, hänellä ei ole ollut mitään aihetta kuvitella että seksi yhtäkkiä loppuisi, kun taas sinun tapauksessasi ei ole ollut kai missään vaiheessa syytä kuvitella että vaimoa seksi alkaisi kiinnostaa. Ikävä tilanne silti.

Siinä vaiheessa kun parisuhteessa alkaa kostot välkkyä mielessä on kyllä molemmille parasta kun nostaa kytkintä. Se on loputon suo, jos ei asioita saa keskustelemalla kuntoon niin ei ole kyse vaalimisen arvoisesta parisuhteesta. Toimiva parisuhde vaatii aina kompromisseja suuntaan ja toiseen, harvoin esimerkiks ne seksihalut ihan 1/1 menee. Vaikken itse ymmärrä mitä vikaa on seksissä raskaana olevan naisen kanssa, niin ymmärrän kuitenkin sen kuinka vaikea ihmisen on taistella noissa asioissa luontoaan vastaan. Niissä pitää olla avoimia ja pystyä keskustelemaan, jos ei se johda mihinkään niin ilman muuta sitten rakastajaa ja/tai välinettä peliin.





t. m46 jolle joskus jotakin määrittelemätöntä "kostettu".

Olen todella pahoillani tilanteestasi ja ymmärrän sinua hyvin. Meillä melkein sama tilanne, mutta ei yhtä paha. Olen 7. kuulla raskaana, oltu yhdessä 10v ja seksiä ollut vain muutama kerta raskauden aikana. Mies kuitenkin hellä ja suukottelee, halii ja hieroo minua, mutta seksi ei kiinnosta häntä yhtä paljon kuin ennen eikä hän osaa oikein selittää syytä. Minulla halut ennallaan. Rakastan miestäni kuitenkin paljon ja ajattelen että jos tilanne ei normalisoidu lapsen synnyttyä, menemme puhumaan jonnekin seksuaaliterapeutille asiasta. Suosittelen teillekin ulkopuolisen asiantuntijan mukaanottamista keskusteluihin ennen lopullisen eropäätöksen tekemistä. Keskustelusta voi tulla täysin erilainen, kun mitä kahden kesken "riitelystä", kun mukana on ulkopuolinen puolueeton henkilö. Ehkä miehesi siinä tilanteessa ymmärtää miten hänen käytöksensä loukkaa sinua ja minkälaiset jäljet se sinuun jättää ajatellen myös tulevaa perhe-elämää ja puolisoiden välistä keskinäistä luottamusta. Miten hän voi olla noin itsekäs ja pinnallinen tuossa tilanteessa? Nyt hänen tulisi nimenomaan osoittaa olevansa mies ja tukea sinua kaikin tavoin - raskausaika on muutenkin rankkaa kun oma vartalo muuttuu jne. Paljon tsemppiä sinulle ja hyvää vointia loppuraskauteen & haleja!

21:n vastaus oli siis kirjoitukselle 10!