Älytöntä tehdä paljon lapsia

ja olla tietoisesti köyhä.

Ja älkää urputtako, että rakkaus riittää. Mites sitä rakkautta jaetaan yllinkyllin, kun on vähintään viisi kiljumassa huomioita ja äiti pykkää, siivoo, tekee ruokaa kaiken aikaa?

Ja lapset haluaa uutuus leluja, matkoja, viihdettä, harrastuksia, vaikka vanhemmat ois miten hippejä ja köyhiä. Sitten nää muksut häpeää sitä köyhyyttä ylikaiken.

Näinhän se on! On vastuutonta tehdä paljon lapsia köyhiin oloihin. Köyhyys on vanhempien valinta ei lasten! Heitä ei tarvitse laittaa siitä kärsimään. Jokaiseen lapseen tulee satsata, eikä se todellakaan onnistu köyhässä suurperheessä vaikka vanhemmat muuta väittävätkin.

Köyhien suurperheiden vanhemmat täällä aina paasaavat ettei raha tuo onnea, eikä mitään todella tärkeää saa rahalla. Höpö höpö! Raha mahdollistaa monia elämää rikastuttavia asioita kuten tilavasti ja mukavasti asumisen, matkustelun, harrastukset, ulkona syömisen ja mieluisten lahjojen hankkimisen.

Suurperheissä on usein myös henkisesti köyhää kun vanhemmat eivät jaksa tai kykene antaa riittävästi tukea, aikaa ja rakkautta jokaiselle lapselleen. Ja se on totuus vaikka muuta väitetään! Ei kaksi aikuista saatikka yksi ratkea jokapaikkaan.

se on kyllä mieheni, joka vielä tekisi yhden lapsen.



Mutta ei kiitos, meillä on täydellistä näin. Kaksi lasta on juuri sopivasti ja hei meillä ainakin nämä kaksi viettävät todella paljon aikaa yhdessä. Kun toinen on poissa, niin ikävä on kova. Suurperheessä sisarukset tuskin huomaisivatkaan yhden satunnaista poissaoloa.

Ja lapset haluaa uutuus leluja, matkoja, viihdettä, harrastuksia, vaikka vanhemmat ois miten hippejä ja köyhiä. Sitten nää muksut häpeää sitä köyhyyttä ylikaiken.

Meitä oli vain 2 ja kuopus syntyi yllättäen 10 vuotta myohemmin. Minusta vanhemmillani ei olisi koskaan ollut varaa hankkia yli yhtä.

Ikävää ja kurjaa oli, mutta elämä jatkuu