Mä en sitten saanut omakotitaloa

olen tehnyt kovasti määrätietoista ja hyvää työtä viimeiset 20 vuotta, että saisin tarjottua perheelleni "hyvän elämän", johon kuuluisi omakotitalo.



Etsin akateemisesti koulutetun naisen, josta tuli vaimoni, uskoen että tämä auttaisi turvattuun elämään. Itse opiskelin Diplomi-insinööriksi, jotta perheeni ei tarvitsisi miettiä rahaongelmia kuten omassa lapsuuden kodissani piti.



Koitin tehdä järkeviä ratkaisuja, koitin olla luova ja yritin ajatella tulevaa. Olen tehtnyt palkatonta ylityötä elämäni aikana sen verran että elämänaikainen ansioni olisi varmsti 30 % enemmän, jos olisin saanut ylityökorvaukset. Tämä siis siksi, että saisin vakiinnutettua asemani työssä ja kenties paremmin palkatun työn.



Lopputuloksena on että ei tällä koulutuksella ja tällä yrittämisellä meill esitten siunaantunutkan omakotitaloa. OK, on meillä ihan suht kiva rivari, mutta huoneita saisi olla enemmän ja tilaa enemmän jne jne.



Viim evuonn atuli sitten huomattua että ei ole varaa omakotitaloon. Ostimme siis tämän rivarin ja mielessä ole, että "kunon" perheasuntoa emme saa hommatttua kaikesta yrittämisestä huolimatta, vaan muutimme neukkukuutiostamme rivariin, joka 10 vuoden "käkkimisen jälkeen" on ihan hyvä, joskin tilava, asunto kahdelle keski-ikäiselle.



10 vuoden päästä kun lapsemme ovat jo lähtökiihdytyksesä pois kotoa.



Me kaksi akatemisesti koulutettua vain ihmettelemme, miten jollaoin amtalammin koulutetulla on varaa omakotiloihin ja uudehkoihin autoihin niiden pihalla. Itse ajelemme Corollalla, siitäkin huolimatta että meillä on noin 250 000 € lainaa maksettavana.



Luulin virheellisesti valmituttuani DI:ksi, että 40 vuotiaana olisi elämä hieman toisenlaista.



Kaikella mitä olen tehnyt on ollut syy ja olen ollut järjestelmällinen ja tehnyt kaikinpuolin "järkeviä" ratkaisuja. Enempään en olisi pystynyt.

musta olisi kamalampaa niin päin, että olisin ikäni laittanut omakotitaloa ja kun lapset on jo isoja, "sille ei ole tarvetta" ja siitä pitäisi luopua siitä syystä.. tai sitten pysyä siinä kuitenkin. ei kai koskaan ole liian myöhäistä?

Ja jos et oikeastaan edes halua koko taloa, niin miksi luulet etta olet jaanyt jostain paitsi..?

Ehka olisi aika kehitella uusia unelmia, sellaisia joita te TODELLA haluatte.

että oikeasti uskaltaisi taloa alkaa rakentamaan. Vuosikausia tein pätkätöitä eikä me silloin saatu pankista tarpeeksi isoa lainaa. Odotin ja odotin ja yritin saada vakipaikkaa, että saataisiin tarpeeksi lainaa mutta ei.

jos se on niin hankalaa. Mitä hemmettiä valitat siellä?

Taisin sen sanoa jo ihan aluksi. Että kauheasti sitä unelmoi ja yrittää mutta sitten ei loppujen lopuksi saakaan sitä mitä toivoo.

Kerrohan nyt miksi et saanut.

Mun yksi ystäväni on sellanen, että kauheasti keksii syitä, miksi he eivät esim. asu omakotitalossa, tee jotain kivoja asioita lasten kanssa (käy uimarannalla, käy matkoilla), jne. Kaikki tuntuu aina kauhean vaikealta ja samalla siihen sisältyy oletus siitä että nämä asiat olisivat muille jotenkin helpompia tai halvempia..? Tuntuu, että heidän koko elämänsä menee jossitteluun. En minä oleta, että ystäväni pitäisi haluta samoja asioita kuin minä. Mutta jos haluaa, ei niiden saavuttamisen/tekemisen pitäisi olla sen vaikeampaa kuin meilläkään (on oikeasti suurin piirtein sama palkka jne.). Ja jos he taas haluavat toisenlaisia asioita, niin sekin on täysin ok. Osaisivat sitten nauttia niistä.

Esikoinen on menossa jo kouluun ja jossain helkkarin kerrostalossa kökitään...



Miksi? Koska mies ei halua ottaa yhtään enempää lainaa...( Sen verran sain siitä irti, että pankista kysyttiin ja laina kyllä saataisiin...) *ärrinmurrin* Koita siin nyt sit ettiä 5-henkiselle perheelle jollain tapaa asuttavaa omakotitaloa jollain rapiat 100 000€:lla...



Sen vertaa ei ole tietoa, eikä taitoa, että ite lähettäisiin remontoimaan ja uppoaishan siihen remonttiinkin rahaa...

Me olemme amk-insinööri - terveydenhoitajapariskunta keskisuuressa kaupungissa, on uudehko omakotitalo hyvässä lähiössä ja Opel-farkulla ajelemme (joka riittää hyvin meille). Edellisestä keskustan kaksiosta saimme sen verran voittoa, että lainaa on alle 200 000 e, ikää 28 v.

musta olisi kamalampaa niin päin, että olisin ikäni laittanut omakotitaloa ja kun lapset on jo isoja, "sille ei ole tarvetta" ja siitä pitäisi luopua siitä syystä.. tai sitten pysyä siinä kuitenkin. ei kai koskaan ole liian myöhäistä?

No eikös se ap juuri tätä tarkoita. Nyt ei ole omakotitalolle enää käyttöä jne.

Minä ymmärrän hyvin ap:ta. Harmittelen juuri samaa asiaa kuin ap ja ilmeisesti ainakin osittain juuri samoista syistä.

En ymmärrä ollenkaan tähän ketjuun kirjoitetu kritiikkiä ap:ta kohtaa.

Elämä vaan ei kai sitten mene siten kuin yrittää. Kyllä asunto on yksi elämän perusasioita, eikä sitä voi verrata kaikkiin muihin toteuttamatta jääneisiin haaveisiin. Asunto on yksi elämän tärkeimpiä haaveita. Kaikkien on asuttava jossain.

Työpaikkojakin ja tehtäviäkin on suomessa miljoona, joten ei nimenomaisella työtehtävällä niin suurta merkitystä ole tai jollain vielä vähäpäitöisemmällä asialla. Asunto kuitenkin vaikuttaa koko perheeseen jne jne.

Musta täällä on outoja kommentteja, että miten muka ei voi ostaa jos haaveilee. No helvetti kun ei voi ostaa, jos ei persus kestä isompia lainoja.

Pitäisikö muka ottaa yli suuria lainoja ja toteuttaa haaveitaan ilman vastuuta.

22

musta olisi kamalampaa niin päin, että olisin ikäni laittanut omakotitaloa ja kun lapset on jo isoja, "sille ei ole tarvetta" ja siitä pitäisi luopua siitä syystä.. tai sitten pysyä siinä kuitenkin. ei kai koskaan ole liian myöhäistä?

No eikös se ap juuri tätä tarkoita. Nyt ei ole omakotitalolle enää käyttöä jne. Minä ymmärrän hyvin ap:ta. Harmittelen juuri samaa asiaa kuin ap ja ilmeisesti ainakin osittain juuri samoista syistä. En ymmärrä ollenkaan tähän ketjuun kirjoitetu kritiikkiä ap:ta kohtaa. Elämä vaan ei kai sitten mene siten kuin yrittää. Kyllä asunto on yksi elämän perusasioita, eikä sitä voi verrata kaikkiin muihin toteuttamatta jääneisiin haaveisiin. Asunto on yksi elämän tärkeimpiä haaveita. Kaikkien on asuttava jossain. Työpaikkojakin ja tehtäviäkin on suomessa miljoona, joten ei nimenomaisella työtehtävällä niin suurta merkitystä ole tai jollain vielä vähäpäitöisemmällä asialla. Asunto kuitenkin vaikuttaa koko perheeseen jne jne. Musta täällä on outoja kommentteja, että miten muka ei voi ostaa jos haaveilee. No helvetti kun ei voi ostaa, jos ei persus kestä isompia lainoja. Pitäisikö muka ottaa yli suuria lainoja ja toteuttaa haaveitaan ilman vastuuta. 22

Ap ei ole kovin tarkkaan selittänyt, minkälaista elämää he ovat viettäneet, minkälainen työura, palkat jne.

Elämässä joutuu tekemään valintoja, eikä aina tietenkään asiat mene niinkuin toivoisi, mutta esimerkiksi jos haaveilee omakotitalosta, niin voisi miettiä, olisiko valmis lähtemään pk-seudun ulkopuolelle (ja löytyisikö töitä sieltä), olisiko valmis hankkimaan talon ns. huonommalta asuinalueelta, olisiko valmis hankkimaan pienemmän/huonokuntoisemman/vanhemman talon, onko valmis laittamaan kaiken vapaa-aikansa remonttiin jne.

Mua vaan henkilökohtaisesti ärsyttää, kun meidän äskettäin hankkimamme talo on aiheuttanut kateutta tyyliin hyvähän se on kun on hyvät työpaikat. Vaikka totuus on se, että minulla on määräaikainen työsuhde, ollaan tehty yötä myöten kuukausitolkulla remonttia tosi pienellä budjetilla ja eletty muutenkin tiukilla jne. Miehellä on mennyt hyvä työtarjous sivusuun, koska emme halunneet muuttaa pk-seudulle. Nyt saamme nauttia vihdoin työmme hedelmästä kun remontti ja pihatyöt on valmiit.

t. amk-insinööri / th-pariskunta, en muista millä numerolla aiemmin kirjoitin

ihmeellistä kapeakatseisuutta. Kyllä aikuisetkin voi nauttia omasta rauhasa ja pihasta.



Omat vanhempani muuttivat 300 neliön omakotitaloon siinä vaiheessa, kun nuorin lapsista oli lukiossa. Nyt on kiva, kun lapset perheineen voi tulla isovanhempien luo vierailulle ja tilaa riittää kaikille ja lapsenlapset voi kirmata pihalla.

Olisit halunnut oman talon kun lapset ovat pieniä/asuvat kotona. Tässä vaiheessa omakotitalon hankkiminen on mielestäsi turhaa. Mitä ihmettä sinä menneitä harmittelet noin kovasti? Aika kuluu, suuntaa katse eteenpäin ja mieti, mitä TULEVALTA haluat. Jos okt on hukkaan heitetty haave ja lapset kasvaneet isoiksi, niin turha sitä enää on murehtia, jos siis haaveelle ei ole enää käyttöä.



Ymmärtäisin paljon paremmin, jos haluaisin okt:n vielä nytkin muttet sitä voisi hankkia. Mutta en sitä, että harmittelet jotain, mitä et enää edes halua. Häh!

3-kymppinen pariskunta. Oltiin siinä luulossa, että tässä asutaan kahdestaan loppuikä. Tosin ryhdyttiin takinkääntäjiksi eli vauva on tulossa, mutta ei lapsi tätä asiaa miksikään muuta. Miehen työkaveri alkoi rakentaa taloa keväällä. Isommat lapset jo asuvat omillaan, mutta isomman talon kuulemma rakentavat, kun kuulemma sitä väkeä tuntuu olevan sitten nurkat väärällään, kun ne pois muuttaneet tulevat käymään.