Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Teinkö oikein? Paha mieli vieläkin...
16.07.2010 |
Poikani halusi gogoja ja lupasin, että mennään illalla ostamaan. Tämä siis eilen aamulla ennen hoitoonviemistä.
Lähsimme matkaan kauppakeskukseen ja löysimmekin ne heti. Lupasin pojalle kolme sellaista pientä puusia (á 2 euroa). Poika otti kolme ja menimme kassalle. Kassajonossa tivasi sitten, että haluaa sellaisen laatikollisen niitä (maksaa yli 10 euroa). Sanoin ettei sellaista osteta nyt ainakaan (olin siitä jos sanonut aiemmin, lupasin ne pussit). Poika siinä sitten sanomaan, että "nää on ihan tylsii ja tyhmiä". Sanoin, että voi olla myös ilman jos ei kelpaa. jankkasi vaan sitä laatikkoa ja sitä kuinka tyhmiä ja tylisä ne pussit on.
Sanoin pojalle, että jos ei kelpaa niin laitetaan takaisin hyllyyn ja mennään kotiin jos ei heti lopeta vinkumista. Ei lopettanut, joten otin pojan käsivrresta kiinni talutin hyllylle ja käskin laittaa ne pussit takaisin hyllyyn ja sitten marssimaan bussille.
Itkien ja parkuen ja mua sättien laittoin ne mun avustuksella takaisin hyllyyn. Otin taas käsivarresta kiinni ja talutin kaupasta ulos. Parkuminen, kiukuttelu ja minun sättiminen (tyhmäksi ym) jatkui koko kotimatkan. Selitin pojalle monet kerrat, että näin käy kun ei tottele ja että olen sanonut monet kerrat, etten osta nyt sitä laatikkoa vaan niitä pusseja. Huusi minulle vielä bussissa ANTEEKSI mutta siis sillai ettei todellakaan tarkoittanut sitä.
Teinkö siis oikein vai....? Tuntuu edelleen pahalta, mutta en vaan jaksa moista inttämistä eikä mitään uskota kun sanoo.
Niin ja nyt ei ole kyse mistään kolme vuostiaasta vaan juuri 7v vanhasta pojasta.
Kommentit (56)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen moisen joutunut kokemaan myös. Kun olette kumoikin rauhoittuneet, juttelette vielä asiasta. Ja joku toinen kerta, kun poika on ollut erikoisen avulias tms, menette ja ostatte ne _pussit_.
olisin varmaan katkaissut pinnani jo ennen kassajonoa eli aika pitkään annoit pojalle mahdollisuuden. Hyvä että pidit pintasi, poika oppi, että sanasi pitää!
olisin luultavasti itse ollut loivempi. Jo lapsi joutuu tuollaiseen jankkaus-raivokierteeseen, hänet pitää auttaa siitä ulos. Teen sen itse lempeydellä ja tyyneydellä. (ei lässyttämällä)
Olisin vienyt hänet syrjemmälle neuvottelemaan ja halannut vähän. Antanut mietittäväksi vaihtoehdot: otetaanko nyt pussit vai haluatko säästää vähän rahaa, että tullaan myöhemmin hakemaan koko laatikko.
Minusta aikuiset kiihdyttävät lapset raivoon jatkamalla jankuttamista ihan samalla tasolla lapsen kanssa. Kierre voi katketa johonkin yllättävään vetoon, esim. juuri syliin ottamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hienoa huomata että on vielä olemassa ihmisiä jotka kasvattavat lapsiaan!
Minullakin 6-vuotias gogoilija ja samoja vääntöjä on käyty.
Teit aivan oikein. Asioista pidetään kiinni ja hyvä käytös palkitaan.
Olet vastuullinen äiti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rohkea ja oikea veto!
Meillä on 5½v. poika joka on ihan samanlainen.
Mikään ei tunnu kelpaavan ja haukkuu sitten tyhmäksi jne. Nykyään hän tosin on alkanut haukkumaan itseään tyhmäksi esim. "Olen tyhmä kun en uskonut äitiä, minä en osaa mitään jne."
Myöhemmin (usean päivän päästä) voitte koittaa asiaa uudestaan.
Eihän tuollaisesta tule kiva fiilis itselle, mutta eipä tämä vanhemmuus aina kivaa olekaan. Sulla oli kuitenkin selkärankaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisin luultavasti itse ollut loivempi. Jo lapsi joutuu tuollaiseen jankkaus-raivokierteeseen, hänet pitää auttaa siitä ulos. Teen sen itse lempeydellä ja tyyneydellä. (ei lässyttämällä) Olisin vienyt hänet syrjemmälle neuvottelemaan ja halannut vähän. Antanut mietittäväksi vaihtoehdot: otetaanko nyt pussit vai haluatko säästää vähän rahaa, että tullaan myöhemmin hakemaan koko laatikko. Minusta aikuiset kiihdyttävät lapset raivoon jatkamalla jankuttamista ihan samalla tasolla lapsen kanssa. Kierre voi katketa johonkin yllättävään vetoon, esim. juuri syliin ottamiseen.
Siinä ei lässytyksellä, lempeilyllä ja halailulla saa kuin enemmän raivoa aikaiseksi. Vanhempi ja lapsi eivät ole päätösvallassaan tasa-arvoisia, joten tietty raja tuolla neuvottelullakin. Yritäpä ottaa raivoava ja isouden uhmassaan oleva 6-vuotias poika syliin kaupassa, HAH!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemman tehtävä ei todellakaan ole helppo ja se on maailman epäkiitollisinta hommaa. =) Mutta se on vaan tehtävä.
Jos tuossa olisit antanut perisksi, niin olisit tehnyt karhunpalveluksen lapsellesi ja itsellesi.
Ja lasten on opittava, että kaikkea ei saa mitä haluaa ja elämässä tulee vastaan pettymyksiä. Vanhempien tehtävänä on se lapselle opettaa/antaa oppia. Ei se ole kenestäkään kivaa, mutta tehtävä se on. =)
Kun kyseessä on jo 7-vuotias, niin kyllä hän kykenee tuon asian jo ymmärtämään. Itsellänikin saman ikäinen poika ja varmasti toimisin (ja toiminkin) vastaavissa tapauksessa tismalleen samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olisin antanut lapselle vaihtoehdoiksi, että ostetaan ne pussit nyt tai se laatikko viikon päästä (tai miten pitkä aika teillä nyt sitten onkaan pussien oston välillä yleensä). Jos lapsi ei rauhoitu ja kiljuu vaan sitä laatikkoa NYT, niin sitten toki kaupasta ulos.
Olen yleensä tosi tiukka leluostosten kanssa (meillä esim. osteetiin aina vain YKSI pussi kerrallaan, pari kertaa kuussa...), mutta olen myös oppinut että näissä asioissa lapsi on asiantuntija. Jos myönnyn hankkimaan lapselle jotain mistä en ymmärrä mitään, minä voin laittaa hintarajan, mutta muu päätös jää lapselle. Eli juuri niin, että joko ostetaan yksi pieni juttu joka viikko tai sitten yksi isompi kerran kuussa. Aikuisen pakottamat kompromissit - ostetaan tämä kun tämä on halvempi ja melkein samanlainen - on lapsen aliarviointia ja ilonpilaamista.
olisin luultavasti itse ollut loivempi. Jo lapsi joutuu tuollaiseen jankkaus-raivokierteeseen, hänet pitää auttaa siitä ulos. Teen sen itse lempeydellä ja tyyneydellä. (ei lässyttämällä)
Olisin vienyt hänet syrjemmälle neuvottelemaan ja halannut vähän. Antanut mietittäväksi vaihtoehdot: otetaanko nyt pussit vai haluatko säästää vähän rahaa, että tullaan myöhemmin hakemaan koko laatikko.
Minusta aikuiset kiihdyttävät lapset raivoon jatkamalla jankuttamista ihan samalla tasolla lapsen kanssa. Kierre voi katketa johonkin yllättävään vetoon, esim. juuri syliin ottamiseen.
Vanhemmuus on rankkaa. Lapsen pitää oppia siihen, että elämässä kaikki ei mene niinkuin itse haluaa.
Minulla on 5 lasta ja talossa on nytkin 5-vuotias, vanhimmat jo aikuisiän kynnyksellä. Totta kai lasten kanssa neuvottelemisellakin on rajansa ja aikuinen on se, joka ne asettaa.
En ole koskaan pitänyt siitä, että esim. lasten kiukustumista ja tuskastumista nutistetaan julmalla auktoriteetilla. Olen selvinnyt tähän asti enimmäkseen puhumalla, lapset saa "kuriin" ilman huutamista. Katse riittää, yksi kielto yleensä riittää.
Olen mielestäni saanut tähän perheeseen kurin johdonmukaisuudella ja rauhallisuudella. En ole joutunut kauppatappeluihin ja tosi harvoin mihinkään muihinkaan rangaistustoimiin. Arestia on käytetty vähän ja leluja, karkkirahoja tai tietokoneita ei ole tarvinnut takavarikoida.
Jostain syystä tämä keskusteleva kasvatustapa ärsyttää ajatuksena, mutta lasten käyttäytyminen ihmisten ilmoilla saa silti kiitosta. Heistä on kasvanut mielestäni oikeudentajuisia ja rehtejä ihmisiä. Malli tulee omasta lapsuuskodistani.
olen itse joutunut välillä samanlaiseen tilanteeseen lapsen kanssa. Paska fiilishän tuosta jää, mutta kun tuon on muutaman kerran tehnyt niin oppi on mennyt perille.
mutta silti on välillä joutunut ap:n kuvaamana tilanteeseen. Ainakin meillä lapsi välillä koettelee rajojaan eikä jollekin 3-vuotiaalle todellakaan riittänyt yksi kielto ja katse...
Minulla on 5 lasta ja talossa on nytkin 5-vuotias, vanhimmat jo aikuisiän kynnyksellä. Totta kai lasten kanssa neuvottelemisellakin on rajansa ja aikuinen on se, joka ne asettaa.
En ole koskaan pitänyt siitä, että esim. lasten kiukustumista ja tuskastumista nutistetaan julmalla auktoriteetilla. Olen selvinnyt tähän asti enimmäkseen puhumalla, lapset saa "kuriin" ilman huutamista. Katse riittää, yksi kielto yleensä riittää.
Olen mielestäni saanut tähän perheeseen kurin johdonmukaisuudella ja rauhallisuudella. En ole joutunut kauppatappeluihin ja tosi harvoin mihinkään muihinkaan rangaistustoimiin. Arestia on käytetty vähän ja leluja, karkkirahoja tai tietokoneita ei ole tarvinnut takavarikoida.
Jostain syystä tämä keskusteleva kasvatustapa ärsyttää ajatuksena, mutta lasten käyttäytyminen ihmisten ilmoilla saa silti kiitosta. Heistä on kasvanut mielestäni oikeudentajuisia ja rehtejä ihmisiä. Malli tulee omasta lapsuuskodistani.
Teit ihan oikein. Ei mitään syytä olla pahalla mielellä, sinä olet hyvä äiti.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä, että sinulla on auktoriteettia.
Liian usein näkee vanhempia, jotka pelkäävät lapsen uhmaa ja antavat periksi näin tehden lapselle halla.