Mikä olisi sopiva summa kummilapsen muistamiseen rippijuhlissa?

ei mielestäni tarvitse ainakaan yhtään enempää.

Me viedään normilapsellekin 50 e lahjaksi.

Miksi kaikkien muiden pitäisi tehdä samalla tavalla?



:D



Mutta eihän nykykakarat oikeasti osaa mitään arvostaa. Rippilahjarahoilla pitää saada se mopo, muuten ei ole kellään kivaa.

mut kaikilla ei ole vara antaa ton suurusia summia ja sekin on totta et nykyisin lapset ei osaa arvostaa rahaa, jos saa vaikka 20e synttärilahjaksi ni ei edes kiitosta tule! mIN' ESIM. olen köyhä mutta muistan aina kummilapsiani,vaikkakin se olisi vain se 20e, rippilahjaksi annoin hopeisen ristin joka siis maksoi ketjun kanssa 45e ja oli tyttö tyytyväinen:)

muilta 50-100e eli varmaan on lahjanantajan varallisuudesta kiinni paljonko haluaa/pystyy antamaan.



Meidän poikien kummit vakavaraisia ja iäkkäitä ja heiltä tulee synttärilahjaksikin 100-200 rahalahjoja lisäksi he laitta poikien tileille 50e joka kuukausi. Eli se kmikä käy toiselle ei varmaan sovi toiselle. Itse olen vähän häpeissäni kummien anteliaisuudesta mutta he on minun isotätejäni eli mummini siskoja ja he haluaa muistaa meidän lapsia.

Poikani isomummo antaa hänelle myös joka kerran siellä käydessämme 30-50 euroa. Joulu- ja synttärilahjoiksi sitten isompia summia.



Minua hävettää se myös. Sukulaiset ovat minulle sanoneet, että anna antaa, kun kerran haluaa.

Mulla on 12 kummilasta joten rahaa heihin menee muutenkin :) Onneksi ovat isojen perheiden lapsia ja tottuneet vähän palstaa vaatimattomampaan anteliaisuuteen.



Ehkä vähän ilkeästi sanottu, mutta kun mietin omien lapsieni saamia lahjoja, niin ei hävetä ottaa niitä vastaan, tavallisia kivoja yllätyksiä, joissa ajatus on hintaa tärkeämpi. Siksikin tuntuu hullulta joku 100 euron minimi, ei meillä millään ole varaa sellaisiin, emme omillemmekaan osta sen hintaisia lahjoja kuin korkeintaan jouluna.



Selvästi näkee, että ihmisten taloudellinen tilanne on aivan eri, osalla on varaa antaa enemmän ja toisilla vähemmän. Mulle se on yksi ja sama, pääasia, että JOTENKIN muistaa, edes koppaamalla tavatessa syliin :)



Juuri ostimme mieheni kummipojalle rippilahjaksi hopeisen panssariketjun, jonka hinnaksi jäi ahkeran tinkaamisen jälkeen 75 euroa :) Poika tykkäsi kovin, ei malttanut odottaa ollenkaan vaan välittömästi laittoi sen kaulaansa. Kysyi vielä, tartteeko sitä ottaa pois pesulle mentäessä ja oli hyvillään, kun mieheni vakuutti, että hänen koru on ollut nyt kolmen vuoden aikana pois kaulasta vain puhdistusten ajan (eli ilmeisesti kaksi kertaa).

oma lapseni oli päässyt ripille vuotta aiemmin, ja isovanhemmilta sai 50e, kummeilta 10-20 euroa. Itse en olisi tosin tuota kymppiä kehdannut kummina antaa, olisin sitten ostanut jotakin sillä rahalla, vaikka lapsen mielikirjan pokkarina tms.

Kun ei olla vuosiin oltu missään tekemisissä.

100 euroa on ihan minimi.

100 euroa on ihan minimi.

Millaisia idiootteja täällä oikein palstailee.

Millaisia idiootteja täällä oikein palstailee.

Kummilapselle tuo on kuitenkin tuikitärkeä päivä, se on sitä kummillekin, koska siihen virallisesti loppuu kummin osuus.

Millaisia idiootteja täällä oikein palstailee.

Kummilapselle tuo on kuitenkin tuikitärkeä päivä, se on sitä kummillekin, koska siihen virallisesti loppuu kummin osuus.

Oletko koskaan kuullut sanontaa, että muistaminen on tärkeää, ei lahjan arvo.

Oletko koskaan kuullut sanontaa, että muistaminen on tärkeää, ei lahjan arvo.

=DDD

Eiköhän se ole ahneutta, jos ajattelee omaa persettä eikä toisen tärkeää päivää?

Oletko koskaan kuullut sanontaa, että muistaminen on tärkeää, ei lahjan arvo.

=DDD

Eiköhän se ole ahneutta, jos ajattelee omaa persettä eikä toisen tärkeää päivää?

Olet ehkä jonkun rippilapsen ahne äiti ja siksi vaadit tuollaisia summia.

Hyvän kummiuden mitta ei kyllä ole rahassa.

Olet ehkä jonkun rippilapsen ahne äiti ja siksi vaadit tuollaisia summia.

Ajattelin ainoastaan ja vain omia kummilapsiani.

Lähetin 18-v lahjaksikin vanhimmalle kummilapselle 100 euroa ajokorttia varten. Hui mun ahneutta!

Hyvän kummiuden mitta ei kyllä ole rahassa.

kuittaa tuon kummiuden rahalla.

Ja valitettavann usein kummius on myös yksipuolista,

lasta muistetaan, mutta ei kummia (esim kuvilla).

t: se satku-immeinen