Lue keskustelun säännöt.
Etävanhemman oma-aloitteinen erkaantuminen lapsen elämästä. Mielipiteitä?
16.07.2010 |
Tuohon toiseen ketjuun liittyen haluan kertoa oman lapseni isän tarinan. Tiedän, että omassa lähipiirissään tämä etäisä puhuu suureen ääneen, miten hänet on laitettu sivuun lasten elämästä, vaikka hän haluaisi olla "menossa mukana". Ehkä tämä tapaus ei ole ainoa laatuaan, ja siksikin sitä kannattaa tarkastella.
Niin, kun lapsettomana sinkkutyttönä tapasin exäni, oli tällä kouluikäinen lapsi aiemmasta liitostaan. Itselläni ei ollut mitään kokemuksia lapsista, mutta pidin outona, että mies ei koskaan ollut lapseen yhteydessä, vaikka lapsella oli oma puhelin. Lasta mies halusi tavata säännöllisesti, mutta tapaamiset olivat jotenkin oudon jäykkiä. Kun lapsi alkoi kapinoida tapaamisia vastaan, lopetti mies kokonaan yhteydenpidon tähän (eikä ole 7 vuoteen osallistunut mitenkään lapsen elämään).
Erohan se sitten meillekin tuli ja riitaisa sellainen, koska miehellä oli tapana harrastaa sivusuhteita (tähän myös edellinen suhteensa päättyi). Ja mies toimii edelleen saman kaavan mukaan; ei hänestä kuulu tapaamisten välillä mitään, ei hän tunnu edes haluavan tietää mitä lapsille kuuluu. Jos tarvitsen hänen allekirjoituksensa / mielipiteensä lapsia koskeviin papereihin, hän palauttaa paperit myöhässä tai ei vastaa kyselyihin. Tutuilta olen kuullut, että hän suorastaan ihmettelee, jos kyselen häneltä mielipidettä lasten asioihin, vaikka meillä on yhteishuoltajuus mistä hän ei suostu luopumaan.
Tapaamiset menevät miten menevät, lapsilla on usein ollut kurjaa ja nyt ollaan tilanteessa, että tapaamiset ovat lapsille pakkopullaa.
Exä on tehnyt lapsille muutaman ikävän tempun, jota en nyt tässä käy ruotimaan, mutta lapset ovat tunteneet turvattomutta. Tästä ollaan lasten kanssa puhuttu, ja jotta lapset olisivat ymmärtäneet että minä olisin toiminut tilanteessa toisin, olen joutunut tietysti arvostelemaan exän toimia (en ole haukkunut, mutta olen sanonut, että hän toimii väärin). Tämän exä on kokenut mustamaalauksena.
Nyt exä kiukuttelee, kun hän ei saanut sanella kesän tapaamisaikataulua minulle ja lapsille. Ei halua tavata lapsia lainkaan.
Jos tällaisia tapauksia on mukana paljonkin muissa ketjuissa mainituissa tuoreessa tutkimuksessa, niin en ihmettele tuloksia. varmasti "oma" miehenikin on saanut ainakin kaksi naista näyttämään sille, että vieraannutamme häntä lastensa elämästä. Siksi toivoisin, että aina koetettaisiin edes vähän selvitellä taustoja ennenkuin ryhdytään urakalla mustamaalaamaan äitejä.
Kommentit (2)
lapsiaan niin paljon kuin haluaa, mutta kun se ei halua. Ja juuri tuo läsnäoleminen tökkii meidänkin tapauksessa. Kyllähän lapset sen huomaavat ja vaistoavat, kun vanhempi ei ole läsnä vaan jättää lapset oman onnensa nojaan. Tuntuu niin väärälle, että toisessa yhteydessä exä mesoaa siitä, että hänen ei anneta olla isä!
ap
Lapseni isä ei kysele kuulumisia, tapaamisen haluaa ehkä muutaman kerran vuodessa. Nyt on tosin mennyt jo yli puoli vuotta edellisestä.
Sen mitä lapsi on tapaamisistaan kertonut, hän on silloin pelannut pleikalla isän luona tai leikkinyt sillä välin yksin kun isä touhuaa omiaan.
Eli senkin kerran kun tapaavat ei kuitenkaan ole läsnä lapselle.Varmaan puhuu tuttavilleen, että hänet on syrjäytetty lapsen elämästä tai ettei saa tavata lastaan.
Se ei pidä paikkaansa. On saanut aina tapaamisen kun on halunnut, PAITSI jos on tiedustellut sitä saman päivän aamuna ja meillä on ollut jo sovittuja menoja sille päivälle.Aikani pidin väkisin yhteyttä ja kyselin koska tapaisi lastaan jne. Sitten heräsin todellisuuteen ja lopetin yksipuoliset yhteydenpitoni ja hyvin hiljaista on sen jälkeen ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni isä ei kysele kuulumisia, tapaamisen haluaa ehkä muutaman kerran vuodessa. Nyt on tosin mennyt jo yli puoli vuotta edellisestä.
Sen mitä lapsi on tapaamisistaan kertonut, hän on silloin pelannut pleikalla isän luona tai leikkinyt sillä välin yksin kun isä touhuaa omiaan.
Eli senkin kerran kun tapaavat ei kuitenkaan ole läsnä lapselle.
Varmaan puhuu tuttavilleen, että hänet on syrjäytetty lapsen elämästä tai ettei saa tavata lastaan.
Se ei pidä paikkaansa. On saanut aina tapaamisen kun on halunnut, PAITSI jos on tiedustellut sitä saman päivän aamuna ja meillä on ollut jo sovittuja menoja sille päivälle.
Aikani pidin väkisin yhteyttä ja kyselin koska tapaisi lastaan jne. Sitten heräsin todellisuuteen ja lopetin yksipuoliset yhteydenpitoni ja hyvin hiljaista on sen jälkeen ollut.