Ex-anoppi vastustaa muuttoani (olen leski), ahdistaa

ihan järkevältä ratkaisulta kuulostaa. Anopilla joku eroahdistus, mutta tulee tottumaan ajallaan.

anopilla varmaan aika raskasta aikaa kun poika kuollut ja nyt ilmeisesti tuntee "menettävänsä" myös poikansa lapsenkin.

Ei sitä tarvitse alkaa perustelemaan, ei anopilla siihen ole niin mitään sanottavaa.

Outoa puhua ex-anopista, jos olitte naimisissa.

Tottakai pitäisin yhteyttä anoppiin ja nykyäänhän se onnistuu mainiosti kun on kännykät ja skypet ym. eikä tuo matkakaan kovin mahdonton ole. Anoppi käy teillä ja te anopilla, ei se anoppi siis lapsenlastaan menetä.

Varmaan anopista muutto tuntuu pahalta, mutta ennenkaikkea sinun on ajateltava lapsesi ja itsesi parasta ja muutto ilmeisesti on juuri se paras ratkaisu.

mikään lakihan ei sano tästä mitään. Mun henkilökohtainen moraalikäsitykseni sanoisi, että anopillasi ei ole oikeutta estää teitä muuttamasta, mutta sulla olisi velvollisuus pitää yllä anopin ja hänen lapsenlapsensa suhdetta kuskaamalla sitä lasta sitten aika tiheästi (viikoittain tms) anopin luo kylään. Se ei ole mitenkään ylivoimaista kun on tuo 200 kilsaa vain matkaa. Myöhemminhän lapsi voi sitten viettää siellä lomaviikkoja ja viikonlopppuja, jolloin sun osuutes vähenee. Puhu anoppisi kanssa ja vakuuta hänet siitä, että aiot tehdä näin. Ja tee sitten kanssa.

Sun on elettävä sun elämää. Mä voisin kuvitella lähteväni lähemmäs omia vanhempiani tuossa tilanteessa.





Ehdota anopille, että tulee mukaan? Löytyisikö hänellekin töitä sieltä minne lähdet? Vai sitooko häntä jokin nykyiseen paikkaan?

Jos äiti voi hyvin, lapsikin voi hyvin. Kuuntele sydämesi ääntä ja tee päätös sen mukaan.

Puhun ex-anopista siksi, kun en oikein osaa sitä enää puhua anoppina... Mutta oltiin siis naimisissa ja minä raskaana, kun mies kuoli. Mies ei siis ehtinyt edes tavata lastaan.



Lapsi on alle puolivuotias ja anoppi on tavannut lapsen alle 10 kertaa. En ole mitenkään estellyt häntä tai ollut hankala, päinvastoin. Olen useasti kutsunut häntä käymään, mutta kun ei kai oikein koskaan sovi. Anopilla on pieni alkoholiongelma, eli ei kai ole ajokunnossa tarpeeksi usein. Pahasti hän ei ryyppää, mutta usein kuitenkin.



Anoppi ei ollut poikansakaan kanssa kamalasti tekemisissä silloin, kun mieheni vielä eli. Soittelivat ehkä kerran kk:ssa, vaikka asuivat samalla paikkakunnalla. Minun vanhempieni kanssa olimme paljon enemmän yhteyksissä.



Siksikin tuntuu oudolta, miksi anoppi nyt yhtäkkiä on niin vastaan muuttoani. Olen koettanut selittää sille, kuinka kaipaan kotiseudulle, kuinka mulla ei ole täällä MITÄÄN, ei oikeasti mitään... Olen valmistunut, mulla ei ole töitä. Ainoa tekeminen on neuvolassa käyminen. Vanhempieni lähellä olisi vanhoja tuttavia.



ap

Miksi sä edes mietit lähtöäsi anopin kannalta? Kai sä elät oman elämäsi niinkuin haluat, vaikka muuttaisit ulkomaille? Anoppiko sun elämäsi suunnan tulee määräämään hamaan hautaan asti?



Olen pahoillani miehesi kuolemasta, mutta kyllä sun täytyy ottaa oma ja lapsesi elämä ihan omiin käsiisi.

muutat tuossa tilanteessa. On tärkeää, että saat seuraa ja läheisiä ympärillesi.



Anoppi voi tulla katsomaan lasta koska vain ja voitte vierailla itsekin anopin luona. Ei nyt sentään joka viikko, kuten joku ehdotti, mutta silloin tällöin.

Miksi sä edes mietit lähtöäsi anopin kannalta? Kai sä elät oman elämäsi niinkuin haluat, vaikka muuttaisit ulkomaille? Anoppiko sun elämäsi suunnan tulee määräämään hamaan hautaan asti? Olen pahoillani miehesi kuolemasta, mutta kyllä sun täytyy ottaa oma ja lapsesi elämä ihan omiin käsiisi.

tosiaankaan ole kenelläkään oikeutta kieltää sinua muuttamasta. Jos tunnet, että oman jaksamisesi ja lapsen hyvinvoinnin takia muutto on hyvä ratkaisu, teet sen. Ei sinun tarvitse ex- anopille selittää mitään miksi muutat ja kai sinulla on oikeus viedä laspesi lähelle toisia isovanhempia. Muutat jos sinusta siltä tuntuu, etkä välitä mitä muut asiasta ajattelevat. Jaksamisia.