Kysymys teille, jotka ette anna lasten uida ilman aikuisen valvontaa

mutta koska osaa jo uida veikkaisin kouluikäiseksi. Kyllä mä varmaan päästäisin hyvin uivan ja sukeltelevan 8v:n kavereiden kanssa uimaan. Tärkeää on minusta että osaa paitsi uida myös sukeltaa.

Kyllä nykyään hyysätään lapsia ihan mahdottomasti.

Kun itse olin 10-vuotias, uimme kaverini kanssa meressä saaresta saareen, kilometrinkin pätkän kerrallaan.

En muista, että vanhemmat olisi koskaan siitä mussuttaneet.

Sitäpaitsi, itse opin uimaan vasta 7-vuotiaana mutta sen jälkeen tulikin hyvä uimataito. Tuskin olisi tullut, jos olisin saanut vain rantavedessä polskutella.

sai mennä ilman aikuista uimaan.



Tänään,kun olin mukana rannalla, ajattelin juuri, että vaarallisia nuo hyppimiset.



Sen sijaan tuohon asti olin mukana ihan siitä syystä, että lapsen isän kuoleminen hukkumalla on kyllä aiheuttanut pelkoa uimista kohtaan.

uimahallissa jo aiemmin, koska siellä on valvonta ja tiukemmat säännöt kun rannalla.

mä olen päästänyt 10-vuotiaan kavereiden kanssa uimaan. Mutta sittenkin olen sitä mieltä että vielä 10-vuotiaalle on liian kova vastuu olla sillä tavalla vastuussa kavereistaan että osaa tehdä jotain (ei vain tiedä, mitä pitäisi tehdä vaan osaa myös tehdä sen) jos/kun jotain sattuu ja että pystyy myös tunnetasolla selviämään siitä, että kaveri kuolee tai vammautuu siitä huolimatta että yritit parhaasi. Vielä 15-vuotiaallekin tuo olisi kova paikka (olisi minullekin ja olen jo pian 40) mutta hänen on tavallaan jo aika kasvaa kohti tuollaista vastuunottokykyä. Sen sijaan vielä 10-vuotiaalle tuosta selviäminen olisi varmaan mahdotonta.



En siis niinkään kiellä uimataitoista lasta menemästä ilman aikuista uimaan suojellakseni häntä itseään hukkumiselta, vaan suojellakseni psyykkisesti keskenkasvuista lasta liian suurelta vastuulta.

meillä ovat 12-v., 14-v. ja 17-v. virallisesti uimataitoisia ja 10-v. sai 10metrin uimataitopassin koulusta, eli en päästä häntä yksin tai keskenään sisarusten kanssa, jotka siis käyvät jo joko yhdessä tai kavereineen uimassa.

meillä ovat 12-v., 14-v. ja 17-v. virallisesti uimataitoisia ja 10-v. sai 10metrin uimataitopassin koulusta, eli en päästä häntä yksin tai keskenään sisarusten kanssa, jotka siis käyvät jo joko yhdessä tai kavereineen uimassa.

Tällä hetkellä vanhin on 14 v eikä käy rannalla vahtimatta. Meidän oma rantamme on tosin haasteellisempi kuin perus uimaranta (joille on taas matkaa niin paljon, että kuitenkin on lähdettävä kyytimään) eli vaikuttaa kyllä asiaan.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2010 klo 15:23"]

Nyt meillä on 8v ja helposti hän uiskentelee leikkien tuoksinassa liian syvälle ja saan huudella lähemmäs uimaan. Lisäksi on kokeillut tyhmyyksiä, mm. sukeltanut laiturin alitse (siellähän voi olla jonkinlaisia kiinnikkeitä joihin voi vaikka juuttua kiinni/voi lyödä päänsä laituriin jne) ja hypännyt veteen sellaisesta paikasta pää edellä jossa ei ole tietoa miten syvää on/millainen pohja!

13v mennessä toivottavasti näistä vaaroista on jo monen-monta kertaa toitotettu ja sitten vaan sormet ja varpaat ristiin ja rukouksia taivaaseen kun lapsi lähtee itsekseen kavereiden kanssa.

Kyllä minusta esim. 8v pojalla on yksinään uidessa paljon isommat riskit kuin 15v pojalla!!! Samoin 8v tytöllä suuremmat kuin 15v tytöllä! Tyttö ei iän myötä muutu pojaksi eikä päinvastoin.

[/quote]

onko noin? missä välissä se tajuaa sen että on itse vastuussa? eikö 5 vuodessa just ehdi tottua siihen, että saa olla kuin ellun kanat kun äiti vahtii ja kantaa vastuun ja itse ei tarvitse muistaa mitään eikä miettiä mitään. sen kun riekkuu vaan ja äiti vahtii jos meinaa sattua.

en usko tuollaiseen että sitä oppii tuolla tavalla mitään.

pjanko riski on suurempi? Miksihän on näin? siksi että mammat paapovat eivätkä laita vastuseen.

Juuri vanhempien lisäntyneen valvonnan ja "hyysäämisen" vuoksi lasten hukkumiskuolemat ja muut tapaturmat ovat vähentyneet dramaattisesti viimeisten vuosikymmenten aikana! Miten joku voi pitää tätä huonona asiana? Kyllä sitä silti samalla pystyy opettamaan vastuunottoa elämän eri osa-alueilla (kodinhoito, ihmissuhdeasiat, talousasiat jnejnejne.), vaikkei päästäisikään lasta pienenä itsekseen uimaan järveen tai mereen.

Valvon esikoista varmaan 15-16 vuoden ikään saakka, varsinkin jos luonnonvesillä ollaan. Esikoisella, joka on nyt 12-v.,  on keskittymishäiriö ja puheen ymmärtämisen vaikeus. Osaa hyvin uida, mutta en luota siihen, mistä saa "loistoidean" päähänsä sukeltaa tai hyppiä, ja ne toisten jekuttamisetkin tahtoo olla vähän kyseenalaisia, kun ei älyä ajoissa lopettaa. Olen monta kertaa joutunut asiasta raivoamaan, kun kiusaa siskojaan vedessä ja toiset hätäänsä parkuu. Ei tajua puhetta. Vien joskus tytöt erikseen uimaan, kun 12-veen kanssa on niin hankalaa.

Toisekseen äitini on monta kertaa kertonut tarinaa, miten heidän ollessaan 13 v. koulu loppui ja mentiin uimaan järveen. Koulukaveri sai sairaskohtauksen ja hukkui silmien edessä, kun kukaan ei osannut sukeltaa ja nostaa. En halua sellaista tilannetta kenenkään lapsen vastuulle.

Meillä 8,5 -vuotias kilpauimari saa olla kaverin kanssa uimalassa ilman aikuisen (oman vanhemman tai kaverin vanhemman valvontaa).
Luonnonvesissä en anna uida ilman aikuisen valvontaa. Uimarannalla aina aikuinen mukana.

Kuopus on vasta 2-vuotias, joten hänen kanssaan ollaan valvomassa aina korkeintaan käden mitan päässä.

Ite 13v tyttö ja äitini ei päästä uimaan vain kuin kaverini siirtolapuutarhamökkien rantaan. Ongelmanahan on se ettei ulkopuoliset saa mennä, eli pääsen vain yhden kavereistani kanssa uimaan sinne. Muutenkin vesi on siellä likaista... Oon suorittanu pohjoismaiden uimatestinkin, mutta ei ..

Voisin päästää 8 vuotiaan uimataitoisen poikani uimaan kaverinsa kanssa rannalle keskenään. Tietysti uimarannan sääntöjä kerrattaisiin paljon ennen tuollaista reissua. Laiturin alta ei saa sukeltaa ja hyppiessä pitää olla todella varovainen sen kanssa minne hyppää ja että ei hyppää kenenkään niskaan.

Mutta 8 vuotiaani ui siis todella hyvin ja sukeltaa myös mielettömän hyvin. Onneksi ei ole kuitenkaan vielä pyytänyt yksin päästä, minun puolestani ei ole vielä mikään kiire. 

Päästin 11v pojan kaverinsa kanssa uimaan tänä kesänä, mutta täytyy sanoa että olin niin huolissani koko ajan että taisi jäädä viimeiseksi kerraksi.



Lapsilla on kuitenkin kaikenlaisia leikkejä uidessa, pitkiä sukelluksia yms. Itse muistan joskus samanikäisenä sukeltaneeni mutta jotenkin jouduin laiturin "ilmatyynyjen" alle ja vaikkei ne isot olekaan ja löin pääni pari kertaa siihen kun pyrin pintaan. Tuli kamala paniikki kun tuntui että jouduin paikkaan josta ei vain pääse ylös. Ja koska happi oli jo muutenkin loppumassa kun olin nousemassa pintaan niin vetäisin hädissäni sitten oikein kunnolla vettä keuhkoihini ja vieläkin ihmettelen miten sieltä selviydyin pois.



Ja niin kuin joku jo sanoi niin on se omallekin lapselle aika suuri vastuu että huolehtii samalla kaveristaan. Jos kaveri katoaa, missä vaiheessa lapsi sen huomaa? Tajuaako/kehtaako huutaa apua? Ja entä jos kaveri hukkuu? Aika suuri taakka lapselle kantaa loppuelämä miettien.



Uimahalliin olen päästänyt useamman kerran, siellä on sentään uimavalvoja ja vesi kirkasta että näkee missä kaveri on.

vahdin tietyssä määrin vielä 15- vuotiastakin. Uimahalliin saa mennä kun osaa uida, siellä on kuitenkin uimavalvoja. Mutta ihan liian monta lasta tiedän hukkuneen, vaikka minut on aikanaan päästetty rantaan ilman valvojaa, omiani en päästä. Olkoon hyysäämistä.



Eihän ennen käytetty esim turvavöitäkään.. moniko kuljettaa pikkulasta nykyään ilman asianmukaista istuinta?? Hyysäämistä?

PS: mitä hemmetin ihailtavaa on meidän lapsuuden valvomattomuudessa? Muistakaa, että lasten tapaturman ja kuolemat ovat nykyään onneksi aika lailla harvinaisempia kuin esim. 1970-luvulla - kiitos lisääntyneen turvallisuustietoisuuden.

Kivahan se on, ja ilmeisesti muodikasta, antaa lasten huseerata ilman mitään valvontaa keskenään kun saa keskittyä aikuisten kanssa juoruiluun tai saa lisää vapaa-aikaa itselleen. Mutta sitten äitikin pyyhkii ehkä kyyneleen silmänurkastaan, kun lasten valvomatta jättäminen saa aikaan hukkumisen, katoamisen tai jonkin vakavan onnettomuuden.

Lapsia kun ei voi saada takaisin, mutta vanhempi voi auttaa heitä selviämään haasteista kunnes ovat itse mahdollisimman valmiita pitämään huolta itsestään. Lasten voi antaa myös touhuta aika vapaasti ilman, että tarvitsee hengittää niskaan tai jättää valvomatta.

Eli pitkään meinaan valvoa. Toivottavasti ympäristön hälläväliä-vanhemmat eivät saa minua unohtamaan valvomisen merkitystä.

Eihän ennen käytetty esim turvavöitäkään.. moniko kuljettaa pikkulasta nykyään ilman asianmukaista istuinta?? Hyysäämistä?

Niin kauheaa kuin se onkin. Se on katsokaas niin, että ei niitä onnettomuuksia tai loukkaantumisia voi estää, ja toisaalta ne eivät ikinä osu omalle kohdalle.

jonka 10-v hukkuu "saaresta toiseen uimaretkellä"?

Ajatteleeko, että "ei sitä olisi voinut estää" vai että "olisi pitänyt vahtia tai kieltää"?



Ajatteletteko te ikinä sitä jälkiviisauden määrää, minkä kanssa lapsensa valvonnan laiminlyönyt ihminen painii, kun lapsi on joutunut onnettomuuteen, vai uskotteko vain, ettei onnettomuus voi sattua omalle kohdalle?