Tekeekö omakotitaloasuminen autuaaksi?

liikaa hommia, pihan hoito esim. mulle evvk... Ja juu, olen asunut ok-talossa.



Hyvä kirjoitus :)

minäkin asuisin ehkä mieluummin kerrostalossa kuin tässä vanhassa sukutalossa. Lapset tykkää, mutta joka paikka tarvisi remppaa eikä mulla ole varaa, aikaa eikä kiinnostusta opetella. Nyt on vielä helppoa, kun sukulaiset leikkaa nurmikot yms. vuokraa vastaan, mutta sitten aikanaan... huoh. Ei mua ainakaan huvittaisi vaihtaa harrastuksiani, esim. lukemista, siihen, että epätoivoisesti yritän pitää taloa pystyssä :(

Mutta täällä tosiaan vallitsee mielipide, että kaikki haaveilevat ok-taloista ja se on ainoa oikea asumismuoto.

Minulle okt-asuminen on oieka muoto, mutta ei varmasti kaikille. Rivarissa ja kerrostalossa on tullut myös asuttua, joten kokemusta löytyy. Itse haluan oman pihan, joten siksi okt on paras vaihtoehto. Toisaalta rivareissakin on mukavia pikku pihoja ja parvekkeestakin saa todella viihtyisän. Makuasioita

Tosin miten nyt määritellään autuas? :)



Meillä oli pienessä taloyhtiössä asukas, joka vainosi psykologisesti kaikella tapaa mm. soittelemalla työnantajillemme. Saatiin hänelle lähestymiskielto. Mutta kyllä se vei asumisrauhan ja raastoi hermojamme. Enää ei mennä tuollaiseen asumaan. Nyt jokin parveketupakointi tuntuu lillukanvarsilta, kun tiedämme, että pahempaakin voi olla.



Sellaiset henkilöt joilla viiraa päästä tai ovat sosiaalisesti jälkeenjääneitä tuskin kovin helpolla saavat hankittua niin paljon omaisuutta esim. omalla työurallaan (tuskin sellaista on), että ostaisivat omakotitalon. Näin ollen on pienempi riski, että omakotiasumisessa saa itselleen täysin hullun naapurin, paitsi jos on mennyt sekopäiseksi vasta asunnon hankittuaan, siis toki se on mahdollista.

ei tosiaan ole naapureista haittaa, lähimmät naapurit 200 m päässä ja välissä metsikkö, joten näköyhteyttäkään ei ole. Seuraaviin naapureihin onkin matkaa 1 km. Eli ei ne kaikki omakotitaloissa asuvat asu ihan pienillä tonteilla. Enkä minäkään ymmärrä, miksi muttaa omakotitaloon, jos naapuri on metrin päässä. Eikö silloin tosiaan olis sama asua rivarissa. Mutta minä viihdynkin maalla, joten ei tarvitse tälläisia enempää miettiä!

mutta ymmärrän, ettei se kaikille sovi. En ole koskaan ketään käskenyt muuttamaan omakotitaloon, enkä aio käskeäkään.



Oma piha on se juttu, jota minä rakastan. Aamukahveja omalla takapihalla, omia kukkapenkkejä, omaa kasvimaata, omia marjapensaita, lumityöt, nurmikonleikkaus, hyötyliikuntaa omassa rauhassa. Voi korjata polkupyörän tai pestä auton omalla pihalla. Vapaapäivinä ei tarvitse näyttäytyä kenellekään, voi viettää koko päivän takapihalla pensasaitojen suojassa vaikka millaisissa rääsyissä tukka kampaamatta. Kai tuo onnistuisi rivitalossakin, siitä ainoat kokemukset on lapsuudesta, eikä ne ole kovin tarkkoja muistikuvia.



Mutta kyllä niihin naapureihin voi hermostua täälläkin. Ruohonleikkureiden pärinää ja koirien haukkumista kuuluu ympäriltä, jos ei ihan syrjässä asu.



Mihinkään en tätä vaihtaisi, mutta minä olenkin kotona viihtyvä ulkoilmaihminen, joka kaipaa tekemistä ja touhuamista.

Minulle riitti 35 vuotta kerrostaloasumista niin Suomessa kuin muualla. Kun muutettiin tähän omaan taloon, minulle tuli heti olo, että tämä on kotini. Jo ajatus kerrostalossa asumisesta ahdistaa, enkä voisi kuvitellakaan asuvani enää sellaisessa.

Täällä omakotitalossa on tilaa hengittää ja läsnä jatkuva vapaudentunne.



Mitä lähinaapureihin tulee, niin tässä ei tosiaankaan asuta vieri vieressä postimerkin kokoisella tontilla, vaan tilaa on, missä oleilla.

Taloyhtiössä kaikki oli toistensa lompakolla. Nyt voin päättää remonttien aikataulun ja budjetit aivan yksin. Eikä tarvi tehdä hallitukselle raporttia, joka kuitenkin epäilisi mun korjanneen paikat väärin. Ja varuiksi vastustavat, jos haluaisin rakentaa jotain uutta asuntoon. Nyt tämä on mun omassa päätäntävallassa! Aivan varma olen, ettei ap:kään tuosta koura lompakossasi olosta tykkää.

Kaupunkiasumisessa on ehkä hyvä vaihtoehto asua taloyhtiössä, mutta pohjoisemmassa suomessa on parempi vaihtoehto asua omassa. Hyvin monen asian kannalta, jotka liittyvät om-asumiseen.

Tähän pätee jälleen se, että ihmiset nyt vaan sattuvat olemaan erilaisia.



Itse olen kokenut erilaisia asumismuotoja, mutta kyllä omakotitalo vie minulla voiton.



Lapsuuteni vietin omakotitalossa pienessä kylässä ja nautin suuresta pihasta ja rauhasta. (Oli ikääntynyt naapurusto ja olin ujo ja rauhallinen lapsi)



Opiskelut vevät minut kerrostaloon ja vihasin joka hetkeä. Liikenteen melu kuului sisälle, eikä kesällä voinut pitää ikkunoita auki pölyn takia. Lisäksi naapurien jatkuva juhliminen kuului seinien läpi.



Mieheni kanssa asuimme hetken rivitalossa, mikä vielä menetteli. Oli rauhallinen alue ja mukavat naapurit, mutta olematon piha.



Nyt rakennamme omaa taloa ja asumme väliaikaisesti mummon mökissä idyllisessä kylässä. On iso piha ja luonto lähellä. Ihan luksusta.



Haaveilen että n. 20 vuoden päästä ostaisimme vanhan maatilan ja tuottaisimme luomu/lähi ruokaa.



Johtopäätöksenä luonteeni vain sattuu olemaan sellainen, että kaipaan omaa isoa pihaa ja luontoa viereen. Se tekee autuaaksi. Joku muu voisi ahdistua.

Ihan ekaks piti käydä googlaamas mitä autuas tarkoittaa, mut siis minut omakotitalo on todellakin tehnyt autuaaksi. Aiemmin asuin rivi- ja kerrostalossa, jossa olin todella surullinen ja mietin aina vain sitä päivää kun pääsen sieltä pois omaan taloon. Ja nyt joka aamu herätessäni tunnen oloni todellakin AUTUAAKSI tässä omassa talossa oman perheeni kanssa :D Meillä talo on tosin maalla, naapureihin on yli 500m matka ja kaupunkiin yli 40 km. En tuntisi oloani niin onnelliseksi jossain asutusalueella jossa talot vierivieressä...

Tunnen koko ajan, että jokainen seinä on minun ja jokainen kotini tai pihani eteen tehty homma on itselle tehtyä mukavaa. Vuokra-asuminen kerrostalossa tuntu väliaikaiselta. Omistusasumista kerrostalossa en halua, koska en voi valita naapureitani enkä saa pihaa.



Omakotini sijainnin sentään saatoin jokseenkin valita, samoin tontin koon ja sijainnin naapureihin nähden. Asumme OKT-alueella, oihoja erottaa paksu, leikattu aita.



Nautin siitä, että olen muiden ihmisten keskellä, mutta kuitenkin omassa rauhassa reviirilläni. Saan nauttia pihasta vaikka bikinihousuissa, mutta tervehdin muita puolituttuja postinhakureissulla. Minusta ei olisi erakoksi maaseudulle.



Talossa ja pihassa on jonkin verran huoltamista, mutta nurmikonleikkuu on mukavaa työtä. Kolaaminen menettelee. Kaikki ei ole autuutta, mutta oman kodin ihanuus peittoaa sen.

Ja vieläpä tämä kaikkien kauhu vierivieressä-asuminen omakotitalossa!



Asumme uudella asutusalueella, jossa on isot vajaan 2000m2 tontit ihan vierekkäin. meillä on siis naapureita joka puolella. Ja tämä tekee meidät autuaaksi! Ja listaan syyt miksi:



- oma, iso talo jossa on tilaa hengittää

- oma piha jota saa laittaa tai olla laittamatta

- lapsilla naapureissa kavereita, kaikissa taloissa on lapsia ja kaikki suht saman ikäisiä

- alue on "keskellä ei mitään", vieressä ei kulje edes autotietä joten lapset saavat tosiaan rauhassa leikkiä pihatiellä kaikki yhdessä

- sosiaalista elämää on haluttaessa ympärillä, meille on sattunut harvinaiset kivat naapurit ihan joka talossa. Seuraa saa pihalle jos haluaa juttukaveria, tai jos haluaa olla itsekseen niin sitten sekin käy





Mitäsvielä, eskari ja ala-aste on tuossa 200m päässä, se on ainut palvelu tällä alueella. Kaupat on 7km päässä.



En nyt kyllä keksimälläkään keksi mitään huonoa sanottavaa tästä asumismuodosta! ;)

mutta ymmärrän että kaikki ei. Olen itsekin ollut onnellinen sekä rivi- että kerrostalossa, elämäntilanteesta riippuen.



Lähinnä ymmärrän nuo 'muuta omakotitaloon' -kommentit siten, että kerros- ja rivitalossa (kuten myös tiheään asutulla omakotitaloalueella) täytyy ottaa muut asukkaat huomioon. Jos ei siihen pysty, parempi muuttaa omakotitaloon ja vielä kauas naapureista. Ei voi olettaa, että asiat tapahtuvat kuten itse haluaa, esimerkiksi ääniä on jossain määrin pakko sietää. Viime ajoista esim. tulee mieleen ketju, jossa ap oli loukkantunut, kun taloyhtiön pihaan ei tehty leikkipaikkaa - tällaisissa tilanteissa voisin kommentoida, että muuta sitten omakotitaloon, ei voi olettaa, että rivitalossa kaikki haluavat samaa kuin sinä.

Ajettiin kerran miehen kanssa karmeiden kerrostalojen ohi. Sanoin, että tuolla en ainakaan haluaisi asua. Mies sanoi, että "minä voisin asua sinun kanssasi missä vaan". Asutaan nyt omakotitalossa, mutta ihan yhtä onnellisia ollaan oltu kerrostalossakin. : )

Siis minua :)



Haluan asua lähellä Helsingin keskustaa, eikä tosiaan kiinnosta mitkään pihatyöt, oli ne sitten puutarhanhoitoa tai lumenluontia. En kaipaa isoa taloa, meidän 3-henkinen perhe tavaroineen mahtuu hyvin johonkin 70-80 neliöön (vaikka se joistakin onkin koppimaista ;). Emme kaipaa saunaa, telkkarihuonetta, takkahuonetta, kodinhoitohuonetta jne jne, hyvä pohjaratkaisu vaan niin pienempikin tila riittää (meille).



En kaipaa niin paljon omaa rauhaa että naapurit eivät saiai näkyä tai kuulua ollnekaan, itse asiassa koen vähän spookyksi tosi hiljaiset paikat, ihan kuin olisi joku kulkutauti tappanut kaikki. Meillä on rauhalliset naapurit, joten elo sujuu kivasti.



Haluan asua lähellä palveluita ja hyvien JULKISTEN kulkuyhteyksien päässä, en paikassa jossa bussi menee kerran, pari tunnissa, kulkemiseen menee aikaa ja on käytännössä on pakko omistaa kaksi autoa että pääsee kauppaan ja lapsia saa olla kuskaamassa kaikkialle. Ja joo, tiedän että monet voivat asua ok-taloissa paikoissa joissa palvelut on lähellä jne mutta Helsingissä se on hankalampaa, etenkin jos haluaa asua kohtuu lähellä keskustaa ;)



Olen asunut omakotitalossa, joten siitä on kokemusta enkä perusta tuntemuksiani vain mielikuviin. En keksi yhtään syytä miksi MINUN pitäisi haluta ok-taloon - mutta jos haulaisin eri asioita niin ok-talo voisi olla se mieluisin vaihtoehto. Nyt ei ole.