Lue keskustelun säännöt.
Äsken puistossa kuultua
15.07.2010 |
Äiti valitti n. 5-vuotiaalle tytölleen siitä, että tyttö haluaa käydä mummon luona vaan siksi, että saa siellä joka päivä herkkuja. Äiti yritti selittää tytölle, että herkkuja saa syödä joskus, mutta ei joka päivä. Tuntui vähän oudolta, että äiti odottaa 5-vuotiaan kieltäytyvän herkuista ja huutaa lapselle asiasta. Eikö olisi parempi keskustella mummon kanssa suoraan kuin laittaa asia 5-vuotiaan harteille? Mitäs sitten kun 5-vuotias yrittää kieltäytyä herkuista mummon luona, mutta mummo vaan tuputtaa ja loukkaantuu, jos herkut ei kelpaakaan? On siinä varmaan lapsella kiva olla, joko äiti tai mummo suuttuu.
Kommentit (4)
Pojalla on tapana kerjätä isovanhemmilta herkkuja kauppareissuilla. Tai sitten ihan itse käy pakastimelta ottamassa jäätelöä. Pojalla on paino noussut viimeisen 4kk aikana ja tullut pieni maha. Joten olen syystäkin huolestunut, koska vaikuttaa lapsen painoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enpa nyt heti keksi mita tassa keskustelussa oli niin omituista.
Toki asiasta voi puhua mummolle, mutta kyllapa siita voi puhua myos lapselle.
Meilla on ollut suunnilleen samantapainen keskustelu 5v tyton kanssa.
Itse aihe, liikojen herkkujen syöminen, oli äidiltä ihan hyvä aihe, mutta tapa jolla hän sen toi esiin, ei ehkä ollut maailman paras. Tuskinpa tyttö pelkästään herkkujen vuoksi mummon luona tykkää käydä, vaan viihtyy siellä muutenkin.
Olen samaa mieltä, että äidin kannattaisi keskustella mummon kanssa herkkujen syöttämisestä, eikä sysätä vastuuta niiden syömisestä yksinomaan tytön niskoille. Lapsi saattaa käsittää asian niin, että hänessä on jotain vikaa, koska tykkää syödä herkkuja mummolassa - mitä ne sitten ovatkaan ja syyllisyys saattaa alkaa painamaan hänen mieltään. Se on pienestä kiinni, miten asiat voivat kehittyä suuntaan tai toiseen.
Toisaalta, entäpä jos äiti onkin yrittänyt puhua mummolle, mutta saanut (ylimielisten) vastalauseiden ryöpyn niskaansa? Eihän sitä koskaan tiedä.
Jos hän yrittikin tuossa äskeisessä tilanteessa saada lapsen itsensä lopettamaan liikojen herkkujen syömisen, ennenkuin koko homma menee ihan överiksi (etenkin mummon puolelta)? Eihän sitä koskaan voi tietää.
Se mikä minusta oli ehkä oudointa, oli tuollaisen keskustelun paikka; yleinen puisto. Tuollaisista asioista voisi/pitäisi pystyä puhumaan kahdestaan kotona, eikä tuoda sitä "kaiken kansan" kuultavaksi leikkipuistoon tai muulle yleiselle paikalle. Johan lastakin nolostuttaa sellainen..! 5-vuotias on kuitenkin ajatteleva ihminen, joka tiedostaa ympäristönsä hyvin.
Jos mummolla on herkkuja, hänen ei ehkä tarvitsisi kattaa koko repertuaaria kahvipöytään samaan aikaan, vaan valikoiden ja kohtuudella. Vanhemmilla ihmisillä on monesti tapana osoittaa rakkauttaan ruoan muodossa, liittynee oman lapsuuden köyhiin oloihin, jolloin ei ollut paljon mitään saatavilla. Perusajatus on, että kun ruoka on hyvää, sitä on paljon ja siitä tykätään (niin että sitä syödään lähes järjettömät määrät), kaikki on kunnossa ja emäntä on onnistunut "tehtävässään".
Näin minä asian näkisin.
mummo varmaan asuu lähellä ja 5v käy siellä kerjäämässä herkkuja. Mulla on 4v jolle voisin pitää ko keskustelun.