Autat,mutta sekään ei riitä tuoreelle äidille?
Nyt reilut kaksi viikkoa oltu kotona uuden perheenjäsenen kanssa, olen itse isyyslomalla. Olen pyrkinyt auttamaan kotitöissä, olen pessyt pyykkiä päivittäin, siivonnut, pessyt astiat, keittänyt tuttipullot yms.vekottimet, käynyt kaupassa, metsästänyt voiteita vauvan peppuun, ruokkinut koirat jne, jne...Nyt sitten puolisoni tokaisi että vittu kun et tee mitään! Mitä vittua!!! Olen vaihtanut lapselle vaippoja ja antanut äidille päivittäin mahdollisuuden levätä, olen ruokkinut lasta jos äiti on jaksanut pumpata maitoa jemmaan. Mitä helvettiä voin vielä tehdä!? Kuuluuko tämä tähän "hetkeen"???
Kommentit (3)
itte rähjään yhtä lailla meiän miehelle, ja siitä on kamala morkkis! tuntuu että herraa ei kiinnosta minun vointi ollenkaan, oiskohan teillä siellä vähän sama juttu? pikku vinkki;korvatulpat korviin, pure hammasta ja anna halaus. ehkä sitä vaan kaipaa sitä hellyyttä. minusta ainakin tuntuu että meillä sitä ei liikene kun silloin kun herralla on tiettyjä mielitekoja. ite tajuan et nää on aikas itsekkäitä ja lapsellisia tuntemuksia, mutta kun on päivät pitkät kotona tuntuu että on vankina ja tehtäväksi on langennu pelkkä vauvan syöttö ja hoito ja siivous ja ruuanlaitto. se on kuitenkin niin helppoa miehen vain ottaa ja lähteä kun taas äiti joutuu heti kohta palaamaan kotiin kun on paita märkänä maidosta ja tisseihin koskee. jos ei tilanne helpota niin käske vaimon suosiolla luopua imetyksestä, se ei ole äitiyden mitta! itellä ainakin helpotti.
Voit rauhoittua, ja kysyä, mitä äiti haluaisi sinun tekevän. Voit myös rauhallisesti todeta, että olet yrittänyt parhaasi mukaan tehdä asioita. Kun teet kotitöitä, et auta naista kotitöissä vaan teet sinulle kuuluvia töitä. Olethan muistanut kertoa ja osoittaa arvostavasi sitä, että naisesi kykenee synnyttämään ja imettämään? Oletko tuonut kukkia tai korun? Symbolit ovat tärkeitä.
Minä nyt naisena kommentoi kun ei veljistä näytä kommenttia irtoavan :o) Olisiko niin että puoliso on nyt sen verran stressaantunut ja hormoniherkillä että avautuu suotta, tuskin sinun muuta kuuluisikaan tehdä. En tiedä kuuluuko tuohon hetkeen kun oma muksu ei ole vielä syntynyt, mutta olen kyllä joskus syyllistynyt itsekin tuohon syyttelyyn syyttä. Tuoretta äitiä saattaa hiukka ahdistaa se että sinä voit mennä esim harrastamaan ja saat palata kohta töihin, hänellä menee hetki sisäistää että tämän on nyt tässä tätä kotona olemista, olo voi olla todella sidottu ja on suorastaan epäreilua että sinä olet edelleen tavallaan vapaa... Kokeile sitä että kysy aina toisinaan suoraan voitko auttaa jotenkin tai tehdä jotain? Se on ainakin minua herätellyt tajuamaan ettei aina edes ole tarjolla mitään mitä mies voisi tehdä, mutta on mukavaa kun kysyy kuitenkin. Tai sitten voin pyytää häntä tekemään jotain sellaista, minkä tekotarvetta hän ei olisi edes osannut ajatella (palanut lamppu voi olla mieheltä puoli vuotta huomaamatta ja itseä alkaa ärsyttää "kun ei edes tuota saa vaihdettua"). Jaksamista, eiköhän se tasaannu!