G: Mikä oli pahinta synnytyksessä?

Muuten synnytykset menneet todella mukavasti, mutta tuo tunne, että ei saa ponnistaa vaikka tuntuu että nyt vaan on pakko, huh, se oli kamalinta.

kummassakin kipu ja paniikin tunne, jota en oikein ymmärrä, mutta pelkäsin kovasti. Ekassa masentavaa oli se, että synnytin kivuliaasti yli vuorokauden ennen kuin synnytys virallisesti alkoi :D

ponnistusvaihe joka kesti ja kesti..

Spinaalipäänsärky

ja jälkeenpäin tulleet selkäsäryt jotka johtuivat siitä spinaalista (jos enää ikinä synnytän, _kukaan_ei_tunge_mitään_minun_selkärankaani_.)

Veripaikka...



Se osastolla makaaminen...

Se oli epiduraalista huolimatta niin valkohehkuisen kova, että anelin mielessäni tajun lähtemistä.



Spinaali sen sijaan oli taivaan lahja viimeisen kohdalla.

ja sitä edeltävä 3h ponnistus.

silloin kun noin 40min on mennyt ponnistusvaihetta?

ponnistusvaihe oli kamalin, kun en osannut/uskaltanut ponnistaa ja olin ihan hajalla jo viimeisen tunnin supisteluista (tämä siis ilman kivun lievitystä). Toisessa pahinta oli pelko siitä, että joudutaan lähtemään sektioon, kun pirpana nukahti kesken kaiken ja sydänäänet tippuivat ja synnytys ei meinannut edetä. Onneksi rauhallinen kätilö ja pirpana saatiin hereille kahdella lasillisella nautittua jäävettä. Lopulta itse synnytys oli nopea (eteni lopulta tunnissa 3cm-> lapsi syntynyt) ja helppo.

Ettekö saaneet puudutusta tai eikö se tehonnut?



Itselläni välilihan puudutettiin ja en tuntenut epparia tai sen ompelua lainkaan. Tai ompelua ihan vähän mutta se oli vaan sellaista tuntemista, ei kipua. Kätilö kyselikin että koskeeko, et laittaa lisää puudutusta jos sattuu.

Siinä 3 cm eteenpäin oli pahimmat, 4 sentin kohalla aloin oksentaan ja sen jälkeen muisti pätkii siihen asti kunnes sain epiduraalin ja sain nukkua hetken ja sen jälkeen ponnistaa kivutta 9 minuuttia kunnes vauva maailmassa.

tokassa abtibioottitipan laitto. Olen hyvin piikkikammoinen ja minulle ylipäätään on "piikittely" on paha juttu, tipan laitto ihan hirveää. Pelkkä kuvitelma (kokusta ei onneksi ole) epiduraalin laitosta saa minut puolikuolleeksi kauhusta.

oli se kun vauvan pää oli jo syntynyt, mutta vihreän lapsiveden takia piti pidätellä ponnistamasta. Kätilön piti kääntää vauvan kasvot ylöspäin ja imeä vesi keuhkoista. Vauva rimpuili kamalasti puoliksi sisällä ja puoliksi ulkona, ja se sattui iha älyttömän paljon.



Kyllä se kaikki muukin aika kurjaa oli, mutta jotenkin silti hieno kokemus. Vaikka ihan hirveää. Noh, marraskuussa uudestaan..

ilman puudutusta oli tylsää, mutta v-maisinta oli alapään hidas paraneminen!!!!

Ettekö saaneet puudutusta tai eikö se tehonnut?

Itselläni välilihan puudutettiin ja en tuntenut epparia tai sen ompelua lainkaan. Tai ompelua ihan vähän mutta se oli vaan sellaista tuntemista, ei kipua. Kätilö kyselikin että koskeeko, et laittaa lisää puudutusta jos sattuu.

mutta eivät antaneet aikaa vaikuttaa. Ja kun itkin kun sattuu tikkaaminen niin paljon, niin kätilö tiuskas vaan että pakko tää on kuule tehdä. Joo, on se pakko tehdä on, mutta kummasti ei sattunut hetkee aiemmin, kun opiskelija tikkas... Sit sainkin elämäänsä kyllästyneen kurpan jatkaan ja se vasta teki kipeetä!!!

kun ei pystynyt liikkumaan

saittui ihan s****nasti.

ja lopuksi tikkaaminen, eikä siis tarvinnut kuin 2-3 tikkiä mutta kyllä sattu!

Mull ei ole jäänyt synnytyksestä ollenkaan huonoa muistoa. Mutta kyllähän nuo supistukset oli inhottavia.

heikkous ja anemia.

supistuskivut.

eppari oli todella kivulias, istuminen tuskaa useita viikkoja.

Alapään tikkaus, vaikkei pahoja repeämiä toisesta lapsesta ollutkaan, mutta kun synnytyksestä oli kulunut jo kolme tuntia, enkä saanut minkäänlaista puudutusta..auts! :(

Lisäksi kaikista kolmesta synnytyksestä järjettömät jälkisupistukset (luulen, että ei ihan normaaleja olleet?) ja maidonnousu.

kun lapsi ei parkaissut, vikisi vain voimattomasti. Ja pian tuli lääkäri tutkimaan ja vauva vietiin lastenosastolle. En saanutkaan häntä syliini. En saanutkaan imettää. En saanut vierihoitoon. Oli niin tyhjä olo, tyhjä syli. Kaiken piti olla ihan normaalisti. Elävänä onneksi saimme lapsemme kotiin muutamien viikkojen sairaalahoidon jälkeen.

oli ehdottomasti niiden tikkien ompeleminen. Vaikka se ei niinkään sattunut vaan tunsin sen ompelun. Se oli _INHOTTAVAA_. Muuten synnytys oli kokemus mihin lähden mielelläni uudestaan. *kiittää mielessään epiduraalin keksijää...*