Milloin alkaisimme yrittää
Kaipaisin mielipiteitänne.
Olen 28-vuotias nainen, avomieheni 27-vuotias.
Minulla todettiin PCO-tyyppiset munasarjat 25-vuotiaana.
Olen ollut syömättä pillereitä pari pitempää jaksoa elämäni aikana, jolloin kuukautiset ovat olleet kokonaan poissa jopa 10 kk. Pillereitä syödessä kierto on säännöllinen.
Minulla ei koskaan ole ollut selkeää vauvakuumetta, mutta PCO:n takia olen alkanut miettiä, pitäisi jo alkaa yrittää, jos siinä sitten kestäisikin useampi vuosi (jos nyt ylipäänsä koskaan raskaudun)... mutta kun sitä suurta lapsen kaipuuta vaan ei vielä ole. Tuleeko se sitten kaikille koskaan?
Mies sanoo, ettei usko, että hänelle koskaan tulee ahaa-elämys, jolloin hän kokee että haluaa 'nyt heti' isäksi. Hän sanoo kuitenkin, että voimme jättää ehkäisyn pois heti, kun minusta tuntuu siltä. Tiedän, että hän on Se Oikea, ja hänen kanssaan haluan perustaa perheen.
Olen vastikään vaihtanut työpaikkaa, firma on upea ja haluaisin nyt takoa kun rauta on kuuma ja luoda uraa, mutta takaraivossa jäytää tämä tietoisuus PCO:sta.
Olen aina ajatellut, että haluaisin kyllä lapsia "sitten joskus", mutta koska sitä sitten tietää, että aika on oikea?
Miten te kanssasisaret olette tienneet?
Kommentit (2)
minulla on ikää kohta 33 ja miehellä 35. Yhdessä olemme olleet jo 12 vuotta. Minulla todettiin PCO 26 vuotiaana. vasen munasaraja enenmmän rakkulainen kuin oikea. Tuolloin gyne sanoi että oikealla tehdään lapsia aivan hyvin. ja suositteli lasten hankkimista mahdollisimman pian. PCO kuitenkin etenee kokoajan, hidastuu hormonilääkityksellä, laihdutuksella (jos ylipainoa on), mutta ei se pysähdy.
Minulla on ollut krooninen vauvakuume 15 vuotta, mutta miehellä ei. Salaa en halunnut raskautta yrittää. Kipeitä aikoja on eletty siis. Nyt vuoden verran on mieskin ollut myöntyväinen lapseen ja siis jätin pillerit pois. Silloin ei sitten kuulunut menkkoja. Joten mites se lapsi tulee jos ei tapahdu alapäässä mitään? Gynellä kävin ja sain Terolutit. Hän sanoi että munasarjani näyttävät melkohyviltä, huonomman näköisilläkin pco-munasarjoilla on lapsia saatu. Erikoinen kannustuspuhe! Hän sitten sanoi että että kannattaa yritystä olla 0,5-1 vuosi ja jos tapahdu mitään niin sitten diagnoosinin vuoksi aloitetaan hoidot, jos haluamme. Ja hänkin maintsi että (silloin) 32 vuotias alkaa olla 'viimeisessä' iässä hankkimaan ekan lapsen tällä diagnoosilla.
Usein pco vaikeuttaa raskaaksituloa, mutta ei suinkaan ole kyse siitä etteikö ovulaatiota tapahtuisi. Minulla kotitestien mukaan se tapahtuu, joten luottavasin mielin olen ollut. Pelkän sairauden vuoksi ei lastentekoon kannata ryhytä.Itse muistan miettineeni että jos en koskaan saa kun en tarpeeksi ajoissa tehnyt. Mutta kyllä lapsen saaminen pitää tuntua postitiiviselta ajatukselta, ei pakolta tai velvoitteelta.
En osaa sanoa tuleeko lapsen kaipuuta kaikille koskaan. Minulla se on ollut aina ja miehelläni se on herännyt nyt, sellaisena fiiliksenä että toisihan lapsi elämään syvempää merkitystä ja mielekkyyttä. Vaikkakin vastuu uudesta ihmisestä tuntuu välillä suurelta.
Minulle lapsen saanti on ykkösjuttu. Vaikka rakastan työtäni (2,5 vuotta sitten vaihtanut) ja sen haasteet houkuttelevat, toive lapsesta ajaa kaiken edelle. Mutta sydän tietää milloin on oikea aika.
meidän ei tarvinnut tätä päätöstä tehdä, kun vauva ilmoitti tulostaan iloisena yllätyksenä. eli sikäli tästä ei mitään apua ole tästä mun vastauksesta.
mutta: kannattaa hakeutua jo yrityksen alkumetreillä gynelle. ovulaatiota tuskin tapahtuu, kun kierrosta ei oikeastaan voi edes puhua ja jos kerran pco on ihan todettukin. turha on päätään takoa seinään ja yrittää omin avuin se vuosi ennen lääkäriin hakeutumista. kyllä julkisellekin puolelle jo aiemmin pääsee, jos on tiedossa selkeä syy lapsettomuudelle. ja tietysti: ylipaino on suurimpia (suurin?) riski pco:lle, joten _JOS_ ylipainoa on, voit tietysti sitä vähitellen pudotella jo ennen yrityksen aloitusta. jo 5-10% painonpudotus auttaa!
tsempit teille, mihin sitten päädyttekin. bd :)