Vihaan olla raskaana ja synnyttää

Mutta raskaudet harvoin tuppaa olemaan samanlaisia keskenään. Mulla kolmas raskaus, kaikki erilaisia, ekassa oksensin paljon, tokassa vähemmän ja tässä nykyisessä en ollenkaan.



Samoin ensimmäinen synnytys oli kamala, en saanut mitään kivunlievitystä, repesin pahasti yms, lapsi selvisi juuri ja juuri jne.. kärsi pahasta koliikista ja haastava luonne :)



Toinen synnytys olikin sitten oikeasti kivuton ja mukava kokemus, ei vaurioita, terve ja reipas lapsi.



ja eikähän sulla hätää ole, edellinen lapsesi on niin sio että ymmärtää jos et ole aivan kunnossa, ja tiedät milloin hakeutua hoitoon jos mikään ei pysy sisällä. Rohkeasti vaan yrittämään, ja voithan soitella neuvolaan ja käydä juttelemassa vaikka ennen raskauttakin?

Jos olisin lesta, olisin jo varmaan kuollut.



Sellaista liitoskipua, oksentelua, anemiaa, lonkkasärkyä, alhaista verenpainetta, iskiasta melkein koko odotusaika.



Synnytys kamalaa tuskaa. Silmät sumeina kivusta, kärsimys.



Miehet vain, ovat.

Jos olisin lesta, olisin jo varmaan kuollut. Sellaista liitoskipua, oksentelua, anemiaa, lonkkasärkyä, alhaista verenpainetta, iskiasta melkein koko odotusaika. Synnytys kamalaa tuskaa. Silmät sumeina kivusta, kärsimys. Miehet vain, ovat.

samaa mieltä! Meilläkin esikoinen nyt 7v ja nyt toinen tulossa rv14. Sama helvetti on valloillaan kuin aiemmin vaikka moni toitottaa että joka raskaus erilainen!!!

Onhan tämä raskasta, mutta en silti vaihtaisi kokemusta pois. Ja olen koko raskausajan odottanut, että pääsen taas synnyttämään!! =D



Ja nyt alan jo oikein tosissani odottamaan sitä, nyt rv 35+1 eikä ole helppoa ei. Näillä helteillä. Mutta kun ajattelen sitä palkintoa, minkä siitä saan, niin enköhän nyt vielä hetken jaksa kurjaa oloa.



Ja raskaudet on tosiaan erilaisia. Esikoisesta en voinut pahoin juuri yhtään ja nyt oksentelin muutaman viikon. Ensimmäisessä raskaudessa selkä oli koko ajan kamalan kipeä, nyt ei ole niin kamalasti kipuillut, mutta joka muu paikka onkin sitten kipeä ja kolottava. Siinä mielessä tämä raskas on haastavampi kuin ensimmäinen, että nyt pitäisi jaksaa juosta esikoisen kanssa, mitä en todellakaan jaksa! Mutta sulla on esikoinen jo sen verran iso, että ymmärtää kun selität.. Ei tuolle 1½-vuotiaalle selitellä ja jos selitellään, ei se paljon siitä perusta. Ja villi on joten menoa riittää! =D

Mä kanssa VIHAAN raskaanaoloa. Synnytyskin ahdistaa, mutta ihan lievästi, pahinta on ehdottomasti tuo raskaanaolo. Mulla oli myös tosi vaikea ensimmäinen raskaus ja nyt kun olen toista kertaa raskaana, kuvottaa vaan ajatuskin siitä kaikesta, mitä on edessä. Oksentaminen alkaa taas ja sen jälkeen maha kasvaa ja tuntuu siltä, että vauva kääntää kaikki sisäelimet ympäri nivusten ja äänihuulten välillä. Hyi helvetti. Lapset on kyllä kivoja ja mielelläni haluaisin niitä monta, monta en vaan pysty tähän. Kohta alkaa synnytystä ennakoiva masennus.

mä en nauttinut raskausajasta ollenkaan, ja koin siitäkin syyllisyyttä kun raskautta hehkutetaan niin ihanana aikana ja siitä pitäis vain nauttia. Synnytyskin oli ihan karmea. Mä haluan, että mun mieli ja keho on kontrollissa enkä ole se herkkä ja heikko lyllertäjä joka olin raskausajan loppuvaiheessa. Miehet, onnekkaat, on samanlaisia murrosiästä viisikymppiseksi, ei heidän tarvitse miettiä ja kohdata sellaisia asioita kuin raskaana olevan naisen, eikä heistä valu jatkuvasti eritteitä joka rööristä kuten mulla ainakin raskausaikana.



Lapset on kuitenkin ihania, ja pakkohan sitä on raskaana olla jos lapsen haluaa.