Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Flegmaattinen mies

30.05.2008 |

Huoh... mistähän mä aloittaisin...

No, meillä on kaksi lasta; tyttö on kolmevuotias ja poika 1v7kk. Eli pienellä ikäerolla siis (ihan tarkoituksella!). Kun saimme ensimmäisemme, mies osallistui vauvan hoitoon kovasti ja minullakin oli aikaa omille jutuilleni. Elämä oli kivaa.

Ongelmat alkoivat jo kun odotin kuopustamme. Jotenkin mieheni ei hyväksynyt sitä, että minulla oli paha olo (alkuraskaudessa) ja että olin loppuraskaudesta tosi väsynyt (olihan loppuraskaus raskasta kun samalla hoivasin pientä joka ei vielä osannut kunnolla edes kävellä!). Kun kuopus sitten syntyi, mieheni halusi hoitaa häntä kovasti ja minä rymysin tytön kanssa puistossa jo sairaalasta kotiutumisesta seuraavana aamuna. Mieheni ei tukenut minua ollenkaan imetyksessä ja olikin sitä mieltä että "anna pullosta kun tuohon menee niin paljon aikaa.." Esikoista imetin 8kk jopa tunteja kerrallaan, vähän väliä, ja asia oli silloin ok.

Muutenkin kaikki muuttui. Tiedostan toki sen, että isän ei ole yhtä helppo pärjätä kahden pienen kanssa kuin yhden, mutta pärjäsinhän minäkin, kaiket päivät! En voinut käydä yksin missään ilman kamalan huonoa omaatuntoa ja yleensä miehen murjotusta, niinpä hoidinkin asiani aina niin, että vauva kulki KAIKKIALLE mukana. Vitsi mä olin poikki.

Nyt isä jo pärjää lasten kanssa, heillä on jopa ihan hauskaa. Ainoa vain mikä vaivaa, on se, että isä on jotenkin niin flegmaattinen, että viettää lasten kanssa aikaa niin (ihan sama olenko minä paikalla vai en), että makaa olohuoneen lattialla tai sohvalla ja telkkari on AINA päällä. Lapset saa kyllä kiipeillä iskän päällä, josta kovasti tykkäävät, mutta eipä iskä heidän kanssa mitään muuta viitti tehdä. Meillä on makkarit yläkerrassa, jossa on siis myös paljon lasten leluja ja jossa he rakastavat myös leikkiä, mutta yläkertaan ei iskää saa leikkimään... Joskus lukevat jonkun kirjan tai leikkivät "keittiötä" siis että lapset tarjoilee iskälle kahvia, ruokaa jne, mutta tällöinkin iskä yleensä "syö" makuullaan...

Ulos meidän iskää ei meinaa saada kirveelläkään, eikä tuo ole innostunut lähtemään lapsille juhlavaatteitakaan ostaan... Oon just tällä viikolla yrittänyt houkutella jos jonkinlaiseen, mutta mitään ei viitti tehdä. Minäkin oon päivät töissä, mutta oon vahvasti sitö mieltä, että lapsille tulee antaa iltaisin laatuaikaa, enkä halua heistä opettaa mitään fleguja, jotka illat istuu telkkarin eessä karkkia mussuttaen...

Muutenkin isä on ihan flegu, ei useinkaan kuule mitä hänelle puhutaan (ihan sama puhuuko minä vai lapsi) ja kaikki hommat odottaa tekemistään. Kodissa olisi paljon pikkuhommia, jotka minun mielestäni olisi miesten hommia, mutta viime aikoina minä olen sitten mm. paikkaillut ruuvin reikiä seinistä ja rasvaillut ulko-oven saranoita... Mies tekee ruuat (usein on nykyään sellaisia päiviä, ettei ruoka-asioista olekaan huolehdittu) ja silloin tällöin imuroi. Minä huolehdin kaikki muut.

Mieheni tekee reissuhomaa työkseen ja on välillä useitakin päiviä reissussa. Silloin kun ei ole reissussa, tekee työnsä kotitoimistossa. On muuten kovin innostunut työstään ja usein aukaisee läppärinsä illallakin tsekatakseen sähköpostinsa. Minusta ei yleensä halua muuta kuin seksiä, joka ei taas minua innostaisi yhtään, kun tuntuu, että muut asiat on ihan retuperällä. Soittelee hän kyllä päivisinkin paljon, mutta jotenkin tuntuu, että välillämme ei oo mitään...

Ai niin, oomme aina olleet semmoinen "unelmapari" ystävien mielestä ja oon aina saanut olla ylpeä miehestäni, kaikki kaverit kuulemma haaveilevat hänen laisestaan... en oo sitten tietysti kehdannut edes kellekkään kertoa, millainen hän on nykyään...

Mitenkähän tätä hommaa saisi piristymään...?

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
31.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä äideillä on usein vähän sairaalloisenakin päämääränä täydellinen perhe-elämä ja koti. Ja se täydellisyys rakentuu meidän omissa pikku aivoissamme meidän omaksi tahdoksemme. Mutta ovatko muiden perheenjäsenten tavoitteet täydellisestä elämästä juuri sellaisia kuin meidän äitien? Useimmiten ei.



Meidän kolme lasta tykkäävät juuri siitä, että iskä röhnöttää lattialla puolikuurona. Isää ei häiritse, vaikka hän olisi kymmenen minuutin sisällä traktori, possu, hevonen, leikkimökki tai idioootti. Isä on 100-prosenttisesti läsnä eikä puuhaa mitään muuta. Ei arvostele lasten leikkejä eikä puutu pikkujuttuihin, varoittele turhia tai moiti mistään. Hän on täydellinen leikkikaveri.



Mutta minä äitinä pyrin aina ohjaamaan ja säätämään lasten leikkejä. Ilmoitan kuuluvasti, että pupulle ei voi syöttää kinkkua, täytekakkuun ei saa laittaa pippuria. Varoittelen kaikenaikaa putoamisesta ja kaatumisesta, vaatteiden likaantumisesta ja kielenkäytöstä. Lisäksi pyrin mennen tullen kohentelemaan sohvatyynyjä, oikomaan mattoja ja tekemään jotakin leikkiin kuulumatonta. Minä olen todella huono leikkikaveri, koska olen niin itsekäs.



Lapsiperheessä tulee muistaa, että eletään eikä suoriteta. Ei elämä voi olla kaiken aikaa lasten kanssa ruuvien vääntöä tai saranoiden rasvausta. Lapsuus on niin lyhyt ja ihana aika, että ruuvit ja saranat voi hieman odottaa. Ei kannata luoda kenellekään perheenjäsenlle liikaa paineita eikä myöskään tehdä niitä itselleen. Nyt täytyy elää!



Seksiin liittyvistä asioista kannattaa aina jutella puolison kanssa. Jos intohimo hiipuu, niin vähitellen koko suhde hiipuu. Siispä vaikeatkin asiat kannattaa vain rohkeasti nostaa esiin, koska näiden asioiden suhteen ei koskaan ole mitään hävittäävää, vain voitettavaa. Ja kaikista epäkohdista muutenkin kannattaa keskustella, ei sanat ketään huononna!

Vierailija
2/2 |
02.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyytinen, laittoipa miettimään vastauksesi. Minä se taidan ollakin se, joka on meidän perheessä se "rasittava tyyppi"... Herätti miettimään, kun viikonloppuna tyttö ssanoi ruokapöydäss, että "sitte äiti on iloinen, sitte kun äiti on syöny..."

Nyt muutkin ressaavat äidit: RELATAAN!!!

Ihanaa kesää kaikille! :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla