Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko teillä riitaa sukujuhlille osallistumisesta?
10.07.2010 |
Mä olen niin kypsä kun mies mököttää aina jos tulee kutsu johonkin sukukahvijuhlaan. Ja niitä tulee ehkä max. 5/vuosi ja aina sama tappelu; mies ei haluaisi tulla ollenkaan paikalle. Minusta niihin mennään perheenä ja piste.
Välillä olen antanut periksi ja mennyt itsekseni lasten kanssa, mutta noloa selittää että "x ei nyt lähtenyt tänne mukaan" En jaksa käsittää miksi ne tilaisuudet on niin vastenmielisiä miehelle.. Minusta ne nyt vaan kuuluu asiaan ( yo-juhlatl, 50,60,70 ja 80-v tilaisuudet yms., ei mitkään mökin lemmikkihiiren ristiäiset) ja sinne mennään jos kutsutaan. Miestä taas ei kiinnosta eikä hän halua aikaansa moisissa tilaisuuksissa hukata.
Tämä ja miehen suunnaton laiskuus kotihommien suhteen ja mietin eroa noin kerran viikossa vähintään. Tuntuu että mies mieluiten tekisi vain itsestään mukavalta tuntuvia asioita eikä tajua että kaikki vaan ei ole aina kivaa. En minäkään laittaisi pyykkejä narulle joka ikinen päivä ellei olisi pakko.
Kommentit (46)
Ei ole olemassa sääntöä, että naimisiin mennessään joutuu luopumaan itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mun (43-v) pakko osallistua miesystävän (jonka kanssa ei asuta yhdessä ja ollaan tapailtu vuoden verran) tyttären (joka asuu omillaan ja jonka olen nähnyt 3 kertaa) poikaystävän äidin 50-v juhliin? Tai hänen nimipäivilleen?
Tai tytön poikaystävän veljen 19-v päiville sekä armeijasta pääysylleen ja hänen tyttöystävänsä synttäreille? MIssä se raja menee? Kaikkiin on tullut kutsu ja kieltäymistä ei kuulemma suvaita.
No tää vastaus tulee kyllä melkein vuoden myöhässä, mutta meillä tää aihe on nyt niin ajankohtainen. Mun serkun yö-juhlat on viikon päästä ja meillä myös lapsi, joten mun mielestä noihin kemuihin on osallistuttava, mutta nyt näitä juhlia on ollut jo kolmet eikä mies ole syystä tai toisesta ilmaantunut paikalle. Todella törkeää mielestäni, eikä ole tulemassa seuraaviinkaan on niin pitkät päivät töissä.. (hah..)
Nolottaa todella paljon, ja asiasta olen sanonut hyvällä erttä pahalla, mutta en jaksa enää riidellä aiheesta joten jääkööt tulematta jos ei tule.. Mutta pitkä miinus siitä kyllä tulee..
En kaipaa miestä vierelle ollakseni kokonainen. Sukujuhliin menee se, joka haluaa, joskus minä yksin, joskus mies yksin, joskus koko perhe, joskus minä ja lapset jne.
En oikeasti ymmärrä, miksi pitää elämästä tehdä noin vaikeaa.
Mieheni ei halua mennä ja minä haluan mennä hyvin paljon.
Me tehdäänkin aina sopimus jos hän tulee monelta lähdetään pois ja hän saa palkinnoksi jotain.
Selitän kuinka tärkeää juhlat ovat minulle ja hän sitten pitkin hampain suostuu.
Kiristys, lahjonta, miten se menikään.
Mutta näitä juhlia on vain kerran vuodessa, esim lasten synttäreille hän ei lähde, mutta menen niihin lasten kanssa ja hän sitten viettää illan kotona yksin. Tosi surullista ! Varsinkin kun ennen naimisiin menoa ja lapsia hän ei ollut tälläinen.
Käymme yleensä yhdessä mieheni suvun juhlissa (asuvat kaikki samalla paikkakunnalla kui me itse), mutta matkaan ei mene pahemmin aikaa ja yleensä liukenemme poiskin nopeaan.
Minun sukuni asuu noin 1,5-tunnin ajon päässä, ja sinne on miestä yleensä vaikea saada mukaan. Toisaalta jätän itsekin matkaan vedoten pahimmat kissanristiäiset väliin ja toisinaan menen yksin. Tosin tällöin saa yleensä selitellä missä se toinen on..
Toisaalta, tärkeisiin juhliin mies kyllä tulee mukaan, vaikka vähän kiukutteleekin :)
Tärkeitä juhlia on "oikeat" juhlat, kuten häät, hautajaiset ja ristiäiset vähintään. Muut sitten katsotaan tilanteen mukaan.
Toki voin myöntää, että haluaisin mieheni tulevan aina mukaan, mutta en viitsi sitä häneltä vaatia ja toisaalta itseäni ei aina haittaa vaikkei mies olekaan mukana, koska yleensä saan tällöin olla juhlissa ihan niin kauan kuin haluan, eikä tarvitse lähteä ensimmäisyen joukossa pois.
Teemme siis kompromisseja!