Tuleeko teillä riitaa sukujuhlille osallistumisesta?
Mä olen niin kypsä kun mies mököttää aina jos tulee kutsu johonkin sukukahvijuhlaan. Ja niitä tulee ehkä max. 5/vuosi ja aina sama tappelu; mies ei haluaisi tulla ollenkaan paikalle. Minusta niihin mennään perheenä ja piste.
Välillä olen antanut periksi ja mennyt itsekseni lasten kanssa, mutta noloa selittää että "x ei nyt lähtenyt tänne mukaan" En jaksa käsittää miksi ne tilaisuudet on niin vastenmielisiä miehelle.. Minusta ne nyt vaan kuuluu asiaan ( yo-juhlatl, 50,60,70 ja 80-v tilaisuudet yms., ei mitkään mökin lemmikkihiiren ristiäiset) ja sinne mennään jos kutsutaan. Miestä taas ei kiinnosta eikä hän halua aikaansa moisissa tilaisuuksissa hukata.
Tämä ja miehen suunnaton laiskuus kotihommien suhteen ja mietin eroa noin kerran viikossa vähintään. Tuntuu että mies mieluiten tekisi vain itsestään mukavalta tuntuvia asioita eikä tajua että kaikki vaan ei ole aina kivaa. En minäkään laittaisi pyykkejä narulle joka ikinen päivä ellei olisi pakko.
Kommentit (46)
Ainoa hyväksyttävä poisjääntisyy on jos ei yksinkertaisesti esim. työn vuoksi pääse tai jos on sairas. En oikein ymmärrä sitäkään, että teinit jätetään kotiin sukujuhlista, mutta ehkä se on vielä meilläkin edessä, joten siihen en ota sen kummemmin kantaa...
kun tajusin, että olin ilmainen lastenhoitaja. Minulle lykättiin kaikki alle kouluikäiset, koska "kuitenkin katsot omiesi perään". Niin minä tajusin yhtenä päivänä, että juhlat ovat ihan muualla ja minä vahdin kahdeksaa lasta, joiden vanhempien mielestä en saa poistua sieltä edes kahvia hakemaan, jotta mitään ei satu (no tietysti poistuin, mutta heti joku hyökkäsi haukkana kysymään, että kuka vahtii, kun en ole paikalla). Minusta oli ihan OK lasten syödä vähän sivummalla, mutta ei sen silti olisi tarvinnut naulita minua samaan tilaan.
Miehen mielestä voin aivan hyvin katsoa muidenkin lasten perään, ei sen nyt luulisi niin vaikeaa olevan. Ihmettelin, että mitä iloa minulle on koko juhlasta, jos en juttele kuin lasten kanssa ja mies sanoi, että tässä vaiheessa se nyt vaan on niin, että ei voi kaikkea saada.
Minä päätin saada vapaapäivän, kun miehen suku juhlii. Kovasti ovat minua kaivanneet, kun nyt joutuvat itse lapsiaan vahtimaan.
Aika monet sukujuhlat on ap:lla vuoden aikana! Huh! En ihmettele miestäsi, ettei jaksa osallistua. Minusta on ihan ok, että mies jää kotiin, jos ei mun suvun juhlat kiinnosta. Meillä on kyllä juhlia paljon harvemmin, joten ei ole ollut usein pois niistä. Pari kertaa ehkä.
Minäkin olen jäänyt kotiin miehen suvun juhlista pari kertaa. Toisella kertaa kylläkin pienemmän lapsen kanssa, koska oli sairaana. Toisella kertaa ihan yksin jäin nauttimaan vapaapäivästä, kun appivanhemmat ja mies lähti lasten kanssa. Mahtuivat näin yhdellä autolla :)
En ymmärrä sitä, että aina olisi pakko olla koko perheenä jossain. Tietynlaista riippuvuutta sekin. Tosin en ymmärrä sitäkään, jos perhe ei koskaan mene yhdessä mihinkään tapahtumiin. Rajansa kaikella!
eikä siinä ole mitään epäkohteliasta. Kaikkia ei huvita juosta sukujuhlissa, ei varsinkaan jos kyseessä ei ole edes oma suku.
Ja ihan suoraan sanoen viidet juhlat vuodessa on todella paljon!
Mene ihmeessä lasten kanssa jos haluat, mutta mies voi jäädä kotiin jos haluaa.
Ja ihan suoraan sanoen viidet juhlat vuodessa on todella paljon!
Näyttää siltä, että ap:n suku järjestää velvollisuudentunnosta jotakin tympeitä sukujuhlia. Kuka hitto semmoisiin haluaa pönöttämään, kun kraka kuristaa kaulaa, aurinko polttaa ja keskustelut eivät sisällä mitään tai ovat oman erinomaisuuden korostamista.
Meillä näin: sukujuhlissa käydään porukalla. Oman sukuni juhlissa pystyn olemaan, äidin puolen suvun juhlissa jopa viihdyn, koska niissä on oikeasti mukavaa. Isän puolen suvun juhlat ovat vähän jäykkiksiä. Vaimoni suvun juhlat ovat minusta hiukan tympeitä. En tunne ihmisiä enkä aina jaksa muistaa, kuka kukin on. Onneksi vaimoni sedät ovat lupsakoita seuramiehiä ja ovat useammin kuin kerran pelastaneet tilaisuuden turhantärkeältä jäykistelyltä. Samoin anoppini on hauska ihminen, joka saa välittömyydellään ihmiset rentoutumaan. Toisaalta taas siihen sukuun kuuluu sellaisia seipäännielleitä pikkupomoja, että en viitsisi kyllä heidän kanssaan juhlia. En tiedä, miten jonkun 60-vuotispäivät tulisivat paremmaksi siitä että satapäinen sukujuokkio pitää krakaa ojennuksessa ja pidättää pierua eikä kenelläkään ole mukavaa.
kun pelkkä kahvijuhla on "jäykkää pönotystä, jonne kukaan ei halua mennä" Surullista että kaikki yhteisöllisyys kuolee pois pikku hiljaa
Minäkin osaan mennä yksin tai lapsen kanssa suku/tai muihin juhliin, mutta minusta se kuuluu että koko perhe osallistuu. Tietysti jos on sairas niin asia erikseen tai muu pätevä syy, mutta oikeasti, miksi seurustella/olla perhettä jos ei oikeasti halua toisen sukulaisten kanssa olla tekemisissä..
minä kävin tänään kahdet yo-juhlat, mies kävi yksissä. Lapset eivät käyneet yksissäkään vaan jäivät kotiin.
Eikä kukaan ihmetellyt, miksi emme ole perheenä liikenteessä.
Aina ei tietenkään huvita kaikki kutsut mutta yhdessä päätämme onko sen luontoinen juttu että olis parasta mennä koko perheen voimalla.
minä kävin tänään kahdet yo-juhlat, mies kävi yksissä. Lapset eivät käyneet yksissäkään vaan jäivät kotiin.
Eikä kukaan ihmetellyt, miksi emme ole perheenä liikenteessä.
että kukaan ei taatusti sano mitään sinulle mutta älä luule ettei kukaan huomaa tai ihmettele. On todella epäkohteliasta olla vaan huvikseen menemättä, syy pitää olla ja kunnollinen. Mun sukulaisista yks nainen on sellainen, ettei sen miestä ole kukaan nähnyt sitten niitten häitten. Lapsetkin on melkein aina mukana mutta se mies ei ikinä, ei häissä eikä hautajaisissa, ei anoppinsa 60-v päivillä ei missään. Ihan omituisena kaikki sitä pitää ja puhuu selän takana. Vähän sille naureskellaan ja vaimoaan säälitellään kun on tuommoisen moukan kanssa mennyt naimisiin.
ja perheenä mennään. Meillä ei asiasta riidellä. Mukava yhteenkuuluvuuden tunne tulee sukujuhlista. Molempien sukujen kanssa ollaan juhlat tasapuolisesti vietetty. Ajattelen näin myös lasten kavavan ympäristössä, jossa sukulaisuutta arvostetaan ja he tietävät että heillä on juurensa. Liian paljon näkee ihmisiä, jossa pinnalliset ja löyhät siteet sukulaisiin ja lapset tuskin tuntevat serkkujaankaan. Minusta on rikkaus, kun on erilaisia ihmisiä / perheitä ympärillä ja haluan vaalia tätä- Ristiäiset ja rippijuhlat on juhlistettu sukujemme kesken. Mielummin jätän naapurien pihakemut ja työpaikan illanvieton väliin :)
Tai lähinnä mies kiukuttelee. Oli sitten kyseessä synttärit, yo-juhlat, häät tai hautajaiset. Tympeintä oli kun piti etu- ja jälkikäteen naputusta minun isoisäni hautajaisista, kun oli "niin hankalaa" osallistua niihin.
Oman sukunsa juhlista ei kiukuttele. Mutta niitä on reippaasti vähemmän kuin minun ison sukuni juhlia.
Musta on hirmu epäkohteliasta juhlakalua kohtaa, ettei mennä paikalle. Pyrinkin aina menemään kun juhlat oli, oman suvun tai miehen. Vielä ei ole "pakottaa" tarvinnut, mutta jos sellainen tilanne tulee eteen luulempa kysyväni mieheltäni "lähdetkö vai ilmoitanko juhlissa, että sua ei huvittanut lähteä?"
Tai lähinnä mies kiukuttelee. Oli sitten kyseessä synttärit, yo-juhlat, häät tai hautajaiset. Tympeintä oli kun piti etu- ja jälkikäteen naputusta minun isoisäni hautajaisista, kun oli "niin hankalaa" osallistua niihin. Oman sukunsa juhlista ei kiukuttele. Mutta niitä on reippaasti vähemmän kuin minun ison sukuni juhlia.
Tai lähinnä mies kiukuttelee. Oli sitten kyseessä synttärit, yo-juhlat, häät tai hautajaiset. Tympeintä oli kun piti etu- ja jälkikäteen naputusta minun isoisäni hautajaisista, kun oli "niin hankalaa" osallistua niihin. Oman sukunsa juhlista ei kiukuttele. Mutta niitä on reippaasti vähemmän kuin minun ison sukuni juhlia.
tule riitaa. jos kävis näin kuin teillä olisin kyllä suunnattoman loukkaantunut. meilläkin oli vasta minun isoisän hautajaiset jos mies olis kieltäytynyt tulemasta olis saanu suksia kuuseen. Olisi jopa päässyt kantamaan pappaani jos ei olis hitto vie oksentanut ja paskantanut koko päivän:( eli lopputulos oli se et ei päässyt hautajaisiin.
Mies harvoin pääsee minun sukuni juhliin töidensä vuoksi. Asia on ok ja siksi menen usein lapsemme kanssa kahdestaan. Nyt on tosin käynyt niin, että anoppi ja appiukko olettavat minun lähtevän edustamaan myös miehen suvun juhliin ilman miestäni. En tunne miehen suvusta juuri ketään emmekä ole suvun kanssa juuri missään tekemisissä. En halua lähteä pienen lapsen kanssa tuntemattomien ihmisten keskelle vieraaseen paikkaan.
kun tykätään juhlista ja niistäkin jotka ei niin innosta, käydään porukalla. Onhan niissä niin mukavampaa kuin yksinään.
Tuo hautajaisepisodi jollain oli jo niin törkeä, että meillä olisi ollut Tosi Vakavan keskustelun paikka ja olisin itkenyt silmät päästäni miehenkin tökeryyden takia surun keskellä.
Tai lähinnä mies kiukuttelee. Oli sitten kyseessä synttärit, yo-juhlat, häät tai hautajaiset. Tympeintä oli kun piti etu- ja jälkikäteen naputusta minun isoisäni hautajaisista, kun oli "niin hankalaa" osallistua niihin. Oman sukunsa juhlista ei kiukuttele. Mutta niitä on reippaasti vähemmän kuin minun ison sukuni juhlia.
Tai lähinnä mies kiukuttelee. Oli sitten kyseessä synttärit, yo-juhlat, häät tai hautajaiset. Tympeintä oli kun piti etu- ja jälkikäteen naputusta minun isoisäni hautajaisista, kun oli "niin hankalaa" osallistua niihin. Oman sukunsa juhlista ei kiukuttele. Mutta niitä on reippaasti vähemmän kuin minun ison sukuni juhlia.
tule riitaa. jos kävis näin kuin teillä olisin kyllä suunnattoman loukkaantunut. meilläkin oli vasta minun isoisän hautajaiset jos mies olis kieltäytynyt tulemasta olis saanu suksia kuuseen. Olisi jopa päässyt kantamaan pappaani jos ei olis hitto vie oksentanut ja paskantanut koko päivän:( eli lopputulos oli se et ei päässyt hautajaisiin.
Musta on hirmu epäkohteliasta juhlakalua kohtaa, ettei mennä paikalle. Pyrinkin aina menemään kun juhlat oli, oman suvun tai miehen. Vielä ei ole "pakottaa" tarvinnut, mutta jos sellainen tilanne tulee eteen luulempa kysyväni mieheltäni "lähdetkö vai ilmoitanko juhlissa, että sua ei huvittanut lähteä?"
So? Ei se asiaa muuksi muuta ja miehen entistä helpompi pysyä poissa.
minä kävin tänään kahdet yo-juhlat, mies kävi yksissä. Lapset eivät käyneet yksissäkään vaan jäivät kotiin. Eikä kukaan ihmetellyt, miksi emme ole perheenä liikenteessä.
että kukaan ei taatusti sano mitään sinulle mutta älä luule ettei kukaan huomaa tai ihmettele. On todella epäkohteliasta olla vaan huvikseen menemättä, syy pitää olla ja kunnollinen. Mun sukulaisista yks nainen on sellainen, ettei sen miestä ole kukaan nähnyt sitten niitten häitten. Lapsetkin on melkein aina mukana mutta se mies ei ikinä, ei häissä eikä hautajaisissa, ei anoppinsa 60-v päivillä ei missään. Ihan omituisena kaikki sitä pitää ja puhuu selän takana. Vähän sille naureskellaan ja vaimoaan säälitellään kun on tuommoisen moukan kanssa mennyt naimisiin.
Mies oli veljensä pojan yo-juhlissa 200 km päässä, minä naapurin tytön ja serkkuni juhlissa tässä 5 km säteellä. Olisiko miehen pitänyt luopua veljensä pojan juhlista vain siksi, että olisimme perheenä paikalla? Vai minun serkkuni juhlista, jotta olisimme molemmat siellä miehen sukulaisen juhlissa?
Voi kamala, nyt minuakin pidetään moukkana, kun en osaa olla kahdessa paikassa samaan aikaan.
Ja ihan tiedoksi: ei naimisiinmeno tarkoita sitä, että on aina oltava samassa paikassa kuin puoliso. Enemmän niille nauretaan, jotka on joka paikassa kuin paita ja peppu.
minä kävin tänään kahdet yo-juhlat, mies kävi yksissä. Lapset eivät käyneet yksissäkään vaan jäivät kotiin. Eikä kukaan ihmetellyt, miksi emme ole perheenä liikenteessä.
että kukaan ei taatusti sano mitään sinulle mutta älä luule ettei kukaan huomaa tai ihmettele. On todella epäkohteliasta olla vaan huvikseen menemättä, syy pitää olla ja kunnollinen. Mun sukulaisista yks nainen on sellainen, ettei sen miestä ole kukaan nähnyt sitten niitten häitten. Lapsetkin on melkein aina mukana mutta se mies ei ikinä, ei häissä eikä hautajaisissa, ei anoppinsa 60-v päivillä ei missään. Ihan omituisena kaikki sitä pitää ja puhuu selän takana. Vähän sille naureskellaan ja vaimoaan säälitellään kun on tuommoisen moukan kanssa mennyt naimisiin.
kiitän kutsusta ja sillä selvä. Ei tarvitse olla mitään syytä siihen, että ei mene juhliin ja on äärimmäisen epäkohteliasta sitä urkkia. Ja jos on naimisissa, saa juhlia puolison kanssa tai ilman. Ei ole olemassa sääntöä, että naimisiin mennessään joutuu luopumaan itsestään.
Sehän voi aiheuttaa sosaalisten tilanteiden pelkoa ja "laiskuutta" mm kotitöissä