Mitä teen.. miehen veli mennyt kihloihin..
ja minua ei huvittaisi kihlajaisiin mennä. En osaa oikein iloita heidän puolesta, koska omat kihlat menivät mönkään miehen kanssa. Mieheni siis antoi ymmärtää, että haluaa kihloihin ja sormuksia sitten katselin jo innoissaan, kunnes ei sitten halunnutkaan. Ja tästä olen vielä allapäin ja ei jaksa oikein iloita muiden onnesta vaikka PITÄISI.
Mietin, nyt että menenkö vai en mene. Jos menen, en oikeasti jaksa olla siellä iloinen ja tekopirteä. Ja pelkään, että murjotan siellä sitten. Ja jos en mene, varmasti loukkaantuvat. Mitä nyt tekisin.. argh..
Kommentit (34)
päättyessä ei tehdä ositusta, mikä on epäreilua yleensä naiselle, joka tavallisimmin on jättäytynyt työelämästä lapsia hoitamaan.
Jos miehellä on pienempi palkka tai hän on elänyt kotihoidontuella ja nainen maksanut asunnon ym. omiin nimiinsä tai säästänyt rahaa omalle tililleen, niin sitten mies on heikommassa asemassa.
päättyessä ei tehdä ositusta, mikä on epäreilua yleensä naiselle, joka tavallisimmin on jättäytynyt työelämästä lapsia hoitamaan.
Jos miehellä on pienempi palkka tai hän on elänyt kotihoidontuella ja nainen maksanut asunnon ym. omiin nimiinsä tai säästänyt rahaa omalle tililleen, niin sitten mies on heikommassa asemassa.
voi luoja! miten naimisissa oleminen on joillekin nykyelämässä niin tärkeää!!! parisuhde kuin parisuhde, naimisissa tai ei! huh huh! ja jos joka toinen avioliitto päättyy eroon niin eikö jo silloin "pelkässä" avoliitossa oleminen anna paremmat mahdollisuudet koko elämän kestävälle suhteelle jo tilastollisestikin?
No avoliittojen eroonpäättymisprosenttia ei varmaan ole edes tilastoitu, kun niistä päättyy lähes kaikki, jotka eivät päädy avioon.
Ja jos toiselle avioliitto olisi tärkeä, kyllä siihen suostumattomuus on epäluottamuksen tai rakkaudettomuuden osoitus.
Älkää ikinä koskaan milloinkaan tehkö lapsia avoliittoon sillä toiveella, että kyllä se mies sitten kosii ja haluaa naimisiin kun on lapsia. EI halua, jos ei ole halunnut ennen lapsiakaan. Päädytte vaan aviottomien lasten yh-äideiksi ja lasten kannalta se tilanne vasta surullinen onkin.
Tuttavapiirissämme on lukuisia esimerkkejä pariskunnista, jotka ovat hankkineet lapset avoliittoon, mutta eivät ole vuosienkaan kuluttua menneet naimisiin. Osalla on "teinikihla"sormukset killuneet sormissa jo melkein seurustelun alkuajoista lähtien ja selvästi ainakin pariskuntien naisosapuolilla oli silloin "kihlautuessaan" toiveita naimisiinmenosta. Mutta ilmeisesti miehensä eivät sitten olekaan tarkoittaneet kihloilla yhtään mitään ja nainen on turhaan saanut odottaa kosintaa. Tai sitten pariskunnat ovat tulleet katumapäälle ja peruneet avioaikeensa ja roikkuvat yhdessä kenties pelkästään lasten takia. Mistäs noista tietää.
Ja jos et ole vielä naimisissa saati kihloissa en äijän kanssa, niin ei kannattaisi käyttää nimitystä "mieheni". Poikaystävä se siinä tapauksessa on.
kun ette ole edes kihloissa. Poikaystävä.
Ja jos tuolla asenteella olet liikkeellä, tikahdut kiukkuusi ennen pitkää.
Mieti, haluatko todella olla miehesi kanssa. Jos sinä haluat sitoutua ja hän ei, sovitteko yhteen? Keskustele asiasta miehen kanssa.
asumme siis yhdessä ja lapsiakin on..
-ap-
asumme siis yhdessä ja lapsiakin on..
-ap-
Olet sitten antanut kusettaa itseäsi pahan kerran.
joka ei edes halua sitoutua sinuun?
niin se miehen mieli näköjään muuttuu...
-ap-
lapsen miehen kanssa, joka ei mene kanssasi naimisiin? Katsoppa peiliin!
asumme siis yhdessä ja lapsiakin on.. -ap-
Miksi ostaisi lehman kun saa maitoa ilmaiseksi.
mies muuttanut mielensä. Mitäs minä nyt asialle voin muuta, kuin olla surullinen..
-ap-
Jos avomiehesi on juuri hiljattain muuttanut mielensä, et taida todellakaan olla juhlatuulella. Kuitenkin kaikki kyselee viattomasti "no milloinkas on teidän vuoro jne.". Yritä siinä sitten olla kunnolla.
Sanot, että olet vatsataudissa. Epäile vaikka lievää ruokamyrkytystä, olet syönyt jotain kuumuuden pilaamaa. Siitä paranee nopeasti, et jää kiinni ;)
Joskus saa olla itsekäs.
jos on jo muuten vakiintunut parisuhde, lapsiakin. Mäkin voisin kieltäytyä mieheni kosinnasta, kun me asutaan jo yhteisessä talossa ja on jo isoja lapsiakin. Ihmettelisin miksi moinen, enkä halua mitään sukulaisjuhlarumpaa. Ihan tarpeeton on! Miehesi ap on varmaan samanlainen käytännön ihminen kuin minäkin. Minä olen päättänyt, etten enää avioidu lainkaan.
jos on jo muuten vakiintunut parisuhde, lapsiakin. Mäkin voisin kieltäytyä mieheni kosinnasta, kun me asutaan jo yhteisessä talossa ja on jo isoja lapsiakin. Ihmettelisin miksi moinen, enkä halua mitään sukulaisjuhlarumpaa. Ihan tarpeeton on! Miehesi ap on varmaan samanlainen käytännön ihminen kuin minäkin. Minä olen päättänyt, etten enää avioidu lainkaan.
"vakiintuneessa" suhteessa olevat, joiden miehillä ei ole aikomustakaan mennä avioon. Naurettavaa.
mies muuttanut mielensä. Mitäs minä nyt asialle voin muuta, kuin olla surullinen.. -ap-
ennekuin pappi olisi sanonut aamenensa. Vai etko ole kuullut ehkaisysta? Omaa elamaansa VOI suunnitella eika antaa menna kuin lastu laineilla.
Sinulla ei ole enaa yhtaan valttikorttia.
pitäisi lähteä kaiken mailman kissanristiäisiin miehen sukulaisten luokse, ettehän ole edes kihloissa eikä ole siis minkäänlaista velvollisuutta osallistua. Sitäpaitsi olethan myös itse vapaa, eihän tuota miestäkään ole pakko katsoa, voit itse olla vähintäänkin yhtä ailahteleva ja oikutteleva kuin miehesi.