mistä olette selvinneet ja näin jälkeenpäin miettineet että miten?

lapsemme syntyi sairaana ja oli lastenklinikalla muutamia kuukausia synnyttyään, olin sairaalassa aamusta iltaan ja miehenikin useimmiten. Esikoiselle hoidimme aina jonkun hoitajan ja laitoin ruuat, pesin pyykit, siivosin yleensä aina yöllä. jälkeenpäin ajateltuna oli aika rankkaa, vaikkakin aika lyhyestä ajasta olikin kyse.

sairastuin krooniseen sairauteen, joka aiheutti kovia kipuja ja liikerajoituksia. Tilanne paheni aika huonoksi ennen kuin saatiin toimiva lääkitys. Paikkakunnalla ei asunut yhtään sukulaista ja esikoinen oli vasta 2 v. Mies teki pitkää työpäivää.



Nyt 2 vuotta myöhemmin on löytynyt oikeasti tautia hoitava todella kallis lääke ja olen kuin pahasta unesta herännyt. Surutyö on sinänsä vielä kesken, että en enää koskaan voi olla täysin terve.



Tästä tulee nyt mieleen tuo toisen ketjun "virike hoito" vastainen keskustelu. Jätin esikoisen pariksi päiväksi viikossa hoitoon kuopuksen synnyttyä ja ajatuksenani oli ettei esikoisen arki muuttuisi heti niin paljoa. Olen ollut todella onnellinen tuosta päätöksestäni, sillä perheemme ei olisi millään selvinnyt muuten sairastuttuani Eihän minulla aluksi ollut diagnoosia ja olen niin jääräpää etten varmasti olisi mennyt jotain lääkärin lupalappua pyytämään mikäli sellaista tarhaa varten olisi tarvinnut (minä selviän aina!! ;). Otin tosin esikoisen kotihoitoon heti kun vauva-aika oli rauhoittunut ja minä päässyt tolpilleni.



Nyt meillä menee todella hyvin. Lapset ovat hoidossa ja minä töissäni. Mieskin on onnellisempi kuin kotona ei ole kiukkuista kipeää vaimoa. Ihmettelen todella miten oikein selvisin erittäin vähillä yöunilla ja hoidin vauvaa siinä kunnossa. Ulospäin perheemme varmasti näytti ihan normaalilta, koska väsymys kuuluu kaikkien perheiden arkeen ja kipu ei näy.