Miten estätte taaperoita tuhoamasta asuntoanne?

eikä sitten muuta tarvitsekaan. Tietävät mihin saa koskea ja mihin ei, yrittävät välillä sotkea, repiä lehtiä jne mutta kun kiellän niin lopettavat touhunsa

monta kertaa päiväs...väsyis enemmän ehkä

muutettiin tähän uuteen taloon kun noi isommat oli 4v ja 2v. koskaan eivät ole seiniin piirrelleet ja jos mehulasi kaatui niin se kaatui keittiön lattialle missä laatoitus. Nyt tuo pieni taapero on 1v eikä hänkään ole villin sorttinen. Meillä lapset saavat piirrellä vain piirustuspöydällä, syödä keittiössä jne. Ovat aina totelleet.

olleet kans aina sellaisia pikkutiedemiehiä että kaikki on pitänyt purkaa osiin ja "normaalin" leikkimisen sijaan on viritelty ties mitä systeemejä milloin mistäkin ulkoa raahatuista roskista tai hiekasta ja vedestä tms. että välillä meinaa epätoivo iskeä. Minä vaan siivoan ja siivoan ja välillä räjähdän. Ja jos en halua sotkua, lähdemme kaikki ulos ja vietämme siellä mahd. paljon aikaa. Laitan lapsia myös mahdollisuuksien mukaan siivoamaan omia sotkujaan että oppivat, miten työlästä se on..

Miten ton ikäinen pääsee juoksentelemaan maidon, mehun veden tms kanssa? Älä jätä mitään juotavia pöytään, ja hae pentu HETI takaisin, jos lähtee pöydästä.



Kynät pois kirjahyllystä ja vaikka lukittavaan lootaan.



Pidä muksut jonkun aikaa koko ajan lähelläsi, siis mukana kun teet kotitöitä jne.



JA siis OSAAVATKo he toimia noiden asioiden kanssa oikein? Onko heille vain huudettu ei ja tukistettu, vai onko opetettu myös toimimaan oikein?

ei tuu kotiin sotkua :)

Paljon ollaan oltu ulkona, mutta silti sitä tuhoamisaikaa jää. Tuosta kaatelusta vielä sen verran, että toisella on tapana hakea vessasta vettä ja kaataa sitä lattioille. Parketti ei oikein tykkää, jos ei heti huomaa minne vettä on kaadettu. Ruokailussa pitänee ottaa teippimenetelmä käyttöön. Miten pidetään lapset lähellä, pitäisikö olla valjaat?

Ap

ja ehitän niskaperseotteella huoneeseen. Eipä siinä muuta tarvita. Huutaminen ei kiinnosta.



Kummallista että jotkut antavat lastensa tuhota asuntoa.

ja silloin kun olivat tuhoamisiässä, niin poistin asunnosta lähes kaiken, millä olisivat voineet saada aikaan tuhoa. kynät, astiat ym. niin ylhäällä kaapeissa, etteivät päässeet käsiksi. Alakaapit lukittu/teipattu/kahvat irroitettu. Ei viherkasveja, pöytäliinoja, maljakoita... Ruokailussa käytössä oli rikkoontumattomat astiat, pöydän alla halpa räsymatto (suojasi parkettia). Piirtely ja askartelu vain aikuisen tiukasti valvovan silmän alla. Ja kyllä ne silti ehti saada tuhoa aikaiseksi, sekä pysyviä vaurioita että ihan vaan sotkua. Nyt ovat jo isoja ja järkeviä.

"Meillä on aina toteltu." "Ei meillä koskaan annettu leikkiä tai sotkea ruualla", "Kyllä meillä uskottiin kun sanoin EI". "Ei meillä tuhottu tai sotkettu"



Täällä myös yksi villiviikari joka kaataa nokkamukista lattialle ja sotkee kädellä. (Nokka muki pysyy pöydässä, mutta jotenkin se aina jostakin sen saa.) Syömisestä ei tule enään mitään, kaikki sotketaan. Juuri mitään ei mene suuhun. Sitten itketään kun äiti nostaa pois pöydästä.

Jos äiti sanoo jämäkästi ei, tai jopa huutaa. Poika pirulainen katsoo äitiä silmiin, virnistää ja kaataa vettä lattialle.



Eräs esimerkki: Poika sai käsiinsä lattialla olleen kattolampun jota ei ollu vielä kiinnitetty kattoon. Sanoin: "Ei, sitä EI saa ottaa, tippuu ja menee rikki!" Poika virnistää, nostaa lampun ylös ja paiskaa lattialle. Ja yllätys yllätys, rikkihän se meni!



En tajua miten tuosta on tullu tuollainen (1,5v). Ollaan kuitenkin oltu johdonmukaisia ja pidetty selviä rajoja. Mutta oon vain todennut että meillä nyt vain on ylivilkas villiviikari ja sen kanssa pitää vain oppia elämään.



Jos oikein menee hermot, kirjoitan itselle vihkoon ylös noita sen tempauksia ja yritän repiä niistä huumoria vaikka onkin omaisuus sirpaleina.



Tsemppiä sinne. Vielä kaksi samanmoista :DDD Siinnä on vilskettä! :DDD

Minä muistelen nykyään syvän myötähäpeän tuntein, kun kaverin kanssa yhden lapsen äiteinä hehkuteltiin, miten MEIDÄN lapsemme ovat niiiiiiin ihania ja kilttejä ja sehän on vaan ihan kasvatuskysymys ja blaablaablaa. : D "Ei meidän lapset vaan KOSKAAN tuhoa ja riehu, kun me ollaan niin hyviä äitejä ja opetettu niille, miten käyttäydytään jo yksivuotiaina Michelin tähdillä palkituissa ravintoloissa syömässä sammakonreisiä."



Oikeasti, luulin, että KAIKKI oli jotenkin minun ansiotani: se, että poika nukkui heti läpi yöt (olin omasta mielestäni sopivasti rento, mutta jämäkkä nukkumaanmenon suhteen ja muutenkin ihan guru), söi hyvin (sama kuin ed.), leikki kiltisti, ei riehunut ravintoloissa, ei piirtänyt seiniin, pysyi nätisti paikoillaan tilanteessa kuin tilanteessa...



Olen sen jälkeen tutustunut syvemmin kehityspsykologiaan ja saanut kaksi lasta lisää. enää ei minun suustani kuule moisia typeryyksiä kasvatuksesta. Pikkasen on maailma avartunut ja mieli muuttunut.



Etenkin tämä meidän terroristi -kolmonen on sellainen viikari, että huh... Luonteen näki jo parin kuukauden iässä selkeästi. Ei nukuttu läpi yön, ei, vaikka guru miten olisi halunnut. Ei syödäkään, mitä eteen laitetaan, vaan ne ruuat heitetään seinille tai kipataan päähän ja sitten nauretaan, vaikka äiti miten komentaisi jo sadatta kertaa ja poistaisi pöydästä jälleen kerran.



Jokainen käteen osuva tavara puretaan välittömästi osiin ja sitten kiivetään hakemaan lisää. Tai heitetään tutti vessanpönttöön ja ongitaan sitä sieltä vessaharjalla (saa lukitun oven auki). Tai miten olisi pieni muovipussileikki allaskaapissa (saa lapsilukon itse auki)?



Aika rankkaa juu... Onneksi kaksi isompaa jaksavat leikkiä pikku Puuha-Petemme kanssa jo aika kivasti.

Onneksi meillä ei ole koskaan ollut tuollaista.



Pari kertaa tyttö on repinyt kirjaa, mutta asiasta on keskusteltu ja on ymmärtänyt ettei niin saa tehdä.



Joskus leikkii ruoan kanssa, ja kun kielto (useampi) ei tehoa ja mopo karkaa käsistä, siirrämme tytön omaan huoneeseen miettimään miten pöydässä käyttäydytään. Vähän ajan päästä tulee pöytään ja syö kiltisti loppuun.



Meillä on kyllä kielletty tietyt asiat ihan alusta asti, joten pikku hiljaa on oppinut mitä saa tehdä ja mitä ei.



Tuosta kaappien tyhjentämisestä: meillä oli tytöllä keittiössä oma laatikko, missä oli kuivaruokaa (tytön omia ruokia). Sitä sai penkoa ja järjestellä mielensä mukaan, mutta ei sitten muihin laatikoihin / kaappeihin kyllä koskenutkaan.



Olisiko lastesi käytöksissä jotain huomionhakuisuutta? Kuinka paljon saavat osallistua esim. kotitöihin (pyykkien laitto)?

ennen, laitettiin kirjat aina pannaan, jos niitä repi. Eli repijä ei saanut viikkoon koskea kirjoihin, sitten kokeiltiin uudestaan.



Voimia! Jos on noin touhukkaat lapset, yritä viettää vielä enemmän aikaa ulkona ja vähemmän sisällä. Ja lukkojen taakse niin paljon kuin saat. Kun lapset ovat 4 ja 5, helpottaa.



Siivota kannattaa, koska muuten tilanne menee käsistä. Siivotonta kotia ei kukaan halua siivota, eikä kohdella hyvin.

Enkä tarkoita pahalla, vaan mullapa sattuu olemaan 2v ja 3,5v poikia molemmat ja myöskin sellaisia vipeltäjiä ja keksijöitä. Onpa vain ihana kuulla että on muitakin, mun lähipiirin lapset kun on niin kilttejä että..

Nyt kun pienempi pirulainen on keksinyt vielä vaippaleikit, ja on koko ajan repimässä vaippaa pois ja kusta lorottaa mihin vaan kun ei vielä osaa hallita rakkoaan.

Ja osaavat avata lukitut ovet ja keittiössä on portti ja rappusissa, mutta isompi kiipee yli ja avaa pienemmälle.. Kaikki tavarat saa kekseliäisyydellä jos nyt äiti sattuu olee ruokaa laittamassa tai pakollisella 2 min vessatauolla.. Ja nopeita ovat..

Meillä kun ei se ulkonaolokaan lohduta hirveästi, kun tuppaavat karkailemaan pihasta ja toinen juoksee toiseen suuntaan ja toinen toiseen, niin terve. Ja mun äiti yks päivä kysy tossa et kukas noita puita on tuohon raahannu? Meidän Jere. No kuka on tukkinu sadevesirännin? Meidän Jere. Kuka on laittanu kaikille penkeille hiekkaa? Meidän Jere. Kuka on kaivanu kauheen koupan pihaan, no meidän Jere tietty. Ei sen perässä pysy, kun pienempikin hurjapää sillä välin kiipee ties mihin. Että sellasta. Kyllä on pinna koetuksella juuh, ei millään viitsit karjuakaan.. Isompi ku on väsyny, ei ota mitään vastaan edes, ei tottele sitäkään vähää kuin ei niin väsyneenä. Adhd oireinenko..



terkkuja tutuille...



Terkkuja tutuille...

Enkä tarkoita pahalla, vaan mullapa sattuu olemaan 2v ja 3,5v poikia molemmat ja myöskin sellaisia vipeltäjiä ja keksijöitä. Onpa vain ihana kuulla että on muitakin, mun lähipiirin lapset kun on niin kilttejä että..

Nyt kun pienempi pirulainen on keksinyt vielä vaippaleikit, ja on koko ajan repimässä vaippaa pois ja kusta lorottaa mihin vaan kun ei vielä osaa hallita rakkoaan.

Ja osaavat avata lukitut ovet ja keittiössä on portti ja rappusissa, mutta isompi kiipee yli ja avaa pienemmälle.. Kaikki tavarat saa kekseliäisyydellä jos nyt äiti sattuu olee ruokaa laittamassa tai pakollisella 2 min vessatauolla.. Ja nopeita ovat..

Meillä kun ei se ulkonaolokaan lohduta hirveästi, kun tuppaavat karkailemaan pihasta ja toinen juoksee toiseen suuntaan ja toinen toiseen, niin terve. Ja mun äiti yks päivä kysy tossa et kukas noita puita on tuohon raahannu? Meidän Jere. No kuka on tukkinu sadevesirännin? Meidän Jere. Kuka on laittanu kaikille penkeille hiekkaa? Meidän Jere. Kuka on kaivanu kauheen koupan pihaan, no meidän Jere tietty. Ei sen perässä pysy, kun pienempikin hurjapää sillä välin kiipee ties mihin. Että sellasta. Kyllä on pinna koetuksella juuh, ei millään viitsit karjuakaan.. Isompi ku on väsyny, ei ota mitään vastaan edes, ei tottele sitäkään vähää kuin ei niin väsyneenä. Adhd oireinenko..

terkkuja tutuille...

Terkkuja tutuille...

Ennemmin kuulostaa joltain kehityshäiriöiseltä

mut ei ne ookaan ku vertaa noihin muiden kertomuksiin. Meillä on kaksi poikaviikaria ja pienempi 1,5 v. Vanhempi lapsista täyttää pian 5 vuotta eli hän tietää jo mitä saa tehdä ja mitä ei. Pienemmän kanssa on välillä ongelmana se, että ottaa kirjoja kirjahyllystä ja irrottelee niistä niitä irtokansia (mikä nykyään on melkein joka kirjassa) ja menee kaivelemaan kuiva-ainekaappia, mutta meillä ainakin on toiminut kieltäminen, joskus siinä veivataan pitkäkin aika asian kanssa, mutta lopulta lapsi uskoo, esimerkki lapsi menee kuiva-ainekaapille, minä otan lapsen pois kaapilta sanon tiukasti ei ja panen oven kiinni ja tätä tehdään niin kauan, että lapsi kyllästyy ja lähtee hakemaan jonkun lelun tms. Seuraavana päivänä saatetaan käydä tuo sama asia läpi, mutta pitää vaan olla sinnikäs, kyllä se vielä oppii!=) Ainoa asia, missä olen valitettavasti antanut periksi on juominen eli aina eivät lapset muista, että pitäisi juoda pöydän ääressä ja itse en aina muista asiasta huomauttaa eli vettä ja maitoa saa jonkin verran olla siivoilemassa lattialta.

Itse en ymmärrä sitä, että miten joillakin lapset saavat piirtää joka paikkaan, useassakin paikassa käynyt kylässä, jossa joka paikka piirrelty, esim. seinät! Meillä tuon vanhemman lapsen kanssa joskus kävi niin, että tuli halu piirtää pöytään, asiasta juteltiin ja siihen se onkin sit jäänyt.

Mä en ymmärrä miten ei aikuinen ihminen pysty pitämään kuria muutamalle taaperolle. Ei ollut mulle mikään ongelma sanoa lapsilleni miten eletään ja vaatia myös tottelemaan sääntöjäni.

Mä en ymmärrä miten ei aikuinen ihminen pysty pitämään kuria muutamalle taaperolle. Ei ollut mulle mikään ongelma sanoa lapsilleni miten eletään ja vaatia myös tottelemaan sääntöjäni.

Ok, on olemassa rauhallisia, viokkaita ja äärettömän vilkkaita lapsia, mutta silti... Taistelouksihan se menee, mutta ei se voi ikusietsi sekään kestää. Ihmisten tavoille on pakko oppia jossain vaiheessa, ja mitä nuorempana sen helpompi.

Kaksi ensimmäistä lastani teki lähes kaiken niin,kuin äiti pyysi.

Nyt kaksi seuraavaa saatuani en enää luule olevani hyvä, se oli vain peroonasta kiinni.



Ennen en korottanut ääntä koskaan, nyt yritän joskus puhua rauhallisetikin. Ennen kotini oli kunnossa, nykyisin meillä asuu pari pyörremyrskyä...Ennen sanoin EI ja homma oli hoidettu, nykyisin sanon EI ja nuorin vähän virnistää - ja homma jatkuu entisellään.



Olenko huonontunut kasvattajana vai sainko pari tempperamenttisempaa lasta???

Mutta sillä aikaa kun tehdään sitä kasvatustyötä, niin siillä aikaa tarvitaan muita keinoja. Kaikki kun eivät usko asioita sillä, että hokee peräti kaksikin päivää sitä ei:tä. Vaan joku lapsi jaksaa vastustaa ja yrittää uudestaan ihan kirjaimellisestikin tuhat kertaa. Joten yhden asian perille saamiseen kuluu kuukausia. Ja kun lapsi keksi aina uusia juttuja, niin menee vuosia, ennen kuin lapsi uskoo, että kaikki sen tyyppiset jutut on kiellettyjä.



Ja niinä kasvatusvuosina meillä käytettiin niitä keinoja, joita on jo aiemmin mainittu: meillä ei ollut kukkia, ei liinoja, ei maljakoita tai koriste-esineitä pöydillä tai hyllyillä, laatikoissa ja kaapeissa oli lapsilukot, kaikki vaarallinen tai sotkeva tavara oli lapsen saamattomissa, lapsi ei koskaan touhunnut eri huoneessa missä aikuinen oli, eli lapsi otettiin jopa vessaan mukaan, ettei päässyt sillä aikaa pahantekoon.



Ja ap:lle vinkki: Mieti mikä asia teillä aiheuttaa eniten ongelmia, sotkua. Tartu siihen yhteen asiaan ja toimi ponnekkaasti sen asian torjumiseksi pari viikkoa. Toivon mukaan siinä ajassa näkyy jotain tuloksia, joka vähentää sun epätoivoa. Mutta pointti oli, että älä yritä saada koko pakettia hallintaan kerralla, vaan keskity yhteen pieneen asiaan, vaikkapa siihen, että maidolla ja vedellä ei sotketä. Käytä kieltämisen sijasta palkintoja. Jos vaikka vedellä sotkeminen on päivittäistä, niin sotkemattomasta päivästä saa tarran taulukkoon ja täydestä taulukosta saa palkinnon. Etsi mielikuvituksestasi teille sopivia keinoja kasvatukseen.