Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huoh, en jaksais enää tätä vanhemmillani asumista...
09.07.2010 |
Ollaan kohta 3kk asuttu minun vanhemmillani kun meidän talostamme löytyi hometta ja nyt sitä korjataan, jotta saatais joskus myytyä. Tämä osui niin huonoon aikaan (no tuskin koskaan on hyvä aika) rahallisesti, ettei ole varaa maksaa vuokraa muiden kulujen päälle eikä voida asuakaan tuolla talossa, koska lapset oireili jo kuin myös minäkin ja olen kiitollinen äidilleni, että ehdotti, että voisimme asua heillä.
Tämä vanhemmillani asuminen on vaan aika raskasta. Äitini kun kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken, vaikka todellisuudessa näin ei olekaan, mutta jos tämän erehtyy sanomaan äidilleni (siis sanoo vaikka, että teemme tämän omalla tavallamme), niin siitäkös hän suuttuu. Onneks isäni on sentään aika täysjärkinen ja hän aina onnistuu rauhoittamaan äitini. Tiedän, että äitini varmasti tarkoittaa hyvää, vaikkei sitä aina uskoisi puheistaan.
Ehkä tämä olisi helpompaa, jos en kärsisi väsymyksestä (vauva valvottaa) ja väsyneenä suutun paljon herkemmin ja pienemmästäkin mitä normaalisti.
Eilen ahdistus taas kertaheitolla lisääntyi kun saimme tietää, että talomme korjaukseen/myyntikuntoon saamiseen menee vielä ainakin 3kk, mahdollisesti pidempäänkin.
Kommentit (15)
Voisitteko tosiaan lähteä jonnekin lomalle, ehkä sekin auttais?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kun mies käy töissä (loma vasta edessä) niin hälle tulis kohtuuttoman pitkät ajomatkat ja tuo mökki on niin korvessa, että siellä ois pakko olla auto käytössä ja meillä on vaan yks auto. Miehen kesäloman ajaksi tai ainakin osan aikaa siitä ollaan jossain muualla, muuten on minun ja miehenkin mielenterveys vaarassa.
ap
vanhemmillani koska tältä paikkakunnalta ei löytynyt asuntoa (töiden perässä muutettiin) ja työ on määräaikainen. Aivan hyvin on mennyt, vaikka tietenkin KAIKKI joutuu ihan aktiivisesti sopeutumaan toisiinsa. Me ainakin tehdään parhaamme; mä teen kaikki kotityöt (koska olen kotona) ja mieheni huolehtii kaikista talon korjaustöistä joita isäni ei oikein ole saanu tehtyä.Kaksi kertaa viikossa siivoan perusteellisesti koska meidän pesueesta+lemmikeistä lähtee aikamoinen sotku. Äitini ja isäni ponnistelevat itsensä kanssa, etteivät pimahda siihen että oma järjestys on ihan päälaellaan ja heidän täytyy sietää lemmikkejä sisäiloissa. Meillä on myös sopimus että lapsen kasvatukseen ei puututa jollei se ole ihan todella aiheellista, ja se on tärkeää, koska äitiys on mulle niin herkkä aihe. Silloin tällöin vuokrataan läheltä mökkiä jossa vietetään ilta, ja kaikki viikonloput ollaan pois. Näin mun vanhemmat saa joskus hetken hiljaisuutta. Ylipäänsä pyrimme kaikki miettimään mitä toisillemme sanomme. Varsinkin iltapäivä, kun kaikki muut tulevat väsyneenä töistä, on aika herkkää aikaa.
Toisaalta on tässä hyviäkin puolia, ja aika paljonkin. Eihän tää kotioloja voita, mutta ihan mukavaksi me ollaan elämämme tehty.Jos oltais ihmisinä kärkkäämpiä arvostelemaan toisiamme, niin tää ois kyllä mahdotonta.
asunnon itsellenne kunnes pääsette omaan kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini "elämäntehtävä" tuntuu olevan se, että saa arvostella tapaamme hoitaa/kasvattaa lapsia ja kertoo miten itse ratkaisisi tilanteen ja se hänestä auttaisi ja kun en/emme tee niin, niin seuraa valitus. Esim. vauvan (2,5kk) itkuun on todennut, että itkee nälkäänsä ja että tarvii muutakin kun tissiä ja sit taas yksityinen lääkäri on sanonut, että kyse luultavasti allergioista tmv. Isompia lapsia pitäisi millon mitenkin komentaa jne. ja tämä todella rasittaa.
Ja kyllä sanoimme äidilleni ennen kun tänne muutimme, että hän ei sitten puutu tapaamme kasvattaa lapsia. No, viikon pystyi olemaan hiljaa, kunnes se alkoi. Tuo lasten hoito/kasvatus ei ole ainoa, josta äitini valittaa, mutta siitä suurimmaksi osaksi.
Tällä hetkellä tuntuu, että antaisin mitä tahansa, että saatais olla edes joskus rauhassa.
ap
vanhemmillani koska tältä paikkakunnalta ei löytynyt asuntoa (töiden perässä muutettiin) ja työ on määräaikainen. Aivan hyvin on mennyt, vaikka tietenkin KAIKKI joutuu ihan aktiivisesti sopeutumaan toisiinsa. Me ainakin tehdään parhaamme; mä teen kaikki kotityöt (koska olen kotona) ja mieheni huolehtii kaikista talon korjaustöistä joita isäni ei oikein ole saanu tehtyä.Kaksi kertaa viikossa siivoan perusteellisesti koska meidän pesueesta+lemmikeistä lähtee aikamoinen sotku. Äitini ja isäni ponnistelevat itsensä kanssa, etteivät pimahda siihen että oma järjestys on ihan päälaellaan ja heidän täytyy sietää lemmikkejä sisäiloissa. Meillä on myös sopimus että lapsen kasvatukseen ei puututa jollei se ole ihan todella aiheellista, ja se on tärkeää, koska äitiys on mulle niin herkkä aihe. Silloin tällöin vuokrataan läheltä mökkiä jossa vietetään ilta, ja kaikki viikonloput ollaan pois. Näin mun vanhemmat saa joskus hetken hiljaisuutta. Ylipäänsä pyrimme kaikki miettimään mitä toisillemme sanomme. Varsinkin iltapäivä, kun kaikki muut tulevat väsyneenä töistä, on aika herkkää aikaa.
Toisaalta on tässä hyviäkin puolia, ja aika paljonkin. Eihän tää kotioloja voita, mutta ihan mukavaksi me ollaan elämämme tehty.Jos oltais ihmisinä kärkkäämpiä arvostelemaan toisiamme, niin tää ois kyllä mahdotonta.
olis varaa maksaa vuokra.
ap
asunnon itsellenne kunnes pääsette omaan kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrän oikein hyvin ton sun ahdistuksen. Vanhemmillani ramppaa näin kesällä kesävieraita, ja pari sukulaista on aika innokkaita arvostelijoita. Mulla on silloin paha mieli koko ajan, ja nykyään lähdenkin sitten vanhalle asunnolle, kun en vaan kestä sitä meidän mollaamista. Varsinkin lapsettomat ja lemmikittömät tuntuu olevan aivan yliherkkiä esimerkiksi ihan normaaleille lapsiperheen äänille. Jos oma äitini olisi tuollainen, en varmaan jaksais.
Nyt ollaan oltu kolme viikkoa pois omalta asunnolta, kun joka viikonloppu ollaan oltu juhlissa tai sukualaisvierailulla. Mä olen niin onnellinen, kun tänään saadaan lähteä ajamaan kotiin. Koti on paras paikka maailmassa!
Koeta ap kestää, onneksi on vaan väliaikainen tilanne.
7
ei edes lapsia ole? Ikää siis 34v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peseekö äiti sun pyykit vielä vaikka ei edes lapsia ole? Ikää siis 34v.
Meilläkin tytär asiu lapsineen toista kuukautta. Huokasimme helpotuksesta kummatkin tytär ja minä. Kun pääsivät muuttamaan, nytkin käyvät päivittäin, mutta se on eri asia. Onhan se iso säästö teille, kun ette tarvitse vuokraa maksaa , kannattaa senkin takia vähän kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei meillä ole varaa maksaa vielä muiden kulujen päälle vuokraa.
Äitini käytös ei tosin mikään yllätys ollut, aina kun on oltu vaan muutaman päivän vierailulla niin käytös on ollut samanlaista. Hermot kestää ihan maksimissaan viikon ja nyt tätä on kestänyt jo paljon pidempään ja todellakin antaisin mitä tahansa, että päästäis pois täältä.
ap
Meilläkin tytär asiu lapsineen toista kuukautta. Huokasimme helpotuksesta kummatkin tytär ja minä. Kun pääsivät muuttamaan, nytkin käyvät päivittäin, mutta se on eri asia. Onhan se iso säästö teille, kun ette tarvitse vuokraa maksaa , kannattaa senkin takia vähän kärsiä.
vain kerrassaan päätät olla välittämättä? Päästät sinua ärsyttävät kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja reagoit niihin vain vähän päätä nyökytellen tai mukamas vähän myönnellen. Ehkä silloin ei tulisi riitaa, ja jaksaisit paremmin remontin loppuajan?? Rankkaa on varmasti ja ehkä remonttiressiäkin, ja riidat kuluttavat varmaan paljon energiaa. Tsemppiä siis riitojen välttämisiin. Yritä vaikka vaihtaa nopeasti puheenaihetta tilanteissa, jotka uhkaavat mennä ärsyttäviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ruutuvihkoihin, kun yritin tätä. Enkä "kuunnellut tarpeeksi".
Alue: Aihe vapaa
Äitini muutti meille putkiremontin takia. Asui meillä loppujen lopuksi 9kk, kun tulikin pikku vuoto yms. Se oli helvettiä, ihan kamalaa. Äitini on muutenkin ollut ihan kamala koko lapsuuteni, ja sai painostettua itsensä meille asumaan, kun on kerran meidän takia muuttanut paikkakunnalle, ja nyt sitten tulikin remontti.
Nyt selvität miehellesi, että tarvitset lomaa ja lähdette jonnekin. Ihan minne vaan hetkeksi.