Uusperheen arjesta, miehen lasten jatkuva 'sekaantuminen' meidän arkeen

mutta, kyllä on äidinkin tehtävä kuskata lapsia ei vaan isän. Mielestäni sun miehes ja lasten äidin tulisi keskenään sopia lasten kuskaukset, eikä niin että isä kuskaa ja se lasten äiti ei.



Mutta isä on aina isä kellon ajasta riippumatta.

Onko tarkoitus, että uusi mies hoitaa myös ap: n lasten kuljetukset ja huolehtimisen yleensäkin entisen perheen rinnalla. Eikö oma ex:asi todellakaan osallistu, silloinhan saisitte uuden miehen kanssa yhteistä aikaa.

joiden lapsille tulee "äkillisiä" kuskausmenoja joita ei ole etukäteen tarkkaan suunniteltu kuka vie ja hakee. Milloin viedään uimaan, milloin kavereille, kirjastoon, ostoksille ymsyms. Se vanhempp vie jolle sopii tai siis se joka on kotona eikä esim omassa harrastuksessa tai töissä.



Eikö uusperheen lapsille tällaisia saa tulla vaan kaikki pitää olla etukäteen suunniteltu, muuten se on häirintää ja/tai exän laiskuutta?

joiden lapsille tulee "äkillisiä" kuskausmenoja joita ei ole etukäteen tarkkaan suunniteltu kuka vie ja hakee. Milloin viedään uimaan, milloin kavereille, kirjastoon, ostoksille ymsyms. Se vanhempp vie jolle sopii tai siis se joka on kotona eikä esim omassa harrastuksessa tai töissä. Eikö uusperheen lapsille tällaisia saa tulla vaan kaikki pitää olla etukäteen suunniteltu, muuten se on häirintää ja/tai exän laiskuutta?

että pääsetkö viemään tai tuomaan, ehditkö sitä ja tätä. Uusperheessä lapsen pitää muistaa, että isä ei ole isä kuin sovittuina aikoina, muuten pitää kysyä vain äidiltä. Näin me naiset määritämme miehen isyyden aikarajat?

Vähän provosoiva otsikko mutta asiaan.. :)

Eli miehellä 3 lasta, joista yksi tulossa murrosikään ja toinen 10 sekä yksi alle kouluikäinen.. Emme vielä asu yhdessä mutta yhteinen tulevaisuus on suunnitelmissa. Miehen lapset jäävät erossa äitinsä luokse asumaan pääsääntöisesti, meillä muutaman viikon välein viikon ja viikonloppuja välillä.

Kuuluuko normaaliin uusperheen arkeen että laset soittelevat joka toinen päivä viemään harrastuksiin, lasten synttäreille tms. pikkumenoja?? Kuuluuko isän lähteä 'nykyisestä' perheestään hoitamaan lastensa menoja vai onko nämä äidin järjestettävä keinolla millä tahansa kun lapset siellä? Kieltämättä ajatus siitä että jään kuin nalli kalliolle lasteni kanssa kun mies singahtelee lastensa asioilla harva se ilta?

Ymmärrän että tuleva mieheni on puun ja kuoren välissä, mutta jotenkin ajattelen että kun lapset meillä, hoidamme heidän asiat ja kun äidillään, hän järjestelee asiat. Pitääkö minun joustaa vai onko tämä normaalia, kun en ole yhtään perillä uusperheen arjesta?

itse en enää lähtis tollaseen... itselläni on entisestä suhteest lapsii,miehel oli yks lapsi.

mies oli kuin hänel olis kaks naista,ku piti tätä eksääkin huoltaa.ku nyt sattuu oleen yhteinen lapsi... joskus käytiin kaupoilla porukalla.kyl jotenki oli outoo ajatella,ett mies täs kahen naisen kans,kumpaakin pannut... heh... en tiiä.

nyt oon yksin lasten kans.enkä jaksa enää ees ettii ketää.

Eron ja uuden perheen ei pitäisi tarkoittaa lasten hylkäämistä.

meillä kyllä pojat soittelee miehelle jos on asiaa, en koe sitä mitenkään ihmeelliseksi. Kun ovat äidillään niin miestä ei kyllä pyydetä kuskaamaan tai muuten vaan palvelemaan ketään. Äitinsä hoitaa tuommoiset asiat itse ja me silloin kun lapset ovat meillä.



Välit on kyllä exiin ihan kunnossa, mutta tuo kaupassa käyttäminen menee kyllä liian pitkälle minun mielestäni...

niin voihan tilanne olla se, että heidän oma äitinsä ei jostain syystä ehdi/halua/pysty kuljettamaan lapsia. Kurjaahan se olisi, jos lapset eivät sitten pääsisi osallistumaan ollenkaan, oli se syy sitten mikä tahansa. Kohtuullista teidän kannalta olisi, jos nämä saisi sovittua hyvissä ajoin etukäteen, esim. isä kävisi heittämässä yhteen harrastukseen joka viikko. Ei ne lapset kuitenkaan osaa ajatella asiaa niin, että isä on heidän isänsä vaan sen isäviikonlopun ajan.

mutta päällimmäisenä on ajatus että jokaisen perheen elämää ja arkea pitää kunnioittaa sen verran ettei siihen jatkuvasti puututa.. ja käyttää järjestelykykyään...

mutta päällimmäisenä on ajatus että jokaisen perheen elämää ja arkea pitää kunnioittaa sen verran ettei siihen jatkuvasti puututa.. ja käyttää järjestelykykyään...

olis kamalaa jos kaiken aikaa soiteltas ja kuskautettais.onneksi eksäni asuu parin sadan kilometrin päässä. lapset käyvät ku käyvät.sovimme todella ajoissa sinne menon,sen millä tulevat ja millä lähtevät. ei ole jokapäiväistä yhteydenpito.

mutta päällimmäisenä on ajatus että jokaisen perheen elämää ja arkea pitää kunnioittaa sen verran ettei siihen jatkuvasti puututa.. ja käyttää järjestelykykyään...

Lapset itse ei ehkä ymmärrä sitä, etteivät he mielestäsi enää kuulu isänsä perheeseen. Ja että yhteydenpito isään on "jatkuvaa puuttumista arkeen".

Joopa joo. Kaikki aina sanoo, kuinka uusperheen perustamista ollaan mietitty lastenkin kannalta, mutta oikeesti paskanmarjat. Entiset lapset hylätään ja niitä suvaitaan joka toinen viikonloppu, muu on "jatkuvaa puuttumista"...

on oikeus isäänsä ihan joka päivä, näkisin. Ja jos isä ei kieltäydy kuskaamasta, niin sitten on vaan yritettävä kestää tilanne.



Itse välillä sanon mun koululaiselle, etten vie häntä jonnekin, vaan saa mennä pyörällä. Seurauksena tästä on se, että seuraavaksi lapsi soittaa mummolle ja kyselee voiko mummo viedä. Mummollakin olisi yhtäläinen oikeus kieltäytyä, mutta harvoinpa tuntuu niin tekevän.

puuttuisin asiaan jos kuskaaminen olisi joka iltaista tai joka toinen päivä, eikä puolisoa paljon kotona näkyisi. Tietysti jos lapset soittelisivat kerran viikossa kuljettamaan, tietysti voisi lähteä....



Totuus on että erossa lähivanhempi hoitaa (tai ainakin pitäisi hoitaa) tämänkin puolen lapsen elämästä.

että lapsien oletetaan ymmärtävän ettei isälle saa soitella tai pyytää harrastuksiin kuskaamista koska se häiritsee isän uutta arkea.

Ihan turha kenenkään on sanoa, etteikö ns vanhat lapset jäisi vanhempien erossa aina kakkoseksi kun he löytävät uudet puolisot saati kun uusia lapsia tulee.

Varmaan kamalaa olla eroperheen lapsi uusperheessä, kun missään ei ole ns oikeaa kotia

perhettä!

Varmaan kamalaa olla eroperheen lapsi uusperheessä, kun missään ei ole ns oikeaa kotia

Olen itse avioerolapsi ilman että kummallakaan vanhemmilla oli uusia lapsia, uudet puolisot kyllä. Isän puolisolla oli jo aikuinen lapsi ja äidin puolisolla äitinsä luona asuvat lapset. Silti oli stressaavaa kun oli tavallaan kaksi kotia ja kahdet vanhemmat. Aina oli tavarat väärässä paikassa ja kun sopi jotain viikonloppumenoa, piti miettiä, kummankos viikonloppu se silloin onkaan jne. Ja vanhempieni ero hoidettiin kuitenkin ns. siististi, ei ollut huoltajuusriitoja ja puheväleissäkin olivat. Lapsena minulla oli tarve pitää yllä julkisivua, jopa vanhemmilleni, että kyllä avioeroperheen lapsikin voi olla ihan onnellinen ja täyspäinen, mutta nyt aikuisena pystyn myöntämään, että ei se helppoa ollut. Kunpa jokainen eron kokenut vanhempi pystyisi AIDOSTI miettimään tilannetta lasten näkökulmasta. Ihan sitä, kuinka hemmetin hämmentävä uusi tilanne voi lasten mielestä olla, vaikka he NÄYTTÄISIVÄT sopeutuneen hyvin. Suosittelen Laura Honkasalon kirjaa, en nyt muista nimeä, mutta olisiko joku 'Avioeropaperit' tai sen tyyppinen.

Jos kyllä, niin ehkä ei kannata lähteä uusperhekuvioon. Isä on lapsille rakas erosta huolimatta, eivät he ymmärrä, että "sekaantuvat" teidän arkeen. Jos meinaat uusperheen pistää pystyyn niin et voi enää erotella "eri perheitä" ja sitä kuka saa häiritä kenenkin arkea. Paras kun yrittäisit pitää miehenkin lapsia omana perheenäsi.



Minä hoidan lasteni menemiset pääsääntöisesti, paitsi että ex vie molempia kerran viikossa harrastuksiin. Mutta en minä aina tiedä jos lapset soittelevat isälleen ja pyytävät jonnekin. Voihan sellaista sattuakin. Minun exää tosin ei kiinnosta enää lastensa asiat kun on uusi vaimo ja uudet lapset. Miehesi ainakin vaikuttaa välittävältä isältä kun huolehtii lastensa menemisistä.

ja pyytää kuskaamaan. Niinhän ne teidän yhteisetkin lapset sitten vanhempina tekee. Ihan vaan vinkkinä, että ehkä sinun kannattaisi miettiä, onko sinusta uusperhekuvioon mukaan. Vaikuttaa siltä, etteä ei ole. t. äitipuoli

Ei mies ole lapsista eronnut vaan entisestä vaimostaan.



Itse pidän sitä epänormaalina jos jollekin miehelle riittää se, että näkee lapsiaan vain tyyliin joka toinen viikonloppu tms. Etkö voi olla miehestäsi ylpeä, hänellä on hyvät välit lapsiinsa ja hän haluaa toimia kuten vastuullinen vanhempi, huolehtii lapsistaan.



Suosittelen todella, että jos koet miehen lapset jo nyt häiritsevänä niin harkitse vielä ennen kun muutatte yhteen. Et voi vaatia miestä luopumaan lapsistaan sinun vuoksesi vaan sinun on joustettava.

ap:n kirjoitusesta näkee rivien välistä, että hänen kannattaa vielä todella tarkkaan harkita onko hänestä uusperhe-elämään.