kuinka joku VOI kadottaa lapsensa???

huomaa, kuinka huolimattomasti niitä lapsia vahditaan.

Kaupoissakin mammat selailee vaatteita ja lapset huitelee missä sattuu. Sitten puolustellaan, että pariksi sekunniksi käänsin pääni ja hups vain. Oikeasti on saattanut mennä 10 minuuttia, ettei pää ole kääntynyt katsomaan, missä lapsi on.



Sama on rannalla ja kadulla ja pihoilla juoksee 2-6 vuotiaita keskenään kenenkään vahtimatta.

Häpeämämään tätä kysymystä...

Koska juuri tuollainen parivuotias on niin vikkelä käänteissään ja toisaalta holtiton menijä, on meillä omakotitalon pihalla aita ja vilkkailla paikoilla (esim. kaupassa käydessä) lapsella on valjaat.



Itse en ole lastani vielä hukannut, mutta olenkin ottanut oppia edellisten sukupolvien kokemuksista. Esim. enoni katosi parivuotiaana 60-luvulla New Yorkissa kaupassa, kun perhe oli matkalla Suomesta Etelä-Amerikkaan. Oli keksinyt ruveta leikkimään piilosta ja mennyt vaaterekin taa piiloon. Onneksi löytyi, ja sen jälkeen oli valjaissa loppumatkan.

Näin vain joskus voi käydä, vanhemmat eivät ole superihmisiä ja varmasti kaikki yrittävät parhaansa. Hieman myötäelämisen kykyä ja armoa, ja toivotaan vielä parasta!

Miten joku voi ajaa kolarin, miten joku voi lihoa, miten joku voi olla kirjoittamatta kuutta ällää, miten joku voi erota, miten joku voi saada lopputilin, miten joku voi olla niin huono vanhempi...

en ymmärrä. valaiskaa minua,kiitos. miten se on mahdollista? esim. juuri kadoksissa oleva 2-vuotias...

Olin puhunut noin 10 minuuttia siskon kanssa puhelimessa, minkä jälkeen lasta ei löytynyt mistään.

Etsin kaikki huoneet kolmeen kertaan ja kävin rappukäytävän ylös alas ja pihallakin. Olin jo soittamaisillani poliisille, kun tajusin, että sohva on hiukan irti seinästä. Kävin katsomassa sohvan takaa, ja siellähän lapsi oli, nukahtanut puoliksi sohvan alle sohvan ja seinän väliin.

Minulta katosi kerran 3v 66m2 asuntoon. Etsin varmaan 20 min ennen kuin löysin.

...ja ne pahimmat hetket voivat olla edessäsi!Itse 3 pienen tyttölapsen isänä tiedän kuinka malttamattomia lapset voivat joskus olla, vaikka kuinka yrittäisit jokaista pitää valvovan silmän alla pitää sinun vanhempana kiinnittää huomiota myös ympärillä tapahtuviin asioihin. Ei aina voi "sitoa lasta liekaan" tai riepottaa valjaissa. Itse en halua tämän pojan tapausta lähteä vatvomaan, hänen vanhemmillaan on varmasti muutenkin tuskaiset oltavat ilman turhan päiväisiä syyttelyitä! Traaginen tapahtuma jossa "syyllinen" on vain pojan normaali kiinnostus jännittäviin asioihin. Voimia perheelle

4- ja 7-vuotiaat, toisen kahteen kertaan... Tosin nuo eivät enää veteen putoaisi varomattomuuttaan, mutta tungoksessa saa olla tarkkana, ettei kukaan jää matkasta tai pysähdy hetkeksi ilman lupaa. No, yleensä kai lapsen hukkaamiset päättyvät onnellisesti, mutta jos lähellä on vettä ja lapsi ei tajua sen vaarallisuutta, tilanne on kyllä todella pelottava.

Mammat oikein kehuu, kuinka heidän 3 vuotiaat ulkoilee pihalla yksin ja he vain vilkaisevat joskus ikkunasta. Kun on niin tylsää istua lappamassa santaa pihalla lapsen kanssa... <a href="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1193173/juoksentelee…" alt="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1193173/juoksentelee…">http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1193173/juoksentelee…;

Kun tiedän mitä siellä varmaankin on.

Omaan elämääni kuuluu kolme erilaista maailmaa: 1 koti ja 2 mökkiä/vapaa-ajanasuntoa.

Omakotitalomme on päättyvän rauhallisen kadun varressa. Ympärillä on rintamamiestaloja, eläkeläisiä, pensasaitoja, ruohonleikkurinsurinaa, lapsia potkuttelemassa ja pyöräilemässä tiellä. Tien päässä, töyssyjen takana, on ala-asteen koulu ja päiväkoti. Oma pihamme on hyvin suojaisa ja sitä aitaa lauta-aita sekä portti - vanhojen talojen tyyliin. Kyllä, olen antanut jopa 2-vuotiaan olla siinä ulkona odottamassa että pääsen itse ulos ilman että olen aivan hikikuoleman partaalla puettuani lapset täydessä vaatetuksessa. 4-vuotias leikkii suvereenisti pihassa isojen sisarusten kanssa, en näe siinä mitään muuta ongelmaa kuin sisarusten välinen käsirysy tai ampiaisen pisto.

Sitten on mökki n:o 1 järven rannalla. Piiiitkä loiva ranta - muta vesi on vesi. Valvonta on huomattavn erilaista. 9 ja 8 vuotiaat saavat leikkiä rannassa, jossa vettä on nilkan-polven syvyyteen siten, että me vanhemmat esim. lämmitämme saunaa tai istuskelemme terassilla.

Vapaa-ajanasunto on meren rannalla, kalliolla. Valvonta on tiukkaa, todella tiukkaa. Jo imetysvaiheessa alkaa ensinnäkin valistus :) Laiturilla ollaan vain pelastusliivit päällä ja rannan tuntumassa suunnilleen käsikädessä. Kirjoitin jo johonkin muuhun ketjuun, että aina joku aikuinen ottaa vastuun lapsesta/lapsista jottei synny epäselvyyttä tilannetta siitä, kenen kanssa lapsi on.

On mielestäni täysin idioottia ja provosoivaa kuvata joku tilanne yksiselitteisenä.Kuten yllä kirjoitin, ihan asuinolosuhteet vaikuttavat valvomiseen ja niin pitääkin. Ihan vastaava tilanne on se, että jossain suomalaisessa kauppakeskuksessa isommat (9 ja 7 v) ovat huomattavasti löyhemmän valvonnan alla kuin mennessämme USA::ssa malliin.

vaikka 2 vuotias vikkelä varmasti onkin niin ei varmasti voi kadota noin totaalisesti jos häntä on vahdittu! miten näille vanhemmille annetaan lapsia jotka sitten käyttäytyvät näin???? toivon sydämeni pohjasta että poika löytyisi elossa mutta prosentit ovat jo minimissä..

oksettaa kun ajattelenkin miten lapsi on t-paidassa ja pelkkä vaippa päällä hukkunut ja toivonut että äiti tai isi tulee auttamaan..vastuutonta.

petohavainnoista:

http://www.petonetti.net/kartta.asp



Ristiinassa on muutama päivä sitten nähty karhuja.

vaikka 2 vuotias vikkelä varmasti onkin niin ei varmasti voi kadota noin totaalisesti jos häntä on vahdittu! miten näille vanhemmille annetaan lapsia jotka sitten käyttäytyvät näin???? toivon sydämeni pohjasta että poika löytyisi elossa mutta prosentit ovat jo minimissä.. oksettaa kun ajattelenkin miten lapsi on t-paidassa ja pelkkä vaippa päällä hukkunut ja toivonut että äiti tai isi tulee auttamaan..vastuutonta.

vastuuttomuus tässä tapauksessa on se, että kesäpaikka on valittu noin läheltä vaarallista kanavaa. Syy on siis ehkä jopa isoisosiovanhempien. Jep. Jep. Enemmistö vainaista mummoista ja vaareista on syyllisiä!

Se, joka asuu tai viettää vapaa-aikaa vesistön äärellä tajuaa, että lähellä on vaara - se vaarallinen ranta. Näin on myös meillä. 4 sukupolvea on selvinnyt hengissä meren koulimista kallioista ja ylipäänäs saaristomeren armottomuudesta. Olemme kaikki oppineet uimaan hyvin ja aikaisin. Silti läsnä on pelko ja lapsia valvotaan haukkana! Näin on ollut aina ja tulee aina olemaan!

Mutta: Tällaisessa veden lähellä olevassa paikassa on aina se vaara, että karkaaminen, joka kotipihassa tai leikkipuistossa olisi ihan normaalia ja selviäisi minuuteissa, voi veden rannalla johtaa katastrofiin niissä minuuteissa, joissa leikkipuistossa vasta naureskellaan että mihin senyt meni - kukkuu! Tämä ei tietenkään vähennä vastuuta, päinvastoin, ja jokainen veden äärellä elävä tai säännöllisesti lomaileva varmasti sen tiedostaa. Mutta todellakin - tilanne, jossa ampiainen pistää vauvaa vaunuissa ja äiti ihmettelee sitä minuutin. Tapauksessa 1 lapsi ehtii leikkipuiston laidalle aidan viereen, tapauksessa 2 esikoinen on jossain, josta häntä ei näe ja väärä etsimissuunta on kohtalokas!.

vessaan pissattamaan,mies pesi käsiään kun 4v oli menossa vessan ovesta ulos ja mies heti perään,sillä seurauksella,ettei lasta enään näkynyt missään ja tuossa oli sekunnin kahden etäisyys.

päiväkodista ja oli tuntia hukassa.joten helposti jos vilkkaasta lapsesta kyse.

Olin 2-vuotiaan kanssa mökillä. Olimme lähdössä kauppaan kävellen, menimme mökistä ulos ja käännyin lukitsemaan oven (meni ehkä 10 s). Sinä aikana lapsi katosi. Juoksin talon kulman taakse ja uusin lasta, ei näkynyt. Juoksin talon ymäpäri ja huusin lasta, ei mitään. Tutkin koko pihan, kävin katsomassa tiellä ja kävelin sitä vähän matkaa kumpaankin suuntaan, ei mitään. Ja koko ajan tietty huusin lasta nimeltä.



Juuri kun olin soittamassa hädissäni miehelle lapsi löytyi, tuli tielle jonkun matkan päästä metsästä. Oli lähtenyt seuraamaan kissaa joka oli jolkotellut pihamme poikki. Ja koska lähdin sattumalta kiertämään taloa juuri väärään suuntaan, en nähnyt vilaustakaan lapsesta.

Kokemuksesta toki tiedän, että ihan hetkeksi (muutamiksi sekunneiksi) voikin kadota, mutta että niin totaalisesti että etsintään menee tuntikausia??

Taapero voi olla vikkelä, mutta ihan niin vikkelä ei, että parissa minuutissa katoaa noin tyystin.

ei meidän 2v pelkää mitään, menee vaan. että 10s selän kääntö ulkona riittää. jos ympärillä on taloja,roskakatoksia, autoja yms. on kymmeniä vaihtoehtoja mihin ois voinut mennä. äiti lähtee väärään suuntaan etsimään, ehtii toinen jo aika pitkälle,jopa sinne asti että ei löydy.

huhuilu ei meidän tapauksessa auttaisi mitään, se menee eikä kuuntele.

Sitten istuin neljän lapseni kanssa tutussa hampurilaispaikassa, sanoin muutaman sanan vieressäni istuvalle lapselle katsoen häntä ja kun käänsin taas pääni oli 4-v poikani kadonnut pöydästä. Muutama sekunti, eikä poikaa missään. Lopulta kävi ilmi, että hän oli reippaana poikana mennyt pesemään kätensä vessaan, jonka sijainnin tiesi. Ei ollut tullut sanoneeksi sitä minulle.



Nykyään ymmärrän, että kaikkea voi sattua - sattuihan minullekin, vaikka todella pidän lapsiani silmällä huolellisesti eikä kukaan lapsi ole "karkaavaa" tyyppiä.

monien esimerkkejä siitä, että 2-3-vuotias lapsi kulkee väenpaljoudessa ns. itsekseen. Eikös sen paikka olisi rattaissa, valjaissa tai vähintään äidin/isän kädessä kiinni? Jos tungoksessa lapsi katoaa, niin siitä saa syyttää itseään.

Asuimme 1 h + kk + alkovin asunnossa. Olin mennyt alkoviin sänkyyni nukkumaan siitä erikseen ilmoittamatta. Eikä sängystä tietenkään kukaan osannut minua etsiä.

Äiti on lasten kanssa kirkossa ripille pääsyä seuraamassa. Sylissä on alle 1v poika, vieressä 7v ja 6v lapset ja toisella puolella 2,5v tyttö. 1v venkuloi irti sylistä ja lähtee konttaamaan penkkirivien alla ihmisten pomppiessa ylös aina pojan ilmestyttyä jalkojen välistä, äiti siinä koittaa täydessä kirkossa saada lasta kiinni ja pitää silmällä mihin tämä kulkee.



No tällä välin sitten 2,5v saa päähänsä lähteä katsomaan urkuja. Rippitilaisuus loppuu, ihmisiä virtaa ulos kirkosta, 2,5v niiden mukana.



Äiti saa kiinni 1v poikansa, keräilee muut lapset ja huomaa 2,5v tytön kadonneen. Sitä sitten etsimään, mutta eipä näy missään. Tyttö on päättänyt lähteä etsimään perheen autoa, ja harhailee parkkipaikalla ja tiellä. Tytön löytää tienposkesta poliisi, joka vie tytön poliisiasemalle juomaan limpparia ja odottamaan äidin soittoa.



Jonkin ajan päästä äiti tietenkin soittaa poliisille tyttönsä kadonneen, ja saa kuulla että siellähän tuo mussuttaa pullaa.



Näin kävi meidän perheessä, siis tuo äiti oli minun äitini ja tuo tyttö minun siskoni. Enpä moiti, ja onneksi kävi noin hyvin eikä sisko jäänyt auton alle tai hukkunut tai mitään vastaavaa kamalaa. Minusta ihan ymmärrettävässä tilanteessa lapsi katosi, ja keksin monta vastaavaa. Tuonikäiset on tosi vikkeliä eikä järki pakota päätä.

keskustelun ja toiset idiootit sitten vastaavat.