kuinka joku VOI kadottaa lapsensa???

vai miten sä pystyt tuijottamaan molempia koko ajan leikkipuistossa? meillä ainakin toinen voi olla hiekkalaatikossa ja toinen liukumäessä.

ei ole kytkettynä toisiinsa mutta hyvin ne kaksi siellä koko ajan näkee kun haukkana kyttää. Ja ehkä tosiaan ymmärrän sitten jos oma lapsi joskus pääsee katoamaan. Toivottavasti ei.



Enkä siis halua ketään syyllistää, ymmärrän, että inhimillisä vahinkoja voi sattua kenelle vain. Enkä todellakaan ole täydellinen äiti, enkä niin ole missään vaiheessa väittänyt.

mua itseäni yllätti, miten nopeesti valvovien silmien alla 4v ehtii kiivetä 4m korkeille rakennustelineille.

kaksi tosi vilkasta lasta ja senpä vuoksi mun katse ei kiinnity hetkeksikään minnekään muualle kuin lapsiin kun ollaan "liikenteessä". Pienempi, 2 v. on rattaissa aina valjailla kiinni ja mikäli kävellään, niin kädestä on pidettävä kiinni, vaihtoehtoja ei ole. Puistoissa ym. saa toki leikkiä, mutta haluan nähdä lapseni koko ajan. 4-vuotiasta en myöskään päästä hetkeksikään silmistäni kun ulkoillaan.

Enkä siis halua "jeesustella" mutta en ymmärrä mikä on sellaista, mikä kiinnittää vanhemman huomion niin, että sillä välin lapsi ehtii kadota...?

Esim. 2- vuotiasta pistää ampiainen ja kumarrut katsomaan ja sillä välin 4- lähtee juoksemaan vaikka perhosen perään?

Minä myönnän minun huomion saa aika herpaantumaan:

Kävelyllä kuulin avunhuutoja ojasta, 7-v oli kaatunut sinne pyörällä ja makasi pyörän alla, Minä autoin, jos 3-v olisi tällä välin lähtenyt en olisi huomannut, pelästyin niin paljon tytön vointia, oli tosi solmussa ojan pohjalla.

Jouduin soittamaan ambulanssin kolaripaikalle, 3-v seisoi vieressä kun minä latelin ohjeita ja toimin niiden mukaan. Olin aika paniikissa joten silmäni eivät olleet koko ajan kiinni 3- vuotiaassa..

Kaupassa nuorisojengi työnsi kärryt selkääni niin pahasti että ruokakori lähti käsistä ja putosi lattialle, sen jälkeen alkoivat haukkumaan ja solvaamaan minua pakko myöntää ettei katse ollut koko ajan lapsessa..

Mutta onneksi olkoon täydellisen leimasta jonka olet itse itseesi leimannut. Itse en koskaan voisi "jeesustella" noin kuin sinä, minä olen ihminen ja tiedän että minullekkin voi sattua vahinko, sen vuoksi en lähde tuomitsemaan muita ja ihmettelemään kovaan ääneen minkä vuoksi joillekkin tapahtuu tälläistä..

Mammat oikein kehuu, kuinka heidän 3 vuotiaat ulkoilee pihalla yksin ja he vain vilkaisevat joskus ikkunasta.

Kun on niin tylsää istua lappamassa santaa pihalla lapsen kanssa...

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1193173/juoksentelee…

sitten kuitenkin havahdun, että olen uponnut omiin ajatuksiini.

mutta lueskelen yhdella palstalla mammojen päikkyjä. Ja kyllä ne aika rohkeasti työntää omakotitalojen pihalle 2-3 vuotiaita ulos 5 vuotiaan vahdittavaksi.

Kun pitää ottaa lakanoita sängyistä ja imuroida ja ne on niin suloisia mussukoita siellä keskenään.



Hirvittää vähän se vastuuntunnottomuus. Mutta kritisoida ei uskalla kun sieltä heti bannataan ulos.

Leimataan jeesustelijaksi ja lapsettomaksi idiootiksi.

Kertonee vanhempien "vastuuntunnosta" tänä päivänä. Perusasioista lipsutaan ja sitten vaan pitäisi ymmärtää näitä vahinkoja.

tietää että lapset ovat nopeita ja voivat kadota 5 sekunnissa jos niin haluavat. Ihmisiä täällä ollaan ja kaikille sattuu vahinkoja, on ihan tuurista kiinni onko vahinko iso vai pieni. Vai väitätkö sinä ihan tosissasi että sinulle ei koskaa ikinä ole sattunut vahinkoa olet koko 24h vuorokaudessa silmät kiinni lapsessasi?

Nykyään sitä ja nykyään tätä. Älkää nyt jaksako. Nykyajan vanhemmat ovat parhaita mitä historia tuntee, ja silti koko ajan dissataan, solvataan ja syyllistetään.

Sillä, jolta ei koskaan pääse yksikään lapsi hetkeksikään silmistä, on sitten varmaan silmät selässäkin. Ainakaan minulla ei riitä silmiä nähdä jokaista kolmea joka hetki. Ehdottomasti parhaani silti teen, mutta ihminense vain olen minäkin. Toisin kuin te muiden yläpuolelle asettautuvat täydelliset ihanneäidit.

Kertonee vanhempien "vastuuntunnosta" tänä päivänä. Perusasioista lipsutaan ja sitten vaan pitäisi ymmärtää näitä vahinkoja.

kaksi tosi vilkasta lasta ja senpä vuoksi mun katse ei kiinnity hetkeksikään minnekään muualle kuin lapsiin kun ollaan "liikenteessä". Pienempi, 2 v. on rattaissa aina valjailla kiinni ja mikäli kävellään, niin kädestä on pidettävä kiinni, vaihtoehtoja ei ole. Puistoissa ym. saa toki leikkiä, mutta haluan nähdä lapseni koko ajan. 4-vuotiasta en myöskään päästä hetkeksikään silmistäni kun ulkoillaan. Enkä siis halua "jeesustella" mutta en ymmärrä mikä on sellaista, mikä kiinnittää vanhemman huomion niin, että sillä välin lapsi ehtii kadota...?

vaikka pudotat jotain maahan ja nostat sen niin sillä aikaa lapsi voi olla kadonnut. itse käänsin kaupassa pään vajaaksi sekunniksi, mitä nyt kestää laittaa tuote takaisin hyllyyn, sillä aikaa 2 v oli hävinnyt aivan totaalisesti ja alkoi myyjät ja vartijat kaikki etsimään. 15 min meni ennenkuin löytyi.

toinen on että tulee kunnon aivastus, et näe lasta sekuntiin ja sillä aikaa katoaa nurkan taakse etkä tiedä mistä etsiä. näin käy usein. tietty jos lapsi on flegmaatikko, tällaista ei tapahdu.

niin katoaminen vaatii ehkä maksimissaan 5 sekuntia.



Tässä taannoin olin lapsen (1,5v) kanssa kaupassa, kun hän yhtäkkiä lähti painelemaan hyllyjen väliin. Menin perään, mutta lasta ei näkynyt. Katsoin sitten toisen hyllyn takaa, mutta lapsi olikin lähtenyt juuri toiseen suuntaan. Katsoin toisen hyllyn takaa (yhteensä siis oli kaksi vaihtoehtoa), mutta lapsi olikin sillä aikaa ehtinyt jo seuraavan taakse.



Onneksi oli pieni kauppa ja jäin kaupan ovelle tarkkailemaan. Pian näinkin lapsen hiippailemassa ja tilanne oli ohi.

kaksi tosi vilkasta lasta ja senpä vuoksi mun katse ei kiinnity hetkeksikään minnekään muualle kuin lapsiin kun ollaan "liikenteessä". Pienempi, 2 v. on rattaissa aina valjailla kiinni ja mikäli kävellään, niin kädestä on pidettävä kiinni, vaihtoehtoja ei ole. Puistoissa ym. saa toki leikkiä, mutta haluan nähdä lapseni koko ajan. 4-vuotiasta en myöskään päästä hetkeksikään silmistäni kun ulkoillaan. Enkä siis halua "jeesustella" mutta en ymmärrä mikä on sellaista, mikä kiinnittää vanhemman huomion niin, että sillä välin lapsi ehtii kadota...?

vaikka pudotat jotain maahan ja nostat sen niin sillä aikaa lapsi voi olla kadonnut. itse käänsin kaupassa pään vajaaksi sekunniksi, mitä nyt kestää laittaa tuote takaisin hyllyyn, sillä aikaa 2 v oli hävinnyt aivan totaalisesti ja alkoi myyjät ja vartijat kaikki etsimään. 15 min meni ennenkuin löytyi.

toinen on että tulee kunnon aivastus, et näe lasta sekuntiin ja sillä aikaa katoaa nurkan taakse etkä tiedä mistä etsiä. näin käy usein. tietty jos lapsi on flegmaatikko, tällaista ei tapahdu.

ei tuo mamma pudota ikinä mitään, ei katso ikinä minnekkään kulkee vain silmä kiinni lapsissa, ei katso edes eteensä, ettei vaan katse herpaannu lapsista!

Tämä mamma ei ikinä kaiva mitää laukusta, ei pysähdy juttelemaan kenelekkään tai jos juttelee ei keskity puhumiseen vann katsoo koko ajan lapsiaan.

Hän on täydellinen... itse ihmettelen miten hän ylittää tien kun ei voi katsoa oikealle/vasemmalle kun pitää koko ajan katsoa lapsia!!

täydellinen äiti ei aivasta, ei räpäytä silmiään. Täydellinen äiti tai hänen täydellinen lapsensa ei tietenkään vahingossa tiputa mitään, joten mitään tällaisia riskejä ei ole olemassa

vaikka pudotat jotain maahan ja nostat sen niin sillä aikaa lapsi voi olla kadonnut

...

toinen on että tulee kunnon aivastus, et näe lasta sekuntiin ja sillä aikaa katoaa nurkan taakse etkä tiedä mistä etsiä. näin käy usein. tietty jos lapsi on flegmaatikko, tällaista ei tapahdu.

Pikkuinen juoksenteli viltin ympärillä ja äkkiä sai päähänsä livistää tungokseen. Ranta oli ollut täynnä ihmisiä, aurinkotuoleja, aurinkovarjoja jne.) joiden seasta oli todella vaikea lasta löytää.



Ja äitinsä oli koko ajan vahtinut, mutta tungokseen katosi nopeasti.

Koko konkkaronkka voi jäädä auton alle, jos katrasta luotsaava aikuinen ei yhtään katso eteenpäin tai mihinkään muualle, kuin lapsiin.

Toisekseen: normaalilla fysiikalla varustettu ihminen ei pysty kiinnittämään katsetta kahteen vastakkaisilla puolilla olevaan kohteeseen (leikkipuistossakaan). Tai sitten kärsii pahasta karsastuksesta.

kaksi tosi vilkasta lasta ja senpä vuoksi mun katse ei kiinnity hetkeksikään minnekään muualle kuin lapsiin kun ollaan "liikenteessä". Pienempi, 2 v. on rattaissa aina valjailla kiinni ja mikäli kävellään, niin kädestä on pidettävä kiinni, vaihtoehtoja ei ole. Puistoissa ym. saa toki leikkiä, mutta haluan nähdä lapseni koko ajan. 4-vuotiasta en myöskään päästä hetkeksikään silmistäni kun ulkoillaan. Enkä siis halua "jeesustella" mutta en ymmärrä mikä on sellaista, mikä kiinnittää vanhemman huomion niin, että sillä välin lapsi ehtii kadota...?

vaikka pudotat jotain maahan ja nostat sen niin sillä aikaa lapsi voi olla kadonnut. itse käänsin kaupassa pään vajaaksi sekunniksi, mitä nyt kestää laittaa tuote takaisin hyllyyn, sillä aikaa 2 v oli hävinnyt aivan totaalisesti ja alkoi myyjät ja vartijat kaikki etsimään. 15 min meni ennenkuin löytyi.

toinen on että tulee kunnon aivastus, et näe lasta sekuntiin ja sillä aikaa katoaa nurkan taakse etkä tiedä mistä etsiä. näin käy usein. tietty jos lapsi on flegmaatikko, tällaista ei tapahdu.

ei tuo mamma pudota ikinä mitään, ei katso ikinä minnekkään kulkee vain silmä kiinni lapsissa, ei katso edes eteensä, ettei vaan katse herpaannu lapsista!

Tämä mamma ei ikinä kaiva mitää laukusta, ei pysähdy juttelemaan kenelekkään tai jos juttelee ei keskity puhumiseen vann katsoo koko ajan lapsiaan.

Hän on täydellinen... itse ihmettelen miten hän ylittää tien kun ei voi katsoa oikealle/vasemmalle kun pitää koko ajan katsoa lapsia!!

Asuimme 1 h + kk + alkovin asunnossa. Olin mennyt alkoviin sänkyyni nukkumaan siitä erikseen ilmoittamatta. Eikä sängystä tietenkään kukaan osannut minua etsiä.

Tulimme hissillä kerrokseemme, astuimme kaikki ulos hissistä ja kun olimme noin kahden metrin päässä hissistä, 2-vuotias juoksi yllättäen takaisin hissiin ja hissin ovet sulkeutuivat ennenkuin ehdimme tehdä mitään ja hissi lähti liikkeelle. Lapsi löytyi sitten n. 15 minuutin kuluttua hotellin uima-altaalta juttelemasta vanhemman suomalaispariskunnan kanssa.

Olimme asuinalueellamme tutun naapurin pihassa. Kolme äitiä muksuineen. Ei emme juoruilleet, emme kahvitelleet sisällä vaippahousujen leikkiessä ulkona, emme edes haravoineet tms. Olimme ihan läsnä, lapsia oli yhteensä 5. Yhtäkkiä talon omistajan n. 3-vuotias poika oli poissa! Ensin huhuilimme ja naureskelimme - olihan kyseessä ihan turvallinen omakotitalon piha, jossa korkea pensasaita ja kulku kadulle vain autokatoksen kautta, jonka lähellä olimme seisoskelleet.



5 min päästä alkoi paniikki nousta, koska lähellä on kuitenkin järvenranta ja noissa 5 minuutissa lapsi olisi helposti voinut ehtiä rantaan ja pudota veteen uimapaikan laiturilta. Lopulta kaikki kynnelle kykenevät etsivät poikaa. Kului varmasti joku yli 30 minuuttia, kun isäntäperheen auton ovi aukesi ja poika tuli sieltä ulos - oli tullut liian kuuma. Kukaan ei ollut keksinyt lapsen menneen sinne, emmekä olleet kuulleet auton ovet kopsahtavan kiinni tai kiinnittäneen siihen mitään huomiota.



Väitän että olimme tarkkavaisia ja valvoimme lapsia niin hyvin kuin ikinä pystyy, koska joukossa oli myös ihan pienokaisia, joita sai jatkuvasti olla auttamassa hiekkalaatikossa.



Mutta jos poika olisi ehtinyt noiden sekuntien aikana päättäväisesti suunnata rantaan? Me olisimme ne muutamat kriittiset minuutit kurkistelleet kulmien taakse ja huhuilleet.



Se ei ihan oikeasti vaadi tämän kummempaa!

Ystäväni kadotti lapsensa uimarannalla Espanjassa Pikkuinen juoksenteli viltin ympärillä ja äkkiä sai päähänsä livistää tungokseen. Ranta oli ollut täynnä ihmisiä, aurinkotuoleja, aurinkovarjoja jne.) joiden seasta oli todella vaikea lasta löytää.

Ja äitinsä oli koko ajan vahtinut, mutta tungokseen katosi nopeasti.

että jokainen vanhempi hävittää joskus lapsensa. Se voi tapahtua vain kerran ja se voi kestää vain muutaman sekunnin mutta joskus se tapahtuu oli sitten kuinka varovainen ja tarkkaavainen vain.



Olen onnellinen siitä että meillä se on jo käynyt ja selvisimme helpolla koska tätä lapsen häviämistä olen pelännyt siitä asti kun lapsen syliini sain ja olen ollut ylitarkka jopa aaveestandardeilla lapseni vaihtimisessa. Toivon totisesti että kuulumme siihen joukkoon jolla lapsi ei katoa enää toista kertaa.