Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

No saako masennuksesta kärsivät vl-naiset ehkäistä?

Vierailija
06.07.2010 |

Erityisesti synnytysmasennuksesta. Vai onko se pätevä syy?

Kommentit (28)

Vierailija
21/28 |
17.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

todella huono paikka kysyä tollosia jos on vl. Kysy hyviltä ystäviltäsi asiaa. Täälä voi niin hyvin laittaa muka olevansa vl vaikka on oikeasti kaikkea muuta.

Tasan tarkkaan samaa mieltä! t. Matleena, vl

Vierailija
22/28 |
17.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/28 |
17.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

meilläpäin ainakin sanotaan ettei sellaista naista saa syyllistää joka masennuksen vuoksi ehkäisee. Tottakai terveys ensin kuntoon, oli se sitten mielenterveys tai fyysinenterveys.

Mitä tarkoittaa se että "terves ensin kuntoon"?

Sitten kun tää nainen on terve, ei ole enää luvallista ehkäsitä, niinkö?

Vierailija
24/28 |
17.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Etkö voi ajatella niin että jos jumala haluaa sinun saavan lisää lapsia, hän parantaa sinut ensin? Sulla on velvollisuus huolehtia niistä jo olemassa olevista lapsista. Se ei onnistu jos masennus vain pahenee. Loppujen lopuksi kukaan ei voi sinulle sanoa että tietäisi sinua paremmin miten tämä asia pitäisi tehdä. Jumalan kanssa ei ole kukaan jutellut pariin tuhanteen vuoteen. Olet ihan yhtä viisas tekemään päätöksen ehkäisystä kuin ne joilta neuvoa kysyt.

Vierailija
25/28 |
17.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

masentunut kun olin lapsi. Itsekin olen toivonut vuosia että sais vaan kuolla pois. En ole vl., mutta sen haluaisin sanoa, että masentunut äiti on hirveä rangaistus pienelle lapselle. Hoitakaa itsenne kuntoon ennenkuin edes harkitsette.

Vierailija
26/28 |
21.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen antanut itselleni luvan ehkäistä, vaikka en lääkitystä käytäkään. Vauva 10kk. Raskaus ja pikkuvauva-aika on niin kamalaa mun kohdalla johtuen mielialastani, että nyt en hetkeen sitä kestä uusiksi.

joskus kyllä vielä haluan lapsen (meillä nyt 3 lasta) mutta tällä hetkellä en tosiaan kestä sitä sietämätöntä olotilaa jonka raskaus ja vauva-aika mulle aiheuttaa.

Ja on myös väärin perhettäni kohtaan (miestä ja lapsia) että äiti on niin kamala kuin mitä mä olen raskaana ollessani.

Ei sitä ehkä pitäisi ajatella ihan noinkaan. Sehän on lyhty aika minkä lapset on pieniä. Saattaa alkaa oma uskonelämä ja seurahalutkin sitten kärsiä siitä jos ottaa elämänsä kokonana omiin käsiin. Toivon sinulle voimia ja ehkä kannattaisi jutella omassa siionissa vaikka joittenkin vanhojen wiisaitten äitien kanssa? Elämää on ennenkin eletty...

Niin, teillähän on tämä sisarten toveri-tuomioistuin joka tekee diagnoosin naisen terveydestä ja oikeudesta ehkäistä. Ja toteaa että ei-ei-ei, ei ole luvallista ehkäistä.

http://freepathways.wordpress.com/2012/02/16/hintsala-manner/

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/28 |
17.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja täysin vailla raamatullista pohjaa oleva oppi, ihmisoppi. Täytyy näin entisenä vl:na sanoa, että olette te ymmärtämättömiä, kun laitatte oman elämänne toisarvoiselle sijalle noudattaessanne näitä ihmisoppeja ja perinnäissääntöjä. Teette tekoja kelvataksenne paremmin - kenelle? Muille vl-äideille, yhteisölle? Jumala ei nimittäin vaadi tekoja, että kelpaisit. Usko ei ole teoissa. Se on armon varassa elämistä. Älkää olko armottomia itsellenne, älkääkä etenkään toisillenne! Mitä kauemmin olen ollut poissa, sitä selkeämmin näen ja ihmettelen, missä on se paljon mainostettu armo tässä liikkeessä? Kysyn vaan.

Vierailija
28/28 |
17.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka en lääkitystä käytäkään. Vauva 10kk. Raskaus ja pikkuvauva-aika on niin kamalaa mun kohdalla johtuen mielialastani, että nyt en hetkeen sitä kestä uusiksi. joskus kyllä vielä haluan lapsen (meillä nyt 3 lasta) mutta tällä hetkellä en tosiaan kestä sitä sietämätöntä olotilaa jonka raskaus ja vauva-aika mulle aiheuttaa. Ja on myös väärin perhettäni kohtaan (miestä ja lapsia) että äiti on niin kamala kuin mitä mä olen raskaana ollessani.

Ei sitä ehkä pitäisi ajatella ihan noinkaan. Sehän on lyhty aika minkä lapset on pieniä. Saattaa alkaa oma uskonelämä ja seurahalutkin sittne kärsiä siitä jos ottaa elämänsä kokonana omiin käsiin. Toivon sinulel voimia ja ehkä kannattaisi jutella omassa siionissa vaikka joittenkin vanhojen wiisaitten äitien kanssa? Elämää on ennenkin eletty...

jos hyvällä lykyllä saat 15 lasta ja valvot 30 vuotta heidän takia. se voi olla äärimmäisen rankkaa.