Pois oravanpyörästä
Ahistaa näin lomallakin ajatella arkista työ-kotityö-rumbaa. Aikaa on kerta kaikkiaan liian vähän nauttia oikeasti elämästä. Työ on mielenkiintoista, mutta aivan liian nopeatempoista ja kuluttavaa. Yksityiselämä ja perhe jää väkisin kakkoseksi jos työnsä tekee edes joten kuten hyvin.
Harkinnassa on elämänmuutos: jotain kiinnostavaa puuhastelua, jolla just ja just elää ja saa asunto- ja autovelat (ei onneksi kauhean isot) maksettua ja todellista laatuaikaa. Elämyksiä luonnossa (ehkä liitettynä siihen puuhasteluun), kotimaanmatkailua pienellä budjetilla jne....
Onko kukaan hypännyt pois taviselämästä? Miten on onnistunut?
Kommentit (3)
jälkeen palasin työelämään ja aika oli kortilla. Lapsen sairastelut uuvuttivat koko perheen. Toisen lapsen synnyttyä tiesin heti että haluan hoitaa lapset kotona siihen asti kun nuorin 3-v. Ja aion palata töihin osa-aikaiseksi, koska tiedän että kokopäiväinen työ ja perheen yhteensovittaminen on lähes mahdoton juttu!
jälkeen palasin työelämään ja aika oli kortilla. Lapsen sairastelut uuvuttivat koko perheen. Toisen lapsen synnyttyä tiesin heti että haluan hoitaa lapset kotona siihen asti kun nuorin 3-v. Ja aion palata töihin osa-aikaiseksi, koska tiedän että kokopäiväinen työ ja perheen yhteensovittaminen on lähes mahdoton juttu!
, mutta palannut osittain. Eli palannut työelämään 50% työajalla. Paljon parempi näin kuin "puuhastella" ilman rahaa kotona. Sitäkin kokeilin ja ei siitä tullut mitään. Mutta ilman muuta 100% työaika ja perhe-elemä on lähes mahdotonta sovittaa yhteen, jos vähänkään vaativampi työpaikka.