Läheltä piti! Ikävät tilanteet liikenteessä ja niistä toipuminen

monta kertaa kun olen ollut vaihtamassa kaistaa niin onkin ollut auto vieressä ja olen meinannut ajaa kylkeen. Ja jos on kaksi kaistaa kääntyville niin aina onnistun sähläämään ja kesken kääntymisen kaistakin vaihtuu, onneks kanssakulkijat painaa tööttiä kiitettävästi ni vielä ei ole sattunut mitään.

Nykyään pelkään vaihtaa kaistaa ja yritän valita heti oikean kaistan kun lähden liikkeelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle sattui eilen illalla sellanen tilanne, ettei uni oikein maistunut sen jälkeen... Ajoin 80 km/h (rajoituksen mukaan!) metsäisellä tiellä ihan rauhassa ja juttelin toisen henkilön kanssa joka istui pelkääjän paikalla. No, tällä kertaa pelkääjän paikka oli nimensä veroinen, sillä yhtäkkiä huomioni jotenkin herpaantui, en huomannut edessä olevaa kurvia ja ajoin ulos tieltä. Reagoin jotenkin vaistomaisesti ja pääsin jollain ihmeen kaupalla sieltä ojasta pois. Paniikissa painoin vielä jarrun sijasta kaasua, joten ajoin puoliksi myös vastakkaiseen ojaan... Sain kuitenkin ohjattua tien suuntaan, ja pysäytin sitten auton johonkin sivutien varteen. Paniikki tuli vasta siinä vaiheessa. Menin ihan shokkiin ja itkukin siinä pääsi, koska olin itse aiheuttanut noin kauhean vaaratilanteen. Myös häpeä oli/on sanoinkuvaamaton, koska en tunne kovin hyvin tätä autossa ollutta toista henkilöä... Hän oli rauhallinen enkä ymmärrä miten se on mahdollista. Olin ihan varma että auto on ihan paskana, mutta siinä ei ollut naarmun naarmua. Ihan kauhea olo tuli, en varmaan unohda tuota koskaan :( Ja mitä jos tuo olisi tapahtunut vaikka jossain sillalla veden äärellä...?😭 Oli kyllä elämäni vaarallisin ja samalla noloin tilanne. Aika näyttää haluaako se mun vieressä istunut henkilö nähdä mua enää koskaan :(

Onneksi et painanut sitä jarrua. Olisit voinut käydä huonosti.

Yllättävissä tilanteisessa alitajunta yleensä toimii oikein. Jarrun painaminen olisi saattanut töksäyttää auton sinne ojaan, mutta nyt saatiin kaasulla tilanne korjattua.

Jep. Itselleni eteeni on kääntynyt kahdeksankympin vauhdissa auto kolmion takaa, painoin vaistomaisesti kaasua jotta kerkeäisin tuon auton ohi koukkaamalla puoliksi leveähkön tienreunan puolelta. Jarruttaminen olisi päätynyt siihen, että olisin varmasti töräyttänyt tuon auton perään.

Vierailija kirjoitti:

monta kertaa kun olen ollut vaihtamassa kaistaa niin onkin ollut auto vieressä ja olen meinannut ajaa kylkeen. Ja jos on kaksi kaistaa kääntyville niin aina onnistun sähläämään ja kesken kääntymisen kaistakin vaihtuu, onneks kanssakulkijat painaa tööttiä kiitettävästi ni vielä ei ole sattunut mitään.

Nykyään pelkään vaihtaa kaistaa ja yritän valita heti oikean kaistan kun lähden liikkeelle

No pitäisiköhän vilkaista olan yli?

Tämä sattui pyöräillessäni. Olin aikeissa ylittää kadun, kun tietä pitkin tuli auto, jolla oli vilkku päällä oikealle, joten oletin sen kääntyvän oikealle, mutta tulikin suoraan. Onneksi auto ajoi hitaasti, joten selvisin pelkällä säikähdyksellä. Auto jatkoi matkaansa edelleen suoraan, vilkku päällä.

Olen katsonut peilit ja olan yli, mutta ilmeisesti aivot rekisteröi että vieressä tulee auto

Joku eläin jäi automme alle. Tilanteessa oli ainekset vaikka mihin, koska se sattui maantiellä kovalla vauhdilla (rajoitusten mukaan). Takanamme tuli kaksi isoa rekkaa ja toisella kaistalla vastaan koko ajan autoja. En ajanut autoa, mutta itse taisin olla kaikkein eniten järkyttynyt tuosta tilanteesta. Ensinnäkin olen eläinrakas ja itkin tuon eläinparan kohtaloa. Olen jopa yöllä sen jälkeen herännyt kauheassa ahdistuksessa ja kuullut mielessäni sen törmäyksen aiheuttaman kopsahduksen. Olen tuntenut myös valtavaa syyllisyyttä, koska emme palanneet katsomaan, miten eläimen kävi. Liikenne oli aika kova ja siinä olisi ollut vaikea kääntyä takaisin. Tunnen itseni kamalaksi ihmiseksi. En pääse tästä syyllisyydestä. 

Tuo tilanne olisi voinut aiheuttaa vaikka miten pahan onnettomuuden. Onneksi en itse ajanut autoa. Olisin varmasti aiheuttanut kolarin tai ajanut ulos tieltä. Hirvittää ajatella sitä liikennettä ja takana tulleita rekkoja. On pelottanut olla auton kyydissä sen jälkeen. 

Pelottavia tilanteita pyöräilijänä on sellaiset jossa auto on pysähtynyt suojatien ja kolmion taakse risteyksessä ja kyttää ohi ajavista autoista tilaa johon mennä. Pyöräilijän näkökulmasta tosiaan näyttää siltä että auto tekee tilaa kevyelle liikenteelle, mutta jos kuski ei älyä kevyttä liikennettä katsoa voi auto täysin yllättäen lähteä ripeästikin liikkeelle jolloin hyvässä tapauksessa syntyy vain läheltä piti -tilanne, huonommassa voi käydä todella pahasti. 

Autoilijat: Jos teillä ei ole aikomusta väistää kevyttä liikennettä niin ajakaa reilusti vaan siihen suojatien päälle tai ylikin jos tilaa riittää. Kevyen liikenteen käyttäjät voivat sitten ylittää suojatien teidän takaa eikä vaaratilanteita pääse niin helposti syntymään.

up

Olin kääntymässä mopolla ja minulla oli kolmio. Säädin siinä sitten jotain pizzalaatikon kanssa kun en meinannut saada sitä pysymään.

katsoin tuleeko autoja enkä nähnyt vasemmalle kun siihen oli parkkeerattu paku. Nooo päätin lähtä sitten  kääntymään ku sieltä pakun takaa tulee pieni pakettiauto noin 60 kymppiä ja tekee äkki jarrutuksen kun ajan sen eteen. Oneksi ei osunut ja ketään ei sattunut mutta kyllä säikäytti.

loppu matkan menin pyörätietä kun kädet tärisi järkytyksestä. Kiitos pakun kuskille kun jarrutti ajoissa ja anteeksi kun en nähnyt häntä.

Läheltä piti -tilanteita ei lasketa, enkä suostu asioimaan ihmisten kanssa jotka saavat kohtauksen jostakin, mitä ei tapahtunut. Hallitsemattomia pelkotiloja voi hoitaa terapiassa

Ajoin vieraalla, leveämmällä kuin omani, autolla ja ohitin jalankulkijaa. Näin sitten sivupeilistä, että lähdin liian varhain palaamaan omalle kaistalle ja tämä jalankulkija joutui hyppäämään syrjään, jotta ei jää alle. Tämä tapahtui vuosi sitten, enkä vieläkään ole päässyt asiasta yli. En saa öisin nukuttua kun mietin, miten tyhmä olen. Olisi pitänyt pysähtyä ja pyytää anteeksi, mutta jatkoin vaan matkaa. Olen ihan oikeasti harkinnut terapiaan menoa, mutta pelkään hänen nauravan tälle minun ongelmalle.