Muistatteko, että omat vanhempanne olisi rajoittaneet TV:n katseluanne,
kun itse olitte lapsia?
Omat vanhempani sulki tv:n ja kun lapset olivat nukahtaneet avasivat sitten sen uusiksi. En saanut katsella jotain Alfred Hitchcock-ohjelmia, mutta Safiirin ja Teräksen sain, kun olin alaluokilla.
Sitten tiedän, että mummu olisi halunnut katsoa jotain hautajaisia telkkarista, mutta kun olimme kylässä, niin äiti vaati mummua sammuttamaan telkkarin, ettei me lapset nähdä sitä.
Mutta mitään ajallista määrärajoitusta ei katselulla ollut, mutta etäisyys kyllä. Ihan läheltä ei saanut katsoa, ettei silmät mennyt pilalle. :) Nyt tuokin teoria on kumottu.
Mites teillä?
Kommentit (30)
eiköhän jokaisessa normi perheessä näin toimita.
aina hienoihin vaatteisiin katsoessaan iltauutiset. Se kun luuli että uutistenlukija näkee hänet...
Eikä siinä selittelyt auttaneet. Helmet kaulassa se aina ruudun eteen istahti..=)
Alta kymmenen ikäisenä katoin kahdeksan surmanluotia, ei jääny traumoja.
En esim. vielä 12-vuotiaana saanut katsoa Dallasia.
Olen syntynyt -75 ja koko 80-luvunkin kanavia oli peräti kaksi! Ensimmäiset paikallistelevisiotkin aloittivat joskus 80-luvulla vasta. Harva taloyhtiö liittyi kaapeliin, joten niitä kanavia oli tasan se YLE 1 ja 2. Mainostelevision ohjelmia oli siellä seassa joskus. Ilta päättyi kymmenen uutisiin.
Se siitä.
Ei ollut saippuasarjoja, lähinna asiaohjelmia ja urheilua. Viikonloppuisin joku elokuva. Taisteluparin muistan, Safiiri ja Teräs jne. Jotain hömppäkirjoista tehtyjä sarjoja: Taiteilijan tytär jne.
TV-sarja V tuli, kun olin alaluokilla. Vähän vahingossa sain katsoa pari ekaa jaksoa, jonka jälkeen vanhempani kielsivät sen. Pitkän anomisen jälkeen sain kuin sainkin katsoa sen loppuun. Vähänkö oli pelottava. Ei yleensä mitään tuollaisia saanut katsoa.
En muista, että olisi ollut mitään määrällisiä rajoituksia tv:n katsomisella, mutta tuskin niitä tarvittiinkaan. Ei kai 2-3 kanavalta niin paljoa tullut katsomisen arvoista, että lapset olisivat liikaa tv:n ääressä jumittaneet.
Mun lapsuudessa tv-kanavia oli kaksi ja kakkoselta näkyi useimmiten vain lumisadetta. Väri-tv saatiin kun olin ylä-asteella.
TV:llä oli muutenkin pienenpi rooli siihen aikaan
ne juurikaan rajoittaneet. Johtui varmaan siitä että ei silloin telkusta vielä tullut juuri mitään katsottavaa. Kielsivät kyllä välillä liian pelottavat elokuvat kun olin ihan pieni, mutta hiivin yöllä silti salaa niitä katsomaan ja jo ala-asteen lopussa katselin täsmälleen sitä mitä halusin. Tosin en kovin paljoa silti katsellut telkkua kun oli niin paljon muutakin tekemistä
T:jo pienenä kunnon kauhun ystävä
Tai siis etten saanut sitä katsoa.
Ja Peyton Place,mitta silloin olin vielä tosi pieni.
Eihän silloin ollut edes kanavia mitä katsoa. Olen aika pienenä saanut katsoa Bondeja videolta ja poliisi sarjoja mitä tuli tv:stä. Näitä katsottiin koko perhe aina.
eikä meillä rajoitettu katsomista, muuten kun pornahtavat kuvat! katsoin lapsena kaikkia kauhuelokuvia ja muitakin isosiskon ja vanhempien kanssa esim. Alien, V, Poliisi tv (ihmettelin ryöstön ja raiskauksen eroa) IT-SE yms. Ainut rajoitus oli että nukkumaan piti mennä jossain vaiheessa!!! Kavereiden luona katsoimme myös mitä halusimme.
äiti kyllä yritti kovasti, ja cartoonnetwork, vai mikä olikaan, poistettiin kun me lapset tuijotettiin sitä 24/7. isä ei ollut kovin tiukka, ja hänen kanssaan siten tuijotettiin televisioa kilpaa, ja pelattiin pleikkaria. lempi ohjelmani ala-asteella oli x-files.
oman lapseni en todellakaan anna tuijottaa sillä tavalla, vaikken kyllä henk.koht koe että tv:stä olisi minulle mitään haittaa ollut.
katsoin ihan kaikki mitä TV:stä tuli. Ärsytti kun paras ystävä (ala-asteella) ei uskaltanut katsoa kauhuleffoja kanssani. Ja ei tullut traumoja. Nykyään en voi katsoa kauhuleffoja :)
Jos jossain sarjassa oli liian jännittävä jakso, minut komennettiin nukkumaan. Esim yks Charlien enkelit jäi tästä syystä katsomatta :) Siinä oli kyse yliluonnollisesta jännityksestä. Olin ihan kauhusta kankea..
Sain kuitenkin katsoa vanhoja 60- ja 70-luvun kauhuelokuvia ja muita sarjoja.
Jos telkasta tuli jotain seksintapaista, äiti kauhisteli ja kerran mummo meni telkkarin eteen seisomaan, kun tuli "rohkea" tanssiesitys :D
8 vuotta vanhemmalta siskoltani oli kielletty kuulemma Dallasit, mutta minun kohdalla kukaan ei jaksanut enää oikein kasvattaa ja sain telkun omaan huoneeseeni (joskus kymmenvuotiaana), ettei vanhempien kanssa tullut riitaa siitä mitä katsotaan. MTV Europe kasvatti minut. Paul King, I love you.
En saanut lukioikäisenä katsoa Twinpeaksia! Syy oli kuitenkin se, että ohjelma oli täyttä roskaa ja tuli myöhään (yhdeksältä muistaakseni!!!!)
Mutta toivon että olisi. Katsoin 9 vuotta vanhemman velipuoleni kanssa kaikenmaailman kauhuelokuvat ja -sarjat lapsena ja pelkäsin niiden jälkeen kamalasti. Olen 80-luvun alussa syntynyt.
Muistan nähneeni jo pk/ala-aste ikäisenä playboyta, rikossarjoja tms. kun vaikka heräsin yöllä ja telkka pauhasi, totuin pienestä pitäen telkkaan niin etten osannut lapsena enkä osaa nyt aikuisenakaan nukahtaa ilman telkkaria joten kaikki ei lapsille sopivat myöhäisillan ohjelmat tuli nähtyä jo pienenä, muistan miten ohjelmat hämmensivät ja pelottivat, olen aina ollut muutenkin säikky. Omat lapset saavat katsoa valikoituja ohjelmia 1-2tuntia päivässä, muuten telkka pysyy kiinni lasten aikana.
V oli kielletty, jäi täysin hämärän peittoon, mistä se edes kertoi! Voisko joku kertoa...? ;) Muutenkin kaikki jännitys oli kiellettyä. Ja Dallas! Dynastiaa saatiin katsoa (vai katottinko salaa, en ole ihan varma...). Nämä siis ala-asteiässä.
Sitten myöhemmin kanavat lisääntyi ja ohjelmatarjonta. Saatiin katsoa pääsääntöisesti ohjelmat, jotka alkoi klo 21, mutta klo 22 alkavia ei. Tämä siis yläasteella/lukiossa. Kummeli oli poikkeus, se alkoi klo 22 ja sen sai katsoa :)
suosituksia noudatettiin enkä saa nut esim. katsoa polttouhreja