Totaalisen kyllästynyt työhöni, kannattaako enää näin vanhemmalla iällä vaihtaa ammattia?
Olen koko ikäni tehnyt perhepäivähoitajan töitä ja rakastanut työtäni. Mutta nyt kun työhistoriaa on takana reilu 20v niin tässä muutaman vuoden on työnteko ollut tervanjuontia. Ajattelin, että olisi ohimenevää, mutta ei. Lapset ovat vaikeampia vuosi vuodelta ja palkkaus on ihan surkea. No, en tätä kyllä rahan takia ole koskaan tehnytkään vaan rakkaudesta lapsiin, nyt vaan alkaa olla totaalinen kyllästyminen. Aloitin kesäloman ja ilmoitin jo ennen lomaani, että jään vuorotteluvapaalle tämän jälkeen, kaipaan taukoa miettiä mitä teen. Olen kuitenkin aika varma, etten enää pph:n työtä jatka.
En vielä voi kuitenkaan eläkkeellekään jäädä (olen 42v) eli pitäisi jotain muita töitä keksiä ja tietysti ensin kouluttautua.
Kommentit (9)
ja aion opisklla ihan uudelle alalle. Valnistumisen jälkeen on kuitenkin 20 vuotta työuraa edessä, joten on parempi että se on mieluisaa. t. 39-v. alan vaihtaja
Kaikilla on vain yksi elämä, eikä sitä kannata tuhlata tyytymällä johonkin, mikä tuntuu väkipakolta.
Nykyään kaikissa kouluissa on niin eri-ikäisiä ihmisiä, että "vanhempi" opiskelija ei ole mikään kummajainen. Ja sullahan on vielä aivan älyttömästi työvuosia edessä. Plussana on vielä mainittava se, että aikuisopintotuki on aivan huiman korkea, oikein kateeksi käy...
Mitä alaa mietit? Alan jo innostua puolestasi :)
Minua on aina kiinnostanut autot ja niiden korjaus. Haaveillut joskus omasta korjaamosta tmv. tai toinen vaihtoehto olisi hitsaaja tai koneistaja. Täysi vastakohta nykyiselle työlleni, mutta en oikeasti halua enää edes samankaltaiseen työhön. Aloittaessani pph:n työn lapset oli suuri osa "helppoja" ja vanhemmat välittivät lapsistaan, nyt mennään koko ajan siihen suuntaan, että lapsilla ei ole kuria ja muutenkin on kasvatus hukassa ja se pitäisi sitten pph:n tehdä vanhempien puolesta. Viimeiset 2v ollut hoidossa todella vaikeat lapset ja tämä oli se viimeinen pisara, imi kaikki voimat kun yritti saada kyseisiä lapsia käyttäytymään jne. Nyt kun tein päätöksen, että jään vuorotteluvapaalle ja mietin mitä teen niin stressi helpotti kun tietää, ettei taas loman jälkeen tarvitse ottaa lapsia. Minulla kun olisi jatkanut vielä vuoden samat lapset.
On minulla tosiaan vielä työvuosia jäljellä ja jos pitäisi koko se aika toimia pph:na niin varmasti jossain vaiheessa saisin burnoutin. Hoitolapset ovat aina tulleet minulle läheisiksi ja välitän heistä ja sitten tuntuu pahalta kun vanhemmat ei välitä lapsistaan. Näin ei onneksi ole jokaisen lapsen kohdalla, mutta valitettavan monen lapsen kohdalla kuitenkin.
Kaikilla on vain yksi elämä, eikä sitä kannata tuhlata tyytymällä johonkin, mikä tuntuu väkipakolta.
Nykyään kaikissa kouluissa on niin eri-ikäisiä ihmisiä, että "vanhempi" opiskelija ei ole mikään kummajainen. Ja sullahan on vielä aivan älyttömästi työvuosia edessä. Plussana on vielä mainittava se, että aikuisopintotuki on aivan huiman korkea, oikein kateeksi käy...
Mitä alaa mietit? Alan jo innostua puolestasi :)
ansiosidonnaisen verran ja pph:lla se ansiosidonnainen ei huiman korkea voi olla.
Suosittelen alan vaihtoa, itse enemmän tekniseltä alalta vaihdoin lähihoitajaksi kun työt loppuivat, valmistuin 42v, olen ollut tyytyväinen, varsinkin kun lähihoitajana vanhustyössä voi valita työpaikan jossa on kiva olla työssä ja aikaa vanhuksille eikä tarvitse käydä työssä mummovarastossa.
ainakin täällä perhepäivähoidon ohjaaja joutuu hoitamaan lapsia useinkin, jos hoitajalla on jotain menoa ja lisäksi kiertää hoitajien luona juttelemassa jne.
perhepäivähoidon ohjaajaksi?
8 vuotta lastentarhanopettajana. Mulla kans alkaa olla kyllästynyt olo työhön, vaikka lapsista tykkäänkin paljon, mutta ala on haastava. Nyt olen laittanut avoimia hakemusia lentoemäntäkurssille ja aion vaihtaa alaa mikäli vain kurssille pääsen. olen 33 v.
48v enkä vieläkään ole "eläkehommissa", eli pari kertaa tulee varmaan vaihdettua vielä ennen eläkettä. Nyt siis 50v. Tietty se jos joutuu kouluttautumaan vie pari vuotta, mutta tottakai kannattaa!
jos vielä vuorotteluvapaankin jälkeen tuntuu tuolta. Ehdit vielä aivan hyvin!
vuorotteluvapaan aikana. Itse olin hieman nuorempi kuin sinä aloittaessani uudelleenkouluttautumisen (valmistuin 38v), mutta olen tosi onnellinen että vaihdoin alaa. Rohkeasti vaan uusia tuulia kohti ;)