erityislasten vanhemmat; miten vierailut sujuvat?

vertaisperheiden kanssa. Sukulaisissa harvemmin, varsinkin jos ei tahdo löytyä ymmärrystä siihen että vauhtia piisaa ja mukula ei tosiaan istu hiljaa kahvipöydässä siisti jakaus päässään.



Me kutsutaan jos jaksetaan, eli tosi harvoin. Itse olen lakannut selittämästä asioita jo ajat sitten.

ap

Tunti- korkeintaan puoltoista. Siinä ajassa ei meidän paketilla ehdi vielä katastrofeja ehdi tapahtumaan.

Eli sukulaisten synttärit ja muut juhlat. Siskolle vähän ikävää, kun hän tykkäisi kyläillä muulloinkin, mutta itse en jaksa kun tuota poikaa saa koko ajan vahdata. Yleensä mennään vähäv jälkijunassa jos esim. kortissa on että alkaen klo 12 niin mennään kun vasta noin klo 15 kun suurin osa jo käynyt silloin pääsee vähän helpommalla. Kuitnkin yritetään tasaiseen tahtiin jonnekin mennä, että oppisi kuitenkin olemaan vierailulla. Ehkäpäs se tästä, kun puhe joskus löytyy ja tulee muitakin keinoja kommunikoida kuin huuto ja riehuminen. Poika nyt 4v. Helpompaa tosiaan olisi jäädä kotiin. Minua itseäni ärsyttää eniten muiden vieraiden tuijotus. Poikani pitää melko isoa ääntelyä, koska ei osaa sanoa muuta kuin oho ja sitä hokee suureen ääneen. Sitten aikuiset vahtaavat suu auki, kysyisivät suoraan jos ihmetyttää. Joskus kun huomaan, että poika hermostuu tuijotuksesta koetan lyhyesti selittää että pojalla on vaikea puheenoppimisen viivästyminen. Veljien luona käynti on helpompaa, kun osaavat jo suhtautua.

päivähoidon kautta, netistä ja yhdistystoiminnan kautta. Yleensä vaan kirjoitellaan tai chatataan, koska vierailut nyt vaatii hiukan extrapanostusta eikä aina ole paukkuja.

lapsi vie elämää sellaisilla raiteilla ettei itse ehkä tällaista elämää osannut haaveilla :( Olisi mukava vierailla ystävillä ja kun on muitakin lapsia "tavallisia" niin heidänkin takia, mutta kun siitä vierailusta ei itsellä jää muuta käteen kuin aivan ressaantunu olo kaikesta kaitsemisesta niin yleensä jää siihen. Yleensä viihdytän oman perheen kesken kun se on helpompaa niin. Vertaisperheet olis kivoja mut ei meillä sellaisia ole ja olisi kiva olla sellainen perhe jolla olisi kokemusta samanlaisistä käytösongelmista..

lapset osaavat suhtautua erilaisiin luontevammin. Eniten ärsyttää hyväntahtoiset kasvatusohjeet.

mutta käyttäytyy ja puhuu tosi erikoisesti.

Olen miettinyt, kuinka paljon asiaa pitää selitellä tai olisiko jotain erityistä keinoa opettaa tavanomaisempaa käytöstä tai edes jotain tahoa, josta saisi tukea...

ja se tuntuu hätkähdyttävän ihmisiä, koska eivät ole varautuneet asiaan. Sanonkin usein että tytöllä on autismi ja puheenkehityksen vaikeuksia niin se auttaa hiukan. Jos auttaa.

miettinyt tuota. Ollaan kyllä pyritty viettämään ihan normaalia elämää kyläilyineen, mutta varmaan lapsen "villi" käytös karkottaa joitakin ystäväperheitä, ja ymmärrän sen kyllä. Itselläkin vahtiminen kuluttaa hermoja, varsinkin kodissa jossa kaikki on tip top, ei omia lapsia jne. Omassa kodissa on vähän helpompaa.

joka on tip top, lasilintuja yms kalliita koriste-esineitä matalalla ja suihkulähde takapihalla. Voi vaan arvata mitä tapahtuu jos silmä vättää sekunninkin sellaisessa paikassa.

Meillä on 6v erityistyttö joka rakastaa ihmisiä. On kehitysvammainen eikä ole ikätasolla. Luulee että kaikki rakastavat myös häntä. Meillä tyttö tuppautuu vieraiden seuraan, menee syliin ja alkaa leikittään. Tämä on ongelma sillä olemme yrittäneet pitää vähän erillään ja saada tungettelun loppumaan, mutta se on vaikeaa, kun koko ajan pitää pitää kiinni ettei karkaan vieraan syliin.

Sitten ei totella äitiä eikä isää, eikä uskota mitään mitä sanotaan, ja siitä tulee huuto ja poru kun vaaditaan tottelemaan.

Me ei käydä kylässä kuin sukulaisten luona, jotka tuntee meidät ja tietää meidän asiat. Muualla ei käydä, eikä kutsuta muuta kuin sukulaisia.

joka on tip top, lasilintuja yms kalliita koriste-esineitä matalalla ja suihkulähde takapihalla. Voi vaan arvata mitä tapahtuu jos silmä vättää sekunninkin sellaisessa paikassa.

Ei tollasessa paikassa voi lasten kanssa olla!

Meillä on valtava stressi kun mummula on järven rannassa. Erityinen on onnistunut uimaan jo kaksi kertaa vaatteet päällä ja melkein hukuttanut itsensä.

jossa joka toinen huonekalu on antiikkia eikä niihin saa koskea. MAton hapsutkin on oiottu. Arvatkaa onko rentoa vierailla sellaisessa paikassa? :D kerran jälkeen ei tosin enää ole kutsuttukaan, joten on villistä erityismuksusta hyötyäkin.

Päinvastoin poika on erittäin suloinen ja motorisesti lahjakas. Erilaisuuden huomaa siitä että sanoja ei ole vain ääntelyä. Pahin kommentti ikinä oli kun eräissä häissä joku nainen sanoi, että sääli että noin nätti poika on tuollainen ja puettukin noin kauniisti, silloin oli lähellä etten ensimmäistä kertaa elämässäni jotakuta lyönyt. Toki joskus tuntuisi helpommalta kun "vamman" näkisi.Ja tosiaan tuo ihmisten analysointi, meille tulee kommentteja kyllä se siitä kun tulee asiaa tai sun pitää sille paljon lukea. Niin kuin ei kaikkea mahdollista olisi yritetty. Asumme pienellä paikkakunnalla eikä täällä ole vastaavanlaista ongelmaa toisella perheellä, toki jollakin lähtee puhe myöhemmin tai sanat ei muutu lauseiksi, mutta minä olisin niin onnellinen edes yhdestä merkityksellisestä sanasta. Enkä netistäkään ole löytänyt vielä keskustelupalstaa nimenomaan puhevaikeuksista kärsiville. Olisi niin ihana jutella jonkun kanssa jolla vaikeudet yhtä isoja.



Terveisin nro 5 sen 4v puhumattoman äiti

minä mielelläni kirjoittelen jos annat osoitteen t. 8v puhevammaisen tytön äiti

Terveisin nro 5 sen 4v puhumattoman äiti

[/quote]

En nyt tiedä onko tästä apua, mutta toivonkipinänä voisin kertoa eräästä tutustani, joka oli puhumaton lähes 5-vuotiaaksi. Tämän jälkeen alkoi puhetta tulemaan ja nyt on ammatiltaan puhetyöläinen. Eli toivoa on :)

jollei ole niin vaatikaa heti! halpottaa paljon sitä huutoa ja riehumista kun se tosiaan ei ole enää ainoa kommunikaation väline. Kortteja voi tehdä itsekin esim täältä löytyvillä kuvilla



http://papunet.net/tietoa/kuvatyokalu/#browse

tai

http://www.dotolearn.com/



Voi värittää ja printata ja laminoida tai muovittaa kontaktimuovilla. Yhdet kuvat sulle ja yhdet pojalle, niin niitä voi käyttää sekä ohjeistamisessa että pojan vastauksissa/kysymyksissä.



Mun lapsi on jo 13. Meidän kohdallamme ongelmat ovat nykyään paljon entistä pienempiä, sillä hän on oppinut paljon, eikä enää ole niin vahdittava. Toisten kohdalla erilaisuus tietysti vain korostuu iän kasvaessa, meillä on onneksi käynyt näin päin. Tärkeätä on ollut, että lapsi on viety niihin hankaliin tilanteisiin ja saanut tottua ja oppia käyttäytymään niissä - opastetusti tietysti, mutta ettei olla pidetty syrjässä tai piilossa, vaan harjoiteltu ja yritetty ja totuteltu. Ajan myötä tietysti on myös niiden ihmisten määrä kasvanut, jotka meidän tuttavapiirissämme tietävät, mistä on kyse ja sitä myöten osaavat suhtautua niihin pikku omituisuuksiin, joita aina sattuu. Ja minäkin olen tottunut ja tullut kovemmaksi, enkä enää korvaani lotkauta muiden taivastelulle tai paheksunnalle. Tai itse asiassa, sen paheksunnan ja arvostelun ja kasvatusneuvojen sietäminen oli aina helppoa verrattuna siihen tunnemyrskyyn, mikä sai kokea kun joku tulikin kertomaan, miten meidän poika oli käyttäytynyt hyvin tai ollut ihana. Kiitos kaikille heille, jotka sen kävivät kertomassa, vaikka taisinkin itkeä joka kerran.

en kestä sellaista riekkumista omassa kodissani.

Nyt opetellaan tukiviittomia, kun niitä katsoo mieluummin toivottavasti innostuu niistä enemmänkin. Jos joku tosiaan haluaa vaihdella kokemuksia ja kuulumisia, minulle voi kirjoittaa osoitteeseen nannukka73@gmail.com. Tälle palstalle kun aina tahtoo eksyä niitä aikuisia joilla ei toivoa paranemisesta enää ole esim. olikohan nro 20.



T nro 5