Lue keskustelun säännöt.
Kohta hajoo pää koirarodun valinnassa
27.06.2010 |
Murkku tahtoo bordercollien, periaatteessa ihan ok eli saa varmasti liikuntaa ja aktiviteettia tarpeeksi. Pentuja vaan tuntuu olevan aivan käsittämättömän vaikea saada, en kuitenkaan halua lähteä 400km päästä sitä hakemaan ja sitä ennen pari kertaa näyttäytymään.
Eli keskikokoinen, kohtuullisen turkin, hyvän pään ja hyvän terveyden, pienen dominanssin ja hallittavan metsästysvaiston, kohtuullisen koulutettavuuden omaava rotu etsinnässä??
Ja teini kovin malttamaton=)
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jää jossain vaiheessa koira hoitamatta kun teiniä lakkaa kiinnostamasta.
Hei haloo! Sisälukutaito on kiva juttu
sitä. Jos jaksaa puoli vuotta, hankitte sitten oikean koiran.
ja takuulla koira jää teiniltä hoitamatta 5 vuoden päästä kun muutta muualle opiskelemaan. En anna elämänsä väljästi elänyttä koiraa mukaan kaupunkiin kerrostaloon.
Ap=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ehkä koiramaailman kaunotar, mutta omaa kaikki luettelemasi ominaisuudet ja vielä enemmänkin. Upea rotu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Schapendoes-kun haluat pestä kuraa ympäri vuoden :)
voin suositella lämpimästi :)
Onko sinulla schapendoes?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Englanninspringersspanieli - suurin spanielirotu eli ihan hyvän kokoinen, reipas ja iloinen, metsästysviettiäkin, seurallinen ja perusterve.
saa juosta eläinlääkärillä yhtenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai (lyhytkarvainen) collie? Tai keskikokoinen villakoira (lammasleikkauksessa pidettävä, ei mikään palloturkki)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki toivomukset täsmäävät. Ja värityksiä on vaikka minkälaisia eli varmasti löytyy mieleinen :D
Sekalinjainen kultainennoutaja, labradorinnoutaja tai esimerkiksi novascotiannoutaja. Viimeisessä saattaa toki olla liian vahvana metsästysvietti, riippuen tietysti mitä koiran kanssa haluaa harrastaa. Tollereiden kanssa kuitenkin onnistuu metsälajien lisäksi myös agility ja toko.
Suomen lapinkoira ja saa pisteitä täältäkin.
Mutta on ne bortsut vaan sen arvoisia ;)
omaa suosikkirotuaan täysin tietämättä ap:n perheen olosuhteista, koulutusvalmiudesta, kyvyistä ja kiinnostuksista:)
Huoh!
omaa suosikkirotuaan täysin tietämättä ap:n perheen olosuhteista, koulutusvalmiudesta, kyvyistä ja kiinnostuksista:)
Huoh!
ajaa sieltä 400km päästäkin. Ei ole pitkämatka ajaa vaikka kahteenkin kertaan kun koira teillä sitten seuraavat 10 vuotta.
Oon aina ihmetellyt miksi eläin pitäisi saada naapurista ja sitten tingitään mielummin esim rodusta tai terveydestä kunhan on lyhyt matka...
Älkää ihmeessä antako matkan olla esteenä! On hyvin pieni vaikka muutaman kerran ajella (tai mennä junalla) tuo 400km edestakaisin ja sillä tavoin saada hyväluonteinen ja terve koira useaksi vuodeksi.
Ensimmäisen koirani otin juuri sillä kriteerillä, etten jaksanut ajaa kauas (tai vanhemmat sen kriteerin kyllä asetti), ja sainkin hermoheikon tapauksen, joka puri itseäni useita kertoja (olin 14v enkä todellakaan uskaltanut kertoa vanhemmilleni, sillä pelkäsin, että he antavat koiran pois) ja oli muutenkin kaikkea muuta kuin kiva kaveri.
Seuraavaa koiraa hain pitkään, ja lopulta löysin kasvattajan 700km päästä. Sieltä sain koiran, joka yhä edelleen porskuttaa tuossa rinnalla ja toimii melkein kuin ihmisen mieli.
Bordercollie on rotu, jossa on huonoja koiria (juurikin heikkoja hermoja, aggressiivisuutta, arkuutta), joten kasvattajaan kannattaa panostaa ja todellakin nähdä ainakin pentueen emä ja mahdollisuuksien mukaan myös isä.
Koira elää hyvässä lykyssä sen 15 vuotta, ja se on lyhyt aika jos koira on kaikkea mitä toivoa saattaa, mutta pirun pitkä aika elää sellaisen koiran kanssa, jossa on luonteen tai terveyden puolesta jotain vikaa.
jää jossain vaiheessa koira hoitamatta kun teiniä lakkaa kiinnostamasta.