Lue keskustelun säännöt.
mies lähti eilen
27.06.2010 |
ilmoitti olevansa kyllästynyt perhe-elämään.Koko ajan vituttaa ja elämä vaan lipuu ohi.
Ja mut jätettiin selviämään yksin.Olen helvetin vihainen.Millä pokalla äijä vaan feidaa kun vähän kyllästyttää?Kyseinen pösilö on aina saanut määrätä ajankäyttönsä ja omat menonsa.
Mukava päätös juhannukselle.Siinä meni "ydin"perhe.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no kai se sitten on hyvä.Silti mua v-ttaa ja ankarasti.Vastuuton paska.Ikinä en ota enää yhtään äijää.Ja huom!olen vielä shokissa ja tolaltani, siksi nämä angstit.
mistä lie lähiöbaarista bongattu aikoinaan...
Miehen nuorin veli teki saman tempun omalle vaimolleen jokunen vuosi sitten ja jankutti koko ajan että elämä menee ohi. Voi hyvä ihme sentään, ihan kuin hänen elämänsä olisi se ainoa tärkeä eikä ymmärtänyt että tätähän se elämä nimenomaan on.
En tajua mitä ihmettä ELÄMÄ osalle ihmisistä on, ellei se ole ihan sitä mitä he elävät.
sain vinkin etsiä infoa narsistisesta luonnehäiriöstä ja sieltähän löytyi yhteneväisyyksiä ja paljon!Sosiaalinen sulavuus puuttuu mutta huh huh niitä muita piirteitä.Ne löytyy mun miehestä.Hyvä että lähti.Vaikka tajuan nyt myös sen että vaikea taistelu tässä on edessä joka ikisestä asiasta.Mutta meneehän se kesä näinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lähiöbaarista olisi todennäköisesti löytynyt paljon mukavampi ja helpompi tyyppi...
kiva kakkonen kun tsemppaat naista-
otan osaa ap- kyllä kunnon miehiäkin löytyy- ja ota iisisti- mies yleensä palaa, kun tulee nälkä ja rahat loppuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama tilanne, tosin minä naisena olen se jonka tekisi mieli lähteä. Olen totaalisen kyllästynyt lasten ainaiseen huutoon, oman ajan jatkuvaan puutteeseen ja siihen työleiriin joka kotona vallitsee.
Haaveilen yksin asumisesta, mutta järki sanoo että eihän tässä nyt voi lähteä enää kun lapset on.
Minua kiehtoisi siinä lähtemisessä se, että saisin oman rauhan aina viikoksi, kun lapset olisivat isällään joka toinen viikko. Nauttisin yksinäisyydestä, tapaisin kavereita, matkustaisin, kävisin tatterissa, kahvilla, shoppailemassa ihan rauhassa. Ei aina tarvitsisi ajatella sitä pian edessä olevaa kakaroiden karjuntaa ja kotihelvettiä.
Lapsia olemme toivoneet, mutta elämän rankkuuden myötä olen todella uupunut tähän ja suoraan sanoen kaduttaa että tuli lapset tehtyä!
Kyllä mullakin on välillä pinna (ihan helvetin) kireänä ja rasittaa oikein huolella.Ja haluaisin olla yksin, lapseton ja sinkku.Mutta tässä ollaan ja vastuu on kannettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on TÄYSIN samat fiilikset... Mutta en aio lähteä mihinkään, itsepä tähän rupesin. (Olen siis nainen.)
Näinhän se menee, että pakko se on vastuunsa kantaa kun kerran tähän on ryhtynyt. Enpä vain olisi tällaiseen ryhtynyt, jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää ja mitä ajattelen äitiydestä muutaman vuoden päästä.
Miesten on helpompi lähteä kuin naisten, jotka kuitenkin ovat niitä äitejä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaapi ukkosi tulla muutaman päivän päästä häntä koipien välissä takaisin.
Itse ajattelen sen "elämä menee hukkaan" lauseen siten, että tässä menee oma elämä hukkaan.
Tällä hetkellä elän vain lapsille, olen vain äiti. Elämä äitinä ei tällä hetkellä tuota minulle minkäänlaista iloa tai tyydytystä. Koen siis elämäni menevän hukkaan, koska en ole iloinen tai onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelen sen "elämä menee hukkaan" lauseen siten, että tässä menee oma elämä hukkaan.
Tällä hetkellä elän vain lapsille, olen vain äiti. Elämä äitinä ei tällä hetkellä tuota minulle minkäänlaista iloa tai tyydytystä. Koen siis elämäni menevän hukkaan, koska en ole iloinen tai onnellinen.
Mutta mäkään en halua erota, tein sen jo kerran ja kun näin mitä se lapselle aiheutti, niin toiste en sitä halua. Itseä vaan kaduttaa, että en oppinut jo kerrasta...
No, ei kai tässä auta kun kärvistellä vielä ainakin 15 vuotta, sitten ehkä voi elää vaihteeksi itselleenkin.
Nykyäänhän oma elämä menee tässä "hukkaan" kun elämässä ei muuta ehdi tekemään kuin siivoamaan sotkuja, auttamaan, ottamaan muita huomioon, järjestämään ja hoitamaan asioita ja tekemään töitä.
Itse ajattelen sen "elämä menee hukkaan" lauseen siten, että tässä menee oma elämä hukkaan. Tällä hetkellä elän vain lapsille, olen vain äiti. Elämä äitinä ei tällä hetkellä tuota minulle minkäänlaista iloa tai tyydytystä. Koen siis elämäni menevän hukkaan, koska en ole iloinen tai onnellinen.
Siis ihan mielenkiinnosta ja vakavasti. Mitä tekisit, jos sinulla ei olisi lapsia? Miten elämäsi oli tarkoituksenmukaisempaa silloin? Miten olisit onnellisempi?
Itsekin toivon että työleiri helpottaa kun lapset kasvaa.Ja koko ajanhan tämä on helpottanut.Lapset nyt 3v ja 5v.Ja saan jo käydä yksin suihkussa.Tähän vielä lisään että mies on aina saanut käydä yksin suihkussa, minä en.Perhe-elämä on haasteellista ja toisinaan todella rankkaakin.Mut silti.Isi lähtee ja äiti jää hoitaa hommat.
kun sinkkuelämä onkin niin yksinäistä. Varaudu siihen.
itse olen aina saanut käydä suihkussa yksin ja
saan melko paljon vapaa aikaa, mutta jos mulla olisi paljon rahaa lähtisin heti ja jättäisin mieheni ja poikani. Toki ottaisin pojan viiko ja viikko.
Haluan olla todella ykisin.
kyllä muakin välillä v-ttaa.Sehän on normaalia.Mutta mies ei osaa edes sanoa miten elämä lipuu ohi ja mitä asioita kokee missaavansa.Paitsi ettei halua laittaa aikaa meihin kun aikaa menee jo töihin, sosiaalisiin kuvioihin ja rentoutumiseen (kaikki siis ilman meitä).