Lue keskustelun säännöt.
Mies ei sit tainnut muistaa mun synttäriä, kuitenkaan.... :-(, 35 v.
19.01.2009 |
Ois niin kiva saada joskus jo AAMULLA ne onnentoivotukset, ja lahjakin...
nyt oon muistuttanut asiasta etukäteen MONEEN kertaan aina ohimennen ja hyvin suoraankin. Moneen kertaan antanut vinkkejä sopivista lahjoista.
No ei edes onnentoivotusta tullut aamulla. Ja tuskin se on mitään lahjaakaan sitten hommannut, sille on niin ylivoimaisen vaikeeta jotenkin hoitaa asioita ajoissa, vaikka niistä kuinka puhuisi hyvissä ajoin.
Ja tuskin se tänäänkään ehtii mitään enää hommaamaan (vaikka muistaisikin), niillä on joku myöhäinen palaveri tänään + meille tulee anoppi kylään, joten sille tulee tosi kiire kotiin.
Sillä on tapana aina kuitata lahjan puuttuminen niin, että se tuo sitten jotain päivän myöhässä (kun oon eka pahottanut mieleni), ja yrittää selittää että se onkin vaasta se juhlapäivä ja se varsinainen juhlapäivä oli vaan aatto (niinkun jouluaatto...) ihme logiikka.
Sama aina äitienpäivät ja kaikki. Mä sen sijaan aina ostan ja hommaan sille lahjat.
Se täyttää seuraavaks 40v ja suunnittelin jo yllätysbileitä mutta taidanpa jättää. (Ei sekään järkännyt mulle mitään kun täytin 30v., mä toteutin aikanaa sille unelmaloman yllärinä.)
No, ei se maailma tähän kaadu mutta jotenkin tuo on aina niin välinpitämättömän tuntuista.....
Kommentit (33)
voin sanoa että ette te ole sen tyytyväisempiä vaikka kuinka huomiosi kaikki merkkipäivät..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos SINUN vaimosi oli sinulle kiukkuinen synttäreistä huolimatta (tuskin hänkään niiden TAKIA oli kiukkuinen), niin älä sinä ala yleistämään sitä kaikkiin naisiin.
Eihän se merkkipäivä kenenkään avioliittoa ratkaise. Mutta jos mies systemaattisesti viisveisaa kaikki naisensa huomioimisen, niin kyllä se on aika selvä mittari siitä, missä määrin se vaimo miehelle on tärkeä.
naiset aina mielellään puhuu siitä miten heidän tunteitaan on loukattu ja eikä huomioida. Koskaan ne ei täälläkään näe ketjuja miten tuli miestä loukattua, kiukuttelemalla mitättömistä synttäreillä.
Tai eihän ne ole koskaan "mitättömiä", pienikin asia voi saada suuret tunteet peliin ja silloin asiasta tuli suuri.
(mies ) Ostin sulle kukkasia.
(vaimo ) Jaa. Miksi?
- No ostin kun ajattelin että kaipaat kukkia.
- Onko tapahtunut jotain?
- Ei. Miten niin?
- No kun ostit kukkia.
- Siis mä ostin kukkia ihan vaan ostamisen ilosta.
- Et siis mua varten. Ostamisen ilosta. Luulekko saavas sillä perusteella?
- No en. Ostin kukkia, kun olet sanonut etten mä koskaan osta kukkia ja kun ne sattui eteen ja oli halpoja.
- Nii just! Halpoja. Et voi yhtään niinkuin sijoittaa meidän suhteeseen.
- No voi hitto. Nytkö sä suutuit?
- EN!
- Oikeasti. Hankala tässä on tuoda kukkia kun sä suutut niistä.
- En mä kukista suutu. Ne on ihania, mutta miksi sä ostit niitä nyt?
- Voi luoja. Anteeksi että mä ostin kukkia. Voin viedä ne pois.
- Älä vie. Ne on ihania. Ihmetyttää vaan miksi sä ostit nyt.
- Ok. Selvä. Mä en osta enää kukkia sitten jos niistä nousee poru.
- Sä et siis halua ostaa mulle kukkia?
- Täh? No haluan ostaa!
- Älä huuda! No miksi ihmeessä sä sitten et yleensä osta mulle kukkia? Ainoastaan silloin kun tekee mieli tai on tapahtunut jotain.
- No just! Niinpä. Vain silloin kun tekee mieli. Ei mun tee aina mieli. Ja just nyt ei tosiaan tee mieli. Ostin vaan kukkia. En mä nyt halua seksiä.
- Sä et siis halua mua?
- Uskaltaakohan tähän vastata?
- Tulee vaan sellainen olo nyt että sä et halua mua.
- No haluan. Herran jestas. Tottakai mä haluan sua!.
- Huomaa että sä olet mies. Huudat koko ajan ja ajattelet vaan seksiä.
- Kuule. Mä tulin just kotiin. Väsyttää ja on ollut pitkä päivä. Ja mä ostin vaan kukkia.
- Ei kukat ole vaan kukkia. Ne on romanttinen ele ja normaalisti mies haluaa huomioida naisen tarpeet ostamalla kukkia.
- Niin just! Sitä mä yritin selvittää!
- Miksi sä taas huudat? Niin, mut kun sä et osta kukkia ilman että on joku juju.
- Oikeesti. Lopeta nyt. Annetaan noiden kukkien olla nyt. Onko jotain ruokaa?
- SIKA! Ensin sä tuut ovesta sisään kukka puskan kanssa ja sitten kysyt onko jotain ruokaa. Luuletko että mä olen täällä sua varten palvelemassa ja pyllistelemässä heti jos sä tuot kukkia.
- En mä tuonut kukkia sen takia. Ja ainahan sä teet ruokaa. Äläkä sä huuda koko aikaa.
- AI! Mäkö en saa ilmaista tunteitani koskaan!! Ja kauanko meni että tuon huomasit että mä teen aina ruokaa?
- Mä en sano nyt mitään.
- Niinkuin yleensä. Sä et puhu koskaan mistään mitään.
- No uskaltaako tässä puhua kun aina asia kääntyy väärin päin.
- Ei ne mitään väärin päin käänny. Itsehän alotit!
- Jaa tuomalla kukkia?
- Niin!
- No nyt on selvä että mä en tosiaan enää tuo kukkia..
- Sä et siis välitä musta, kun et halua tuoda edes kukkia.
Seuraa viiden minuutin hiljaisuus. Keittiöstä kuuluu ääni, johon vaimo aloittaa:
- Ei jumalauta. Miksi ihmeessä sun pitää heti kotiin tullessa avata kaljapullo. Mitä nyt on tapahtunut kun toit kukkia ja heti alat ryypätä !?!
Meillä on pienenä juhlittu synttäreitä ja nimppareita. Ja toisia ja kolmansia nimiäkin (joiden juhliminen tosin isompana nolotti). Mä kans ärsyynnyin toissa vuonna mieheltäni saamasta joululahjasta, mutta nyt hänen antamastaan lahjasta on moninkertaimpi ilo kuin toivomastani kirjasta.
Mutta nykyään en enää kauheasti pyydä ja jos pyydän, niin en siltisuutu, jos ei tuliskaan sitä mitä pyysin. Ostan sitten itse itselleni lahjan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva ois aina tietää miten kävi....
Jos toinen aina vaan antaa ja toinen saa, niin ei kyse ole kostosta jos joskus jätät väliinkin.
Minä unohtaisin sinuna tyystin seuraavat miehen synttärit ja isänpäivän. Toteaisin vaan, että eiks meidän perheessä ole tapana olla muistamatta!
No tähänhän mies voi sitten ajatella, että ok, ei muisteta sitten synttäreinä ja äitienpäivänä, jos se kerran on perheen tapa. Ja vaimo voi olla aivan varma, ettei mitään muistamisia tule jatkossakaan. Nyt vain ei voi oikein valittaa siitä kenellekään, sehän on nyt "perheen tapa".
Ja sitten miehistä valitetaan, etteivät osaa puhua ja muuten hoitaa parisuhdettaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos toi on asenne että en sit osta minäkään, niin tulee oikeastaan myöntäneeksi sen että ei oikeastaan koskaan olekkaan ostanut vilpittömästä halusta ilahduttaa toista.
Kyllä minä ainakin muistan puolisoa ihan ilman vastamuistamis vaadetta...
Ole onnellinen siitä, että ongelmasi on tuota luokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä oli tota samaa alussa, mutta 8 vuodessa on tottunut siihen, että mun päivät pitää juhlia isosti ja ajallaan. Miten ilmaiset mielipahasi miehelle? Siis tajuaako oikeasti, että loukkaa... meillä riitti yksi iso parku (sopivasti pms ja kaikki surkeesti muutenkin, niin annoin oikein tulla), noin parin vuoden yhdessäolon jälkeen. Sen jälkeen on lahjat hoituneet joka kerta ajallaan. Pikkumaista ja minäminä-ajattelua ehkä, myönnetään. Mun mielestä vaan myös synttärimuistamisten pitäisi olla molemminpuolisia, niin kuin muunkin huomioinnin parisuhteessa.
toisaalta kun tunnet miehesi, niin...
En halua puolustella,m mutta tuskin tekee sitä tahallaan. Tietysti ajattelemattomuudelta tuo tuntuu ja välinpitämättömyydeltä. Sano hänelle suoraan, että olisi kiva jos edes sen päivän muistaisit.
Toisaalta, meillä ei ihmeemmin synttäreitä juhlita. Onnittelut riittävät. Ja viimeeksikin ostin itselleni yhden hyvän kirja, joka oli sitten syntymäpäivälahja minulle =). Sanoin siis miehelle, ettei tarvitse ostaa mitään, kun olen jo lahjan hankkinut.
Yleensä aina itse muistan kaikkien synttärit, mutta pari vuotta sitten kävi niin, että unihdin miehen synttärit. Tai muistin illalla ja ei ollut mitään lahjaa...
Toisaalta ymmärrän harmistuksen, kun itse kuitenkin muistat ja jaksat järjestää yllätyksiä ym. Tee niin, että et järjestä mitään ihmeellistä miehen seuraaville synttäreille ja anna lahja pari päivää myöhässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt oon muistuttanut asiasta etukäteen MONEEN kertaan aina ohimennen ja hyvin suoraankin. Moneen kertaan antanut vinkkejä sopivista lahjoista.
toisaalta mies tietää että tää on mulle tärkeetä, kun ikinä lapsuudessani ei mun synttäreitä juhlittu (vanhemmat ei ostaneet lahjoja eikä viettäneet niitä) - siksi ne on mulle nyt jotenkin tärkeät, hyvitystä vanhasta...
No, ei se toki sinänsä tahallaan tätä tee, ei vaan osaa kertakaikkiaan suunnitella.
Oon mäkin useampaan kertaan vuosien varrella selkeästi mielipahaa näyttänyt ja purkanut, luulis että se jo pelkäis mun reaktiota jos unohtaa... :-). No ei vaan, en mä ihan niin hirvee oo, mutta siis tietää kyllä että voin pahottaa mieleni.
Kerran en ostanut sille mitään tai jotain tosi pientä, ja sanoin että en hommanut nyt isänpäiväksi kun en mäkään saanut äitienpäivänä. Vähän se tuntui olevan silloin kummissaan. Ja viimeksi oli myös aika pieni isänpäivälahja (rahallisesti), mutta oli kuitenkin ajateltu häntä... silti tuntui vähän olevan pettynyt,...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikein ei mene koskaan!
T: mies joka just järjesti vaimolleen synttärit. Oli lahjat, kakut, kukat, leffat, ja pitkät lounaat.... mutta ei, ei tullu vaimon mieli iloisesksi vaan riita saada pystyyn.
Niin ja kaikki oli ajallaan, etukäteen hommattu ei tarvinnut muistutella
Kylläpä vituttaa.......
eikö ne 364 muuta päivää kerro enemmän?
Minusta on ihan turha odottaa, että muistais mun synttäreitä... Hyvä jos lasten synttärit muistaa. Jos ei ole mitään odotuksia synttäreistä, niin joskus voi jopa yllättää positiivisesti, kun onkin vahingossa muistanut! Äitienpäivän kyllä muistaa siitä, kun lapset ovat hoidossa väkertäneet kortit ja puhuvat siitä, niin mieskin muistaa jotain pientä lahjaa hankkia.
Muuten kuin silloin, kun olet pettynyt, pahastunut ja purkaudut.
Kirjoituksistasi saa sen kuvan, että sinulle lahjat ovat jokin symboli välittämisestä. Jos et saa lahjoja, niin et saa varmuutta siitä, että toinen rakastaa sinua. Ja kun annat toiselle lahjan, niin kyttäät vain hänen reaktiotaan, että onko toinen pettynyt siitä pienestä muistamisesta.
Minä luulen, että lahjoja enemmän teidän suhteenne kaipaisi sanoja.
Vähän se TUNTUI olevan silloin kummissaan. Ja viimeksi oli myös aika pieni isänpäivälahja (rahallisesti), mutta oli kuitenkin ajateltu häntä... silti TUNTUI vähän olevan pettynyt,...
ap
Sinä kun et ostanut niin en minäkään....
i]toisaalta mies tietää että tää on mulle tärkeetä, kun ikinä lapsuudessani ei mun synttäreitä juhlittu (vanhemmat ei ostaneet lahjoja eikä viettäneet niitä) - siksi ne on mulle nyt jotenkin tärkeät, hyvitystä vanhasta...
No, ei se toki sinänsä tahallaan tätä tee, ei vaan osaa kertakaikkiaan suunnitella.
Oon mäkin useampaan kertaan vuosien varrella selkeästi mielipahaa näyttänyt ja purkanut, luulis että se jo pelkäis mun reaktiota jos unohtaa... :-). No ei vaan, en mä ihan niin hirvee oo, mutta siis tietää kyllä että voin pahottaa mieleni.
Kerran en ostanut sille mitään tai jotain tosi pientä, ja sanoin että en hommanut nyt isänpäiväksi kun en mäkään saanut äitienpäivänä. Vähän se tuntui olevan silloin kummissaan. Ja viimeksi oli myös aika pieni isänpäivälahja (rahallisesti), mutta oli kuitenkin ajateltu häntä... silti tuntui vähän olevan pettynyt,...
ap
[/quote]
Olen kohtalontoverisi. Mies ei noteeraa minua jouluna, ei synttäreinä, ei äitienpäivänä. Ei nimipäivinä, ei hääpäivinä. Arkisin ei yllätä kukilla tai vaikka vaan sillä, että olisi teetä valmiina, kun tulen iltavuorosta kotiin. Kotitöistä tekee vain absolut pakollisen, jota erikseen häneltä pyydän, oma-aloitteisesti vain harvoin jotain.
Kirjoittaja 25 sen ilmaisi hyvin: kyse ei ole rahasta tai tavarasta - sitä on minulla omasta takaa riittävästi. Kyse on ylipäänsä HUOMIOIMISESTA. Jos puoliso jatkuvasti noteeraa toisen juhlapäivinä ja arkisinkin, normaaliälyisen ihmisen (KYLLÄ, jopa miehen) luulisi tajuavan sanomattakin, mitä vaimo pitää tärkeänä.
Vai väitättekö, että vastavuoroisuus ei ole normaalia käytöstä? Että sellaista odottava on nipo ja tyhmä?!
Jos voisin, eroaisin.