Pitäisikö tosissaan loukkaantua anopille?

Minäkin ymmärrän tuon "pahan näköinen" niin, että sairaan näköinen tms. Ainakin länsimurteissa näin.

Oli vain huolissaan lapsesta, niin kuin tietysti tekin. Siitä huolimatta ymmärrän hyvin jos loukkaannuit, eihän hänen huolensa kuitenkaan oikeuta vauvaa noin kommentoimaan. Kyllä minullekin tulisi olo, että anoppi ei usko, että pystytte vauvan hoitamaan. (vaikka sitä hän tuskin tarkoitti). Sammakoiden laukominen ei ole hyväksyttyä vaikka sen tekisi kuinka hyvin aikein. Ja kun vanhemmat ovat muutenkin väsyneitä ja huolissaan, niin sitä on vielä herkempi kaikille kommenteille. Miten miehesi reagoi? Oikeastaan minusta on kaksi vaihtoehtoa. Joko unohdatte koko asian ja kuittaatte sen sillä, että kyseessä on tyhmä lausunto, mutta ei kuitenkaan pahansuopa. Toinen vaihtoehto on ystävällisesti kertoa anopille tilanne rehellisesti, eli että olette itsekin olleet huolissanne ja asialle tehneet kaiken mahdollisen. Lähinnä haluatte anopilta tukea ja kysytte sitten neuvoa, jos sitä haluatte.

Huomaa: hän ei sanonut mitään heti, ei halunnut loukata, vaan mietti yli yön ja sanoilla "pahan näköinen" ei tarkoittanut rumaa tai kamalaa vaan "huolestuttavan sairaan näköinen".



Anoppisi ei tiedä kaikkea sitä, mitä te tiedätte eli tilanne OK, ei mitään hätää. Hän olettaa, että jotain on nyt jätetty kertomatta, jotta hän ei pelästyisi.



Minusta anoppisi toimi hyvin hienotunteisesti. Moni muu olisi voinut kauhistella päin näköä, että on se kamalan näköinen rääpäle.

Mun lähipiirissäni vanhemmat ihmiset käyttävät sanoja "pahan näköinen" nimenomaan merkityksessä huolestuttavan sairaan näköinen. Eli ihan eri asia kuin ruma. Voit kääntää anopin sanoman näin: "Lapsi oli minusta kovin sairaan/heikon näköinen ja se huolestuttaa minua."



Silti ymmärrän ärsyyntymisesi erinomaisesti. Mulla on pahasti allerginen lapsi ja tuntuu, että suuri osa ajasta menee lapsen syömisten, ravitsemuksen ja allergioiden pohtimiseen. Kyllä minullakin hieman kiehahtaisi, jos joku tulisi sanomaan, että meidän pitää keskittyä nyt siihen asiaan. Mutta toisaalta ulkopuolinen ei voi tietää, kuinka paljon asian eteen on jo tehty.



Toisaalta syömisessä on se jännä puoli, että mitä enemmän siihen vanhemmat keskittyvät, lapsi vaistoaa sen ja saattaa reagoida juuri syömislakkoilulla. Omani teki juuri näin eikä se ole harvinaista. Syöminen parani, kun lakkasin kiinnittämästä lapsen syömiseen huomiota. (Meillä ei onneksi ollut paino-ongelmaa, joten uskalsin tämän tehäd.) Hankala tilanne, kun pakko olisi saada syömään, mutta siitä ei saisi stressata. Anopin neuvo keskittyä vain lapsen syöttämiseen saattaa kuitenkin kääntyä itseään vastaan.

Mun lähipiirissäni vanhemmat ihmiset käyttävät sanoja "pahan näköinen" nimenomaan merkityksessä huolestuttavan sairaan näköinen. Eli ihan eri asia kuin ruma. Voit kääntää anopin sanoman näin: "Lapsi oli minusta kovin sairaan/heikon näköinen ja se huolestuttaa minua."



Silti ymmärrän ärsyyntymisesi erinomaisesti. Mulla on pahasti allerginen lapsi ja tuntuu, että suuri osa ajasta menee lapsen syömisten, ravitsemuksen ja allergioiden pohtimiseen. Kyllä minullakin hieman kiehahtaisi, jos joku tulisi sanomaan, että meidän pitää keskittyä nyt siihen asiaan. Mutta toisaalta ulkopuolinen ei voi tietää, kuinka paljon asian eteen on jo tehty.



Toisaalta syömisessä on se jännä puoli, että mitä enemmän siihen vanhemmat keskittyvät, lapsi vaistoaa sen ja saattaa reagoida juuri syömislakkoilulla. Omani teki juuri näin eikä se ole harvinaista. Syöminen parani, kun lakkasin kiinnittämästä lapsen syömiseen huomiota. (Meillä ei onneksi ollut paino-ongelmaa, joten uskalsin tämän tehäd.) Hankala tilanne, kun pakko olisi saada syömään, mutta siitä ei saisi stressata. Anopin neuvo keskittyä vain lapsen syöttämiseen saattaa kuitenkin kääntyä itseään vastaan.

Varmasti ajattelematon kommentti johtui pelästymisestä, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä hillitsemään kielensä. Luulisi hänen itsekin ymmärtävän, kuinka herkkä pienen vauvan äiti on. Asiat (myös ne negatiiviset) voi sanoa nätimmin. Suomalaisten tapa "sanoa asiat suoraan" on kyllä usein vittuilua ja paasaamista.

Mä luulen, että anopppisi ei myöskään tajua kuinka henkisesti raskasta sairaan lapsen hoito voi olla. Se on mielessä jatkuvasti ja on yllättävän kuluttavaa. Mulla oli kaveripiirissä ennen oman lapsen saantia moniallergisia lapsia ja vähän luulin ymmärtäväni kuinka raskasta se voi olla. En kuitenkaan tajunnut sitä henkistä huolta ja huolen kokonaisvaltaisuutta sekä kuinka paljon siihen voi mennä aikaa. Ne näkyvät jutut eivät ole se rasittavin homma ollenkaan, minkä ulkopuoliset huomaavat.



Mä epäilen, ettei edes lapsen isovanhempi voi sitä tajuta, jos ei ole itse kokenut. Jaksamista sulle, luulen vähän ymmärtäväni miksi olet niin herkkänä asiasta etkä jaksaisi enää oikean huolen ohella puolustella ja selittää jatkuvasti muille mitä teette ja miksi.



t. 13

Jos olet, niin jäitte mieleen vaikken silloin vastannutkaan. Joka tapauksessa: ymmärrän suuttumisen ihan täysin, mutta luultavasti tuossa se pahin on se, että olette yrittäneet ihan kaikkenne, mutta silti joku tulee ja kyseenalaistaa. Kokemuksesta voin sanoa, että se tuntuu ihan kamalalta, mutta loppupeleissä kyse on siitä, että tällä hetkellä teidän elämä pyörii niin kovasti tuon syömisen ja painon ympärillä, että kaikki siihen liittyvä sattuu monin verroin enemmän kuin normaalisti...



Ei ollut asiallinen kommentti anopilta, mutta ei sellainenkaan, että tuntuisi, että olisi tahallaan pahaa tahtonut. Yritä jaksaa. Tsemppihalit täältä!

Oli vain huolissaan lapsesta, niin kuin tietysti tekin. Siitä huolimatta ymmärrän hyvin jos loukkaannuit, eihän hänen huolensa kuitenkaan oikeuta vauvaa noin kommentoimaan. Kyllä minullekin tulisi olo, että anoppi ei usko, että pystytte vauvan hoitamaan. (vaikka sitä hän tuskin tarkoitti). Sammakoiden laukominen ei ole hyväksyttyä vaikka sen tekisi kuinka hyvin aikein. Ja kun vanhemmat ovat muutenkin väsyneitä ja huolissaan, niin sitä on vielä herkempi kaikille kommenteille. Miten miehesi reagoi?



Oikeastaan minusta on kaksi vaihtoehtoa. Joko unohdatte koko asian ja kuittaatte sen sillä, että kyseessä on tyhmä lausunto, mutta ei kuitenkaan pahansuopa. Toinen vaihtoehto on ystävällisesti kertoa anopille tilanne rehellisesti, eli että olette itsekin olleet huolissanne ja asialle tehneet kaiken mahdollisen. Lähinnä haluatte anopilta tukea ja kysytte sitten neuvoa, jos sitä haluatte.

Tuollaiset ihmiset, jotka ovat mielestään kaikkitietäviä eivätkä usko muiden osaavan asioita hoitaa, ovat sietämttömiä.

Ja miksi niitä on useimmiten juuri vanhemmissa ihmisissä. Siitä voi jo loukkqantua, että mummo ei usko teidän tekevän parastanne oman lapsenne hoidossa. Ja vauvan haukkuminen pahannäköiseksi on tosi rumaa.

Ämmä antaa vielä vaarallisia neuvoja, kun käskee olla luottamatta neuvolaan.

vauvan haukkuminen pahan näköiseksi on aika rumaa käytöstä isoäidiltä :( Onhan vauva laiha reppana, mutta kuitenkin meidän mielestä ihan söpö, koska katsomme sitä rakkaudellisin silmin, tosin kuin anoppi. ap

miehesi voisi kertoa mummolle että miksi.

Ajatteleehan anoppi ilmiselvästi lapsenne etua. Enkä usko että hän pahalla sanoo "pahan näköinen vauva", saattaa vaan olla kovin huolissaan jos lapsi on kovin laiha. Ei siis tarkoita että lapsi olisi ruma tms., on vain selvästi sen näköinen että kaikki ei ole kunnossa.



Olen ihan samaa mieltä että ei kannata sokeasti luottaa neuvolaan ja neuvolan ohjeisiin. Ottakaa nyt neuvoja ja mielipiteitä vastaan muualtakin - ja ehkä kannattaisi hankkia vielä toisenkin lääkärin mielipide.



Ota iisisti, anopihan ilmiselvästi haluaa kuitenkin parastanne.

minulla on kokemus varhaislapsuudesta, joka ei unohdu. Minussa oli lapsena "vika", änkytys. Se oli toiselle, nyt jo kuolleelle isoäidilleni liikaa. Kovaan ääneen aina kailotti minun kuulteni, että on se kamalaa kun hänelle tuli tuollainen lapsenlapsi! On sillä varmaan jotain muitakin vikoja! Tarkoitti älykkyyttä.



No, änkytystä ei ole ollut enää 30-vuoteen ja oli vaiva joka minun tapauksessa korjaantui itsestään, kun puhe kehittyi. Ja älykkyyskin on ihan normaali, mikäli se nyt on edes mitattavissa oleva ominaisuus ihmisessä. Olen kuitenkin kaksikin yliopistotutkintoa suorittanut ja pärjään erinomaisesti elämässä.



Nyt mies ottaa äitinsä puhutteluun ja kehottaa tästä lähtien varomaan sanojaan! Tiedän, että äidit ovat synnytyksen jälkeen erittäin herkkiä. Jopa vuosi voi mennä, että hormonitaso palautuu ennalleen, siksi asia tuntuu sinusta todella pahalta. Ja saa tuntuakin.

anoppi tarkoittaa kuules ihan hyvää teille kaikille.



kuka nyt neuvolaan aina luottaiskaan, ei se teidän vauva ole läheskään yhtä rakas neuvolantädeille, kuin anopille.



HERÄÄ ELÄMÄÄN PAHVI!!!!

"Nyt mies ottaa äitinsä puhutteluun..."



Just joo. Ihan skeidaa sellanen.



Lapsellista.



Ihan saatanan TURHAA PASKAA. Aiheutatte vaan mielipahaa ja välirikkoja tuolla mentaliteetilla. Saamari kun ärsyttää tollaset heikkonahkaiset, lapselliset, pikkumaiset PELLET!

perheessä on varmaan kiva tunnelma, jos toisten haukkuminen, paasaaminen ja vauvanhoidon arvostelu on ihan ok.

Kyllä anoppi olisi voinut kauniimminkin huolensa ilmaista. Vähän pätemiseltä kuulostaa minun mielestäni, kun lapsi kerran saa hyvää hoitoa ja voi olosuhteisiin nähden hyvin.

"Nyt mies ottaa äitinsä puhutteluun..."

Just joo. Ihan skeidaa sellanen.

Lapsellista.

Ihan saatanan TURHAA PASKAA. Aiheutatte vaan mielipahaa ja välirikkoja tuolla mentaliteetilla. Saamari kun ärsyttää tollaset heikkonahkaiset, lapselliset, pikkumaiset PELLET!

Te vanhemmat teette kuitenkin parhaanne. Jätä anopin sanomiset omaan arvoonsa.

parastamme ja on huolissaan lapsen kunnosta. Mutta sen verran pikkumainen pelle olen, että sydänjuuria myöten sattui kun kuulin, että sanoi vauvaa pahan näköiseksi ja tuo paasaus. Mutta elämä jatkuu enkä aio mitään välirikkoa saada aikaan. Kunhan purkauduin tänne. Kiitos ymmärtäjille :)

"Nyt mies ottaa äitinsä puhutteluun..."

Just joo. Ihan skeidaa sellanen.

Lapsellista.

Ihan saatanan TURHAA PASKAA. Aiheutatte vaan mielipahaa ja välirikkoja tuolla mentaliteetilla. Saamari kun ärsyttää tollaset heikkonahkaiset, lapselliset, pikkumaiset PELLET!